Menneisyyttäni unohtaen, tulevaisuuttani pohtien kuljen harmaita pölyisiä katuja. Toukokuisen lämpöisessä ilmassa tunnen itseni vapaaksi ja oloni turvalliseksi. Tulen rapistuneen aidan eteen. Se on ollut ennen valkoisen hohtavaksi maalattu, mutta nyt maali on harmaata ja sieltä täältä aita on alaston. Aikansa sekin on ihmisiä palvellut. Päätän aidan ylittää, kiivetä katsomaan kiellettyä. Hyppään tuntemattomaan. Voikukkameri minut ottaa syleilyynsä pehmeään, aurinko sokaisee, tuoksut valtaa. Vanha koivu vehreyttään rönsyilee.
Pystyisinpä tänne jäämään ja unohtaa kaiken pahan.
Pystyisinpä tänne jäämään ja unohtaa kaiken pahan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.