tietämättäsi käytät valtaa, joka oli sinun jo kauan sitten
Älä lyö herännyttä rakkauttani
se on ujo ja hento, arkana aamuun herännyt
ei se vapise, kätke itseään pahuuttaan
mutta se pelkää itsensä puolesta
eikä voi ilmaista itseään kuin lauluna hiljaisuudelle
Älä satuta tahallasi
toivon, ettet ymmärrä mitä teet
sillä en tahtoisi lukea sitä teoksesi
Älä ymmärrä, että satutat sanoillasi
tietämätön voimasta joka ylittää omani
Sydämeni on kädessäsi
vaikket sitä tiedä
Rakastan sinua
vaikken voi sitä sanoa
vaikka sanat takertuvat kurkkuuni
ja kuristavat minut
Älä käytä väärin valtaa joka on jo sinun
Rakkaus on hiljainen puutarha
missä vain herkin kosketus herättää kukat ja linnut
Annatko minun nukkua tässä rakkauden aamussa
nukkua huomiseen jollet ole valmis vielä tänään
Älä lyö herännyttä rakkauttani
se on ujo ja hento, arkana aamuun herännyt
ei se vapise, kätke itseään pahuuttaan
mutta se pelkää itsensä puolesta
eikä voi ilmaista itseään kuin lauluna hiljaisuudelle
Älä satuta tahallasi
toivon, ettet ymmärrä mitä teet
sillä en tahtoisi lukea sitä teoksesi
Älä ymmärrä, että satutat sanoillasi
tietämätön voimasta joka ylittää omani
Sydämeni on kädessäsi
vaikket sitä tiedä
Rakastan sinua
vaikken voi sitä sanoa
vaikka sanat takertuvat kurkkuuni
ja kuristavat minut
Älä käytä väärin valtaa joka on jo sinun
Rakkaus on hiljainen puutarha
missä vain herkin kosketus herättää kukat ja linnut
Annatko minun nukkua tässä rakkauden aamussa
nukkua huomiseen jollet ole valmis vielä tänään
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaunista luettavaa.
Sydämeni kädessäsi, hellässä huomassa kuin myös sinun sydämesi rakkauttani hehkuvassa uomassa.
Sinulla voima ja valta, vaikka välillä tuntuukin hankalalta.
Sydämeni herkässä kuoressa tuhannet kyyneleet, sinulta piilossa silmäni kaipuusta itkeneet. Sinua niin rakastin, yhä vieläkin teen. Illan hetkinä yksinäisinä vaivun haaveiden sineen.
Kuin kuuta nousevaa, odotan sitä päivää kun luonasi olla saan. Olen valmis sinulle elämäni,...ihan kaikkeni antamaan.
Ei hukkaan tää rakkaus mennä saa, siks huuda ja suusi ääneksi avaa. Olet herkkä ja haavoittuvainen tiedän sen, mut yhdessä kaksi rikkinäistä on symbioosi kokonainen.
En koskaan voisi sinua satuttaa. Jos niin tein pyydän että oisit valmis anteeks antamaan. Minut niin useasti väärin ymmärretään vaikka pyrin vain tunteeni kätkemään.
Ei pään pois kääntäminen ole kylmyyttä, se ainoa tapa on ujon ihmisen, piilottaa purkaukset rakastuneen sydämen.
Niin paljon helpompaa on katseensa pois kääntää, kuin tunteensa avoimesti toiselle näyttää. Niin paljon on sydän...sielu itkenneet. Kai omalla tavallaan omistajaansa suojelee. Liian avoimuuden sisälleen piilottanut ja sitä varjelee.
Rakastan sinua, viereesi tilaa tee. Sano kuinka rakastat, älä koskaan pois mee. Vielä koittaa aika sen, rakkauden täyteisen huomisen.
Nyt pitää vain kärsiä ja odottaa, vielä hetken rauhassa olla vaan. Tiedän kuinka vaikeaa, on tunteistaan vaieta vaan. Mut se tehtävä on, äl kuitenkaan ole onneton.
Muista että sinua rakastan ja vierelläsi olen alati. Rakkautesi sydämessäni iäti. Vaikket kasvojani näkiskään, kuulet silti sydämenlyöntini nää.
On rakkautemme kukka uusi, herkkä ja hiljainen. Kaipuun huuto sisimmissä vaitonainen...
Sitä hellästi, mielin herkin kun käsitellään, se hiljaa ja voimistuen nostaa pään.
Muistathan;
Kun hiljaa hiileen hiileen puhalletaan, hiillos syttyy taas rakkaudesta roihuamaan.
En sanoja muotoon niin kauniiseen osaa laittaa kuin sinä, mut ne sanoja on rakastuneen kaipaavan sydämen...
En aavistanutkaan saavani takaisin näin koskettavaa vastakirjoitusta. Kiitos sanoistasi, rakas ;((
vaikka aiemmin väitinkin välttäväni kommentoimasta runoja joissa käytetään liikaa tiettyjä sanoja.
Tämä oli kuitenkin niin vilpittömästi kirjoitettu (oletan), että uskon sen olevan kirjoittajalleen tärkeä.
kirjoittajalleenKIN...
Olet oikeassa, se oli vilpittömästi kirjoitettu ja siinä sen tärkein sisältö.
Voin kylläkin hyvin arvata, millaisiin sanoihin viittaat rakkausrunoudessa aiemminkin kuultuina.
Kun oli talvi,
sanoit keväällä.
Kun oli kevät,
sanoit kesällä.
Kun oli kesä,
sanoit syksyllä.
Elämä valuu hukkaan sanoissasi.
Sinä kuka lie, niin kauniin, kovasti kauniin runon kirjoitit.
Voi miten herkistikään, saamaan tunteet pintaan, tunteilemaan.
Kenelle tämä runo sitten lieneekin, hän onnellinen, hän joka
kohtaa sun kaipauksen. Hän varmasti ymmärtää runon tärkeyden.
Kiitos ihanasta lukuelämyksestä!