Minä puolestani kaipaan hidasta piano boogie-woogia. Sen tahtiin olis helppo treenata myös jiveä. Mutta mistä sellaista sais?
Boogie...
mistä sais
14310043
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 143
Vanhimmat
Vaikka levykaupasta, kun etsit pianosolistien jazz- ja rhytmn' blues-levyjä tms. WRRC:n levyillä on jonkin verran pianoboogeja, mutta vähemmän hitaassa.
Kannattaa treenata jive-biiseihin jiveä. En oikeastaan näe mitään itua, miksi jiveä treenaisi boogie-biiseihin, kun ei se istu yhtään musiikkiin. Musiikin pilaamista ja väärinkäyttöä vaan ja pilaa samalla joko tekniikkansa tai musiikkikorvansa... Voithan treenata jiveä vaikka polkkaan, sopii siihen yhtä hyvin ja biisejä löytyy helposti.
Lavoilla tanssittava jive on lähes sama tanssi kuin boogie, joten boogibiisit käy aivan hyvin jive-tanssimusiikiksi. En muista nähneeni pitkään aikaan tanssilavalla tanssittavan "oikeaoppista jiveä", vaan kyllä se on lähinnä boogia vaikka siihen se rock-askel tanssittaisiinkin. Ainakin Etelä-Suomen lavoilla tanssittava jive on mieluummin boogia kuin jiveä. Ja myöskin näyttää 40 ja 50 -lukujen jiven/fuskun tanssiminen lisääntyvän joka on myöskin lähempänä boogia kuin nyky-jiveä.
Olen koko lailla samaa mieltä. Mitä olen katsonut boogie-woogia ja jiveä, niin boogissa meno on rennompaa ja ilmeikkäämpää. Mutta mistä sais sitä alkuperäisen oloista pianoboogimusiikkia? Etsin eilen illalla musiikkilataamosta vaan eipä löytynyt.
Hillel Tokazier voisi olla kaipaamaasi. Hyvällä tuurilla voit jostain löytää kokoelman.
Sue Palmerin CD "Motel Swing" on hyvä.
Dave Taylorin tuotantoakin voi löytyä hyvällä tuurilla.
Pianotaustaista rock 'n' rollia on tarjolla runsaasti.
http://boogie-online.de/
Miksi sitten pitää mennä opettelemaan jotain jiveä (jolla tosiaan ei ole balroom jiven kanssa mitään tekemistä) eikä boogieta, jos kerran haluaa tanssia boogiemusiikkia?
Miksi lavatanssijoiden pitää pilata boogiekin vääntelemällä siitä oma hömppälavaversio jiven sekotukseksi ja tanssia sitä musiikkiin, johon se ei sovi? Boogie on hieno tanssi, jota voi tanssia sellaisenaan, sinä mitä se on, lavoillakin rock'n'rolliin. Opettelee sitten fuskun tai/ja buggin muihin joita ei tahdo sylitansseina tanssia.
Tanssin ideahan on ilmentää musiikkia ja olla sitä mitä se on, naurettavaa alkaa vääntää jotain tiettyä lajia musiikkiin, johon se ei sovi!
Ja unohda sitten samantien tuo "jiveboogi".
Toi ballroom kirjoitetaan kahdella ällällä.
mitä eroa on kolmimuunteisella jive- ja boogiemusiikilla? Tuota eroa olen kovasti koettanut löytää. Ei ole vielä löytynyt minun korvilleni.
kolmimuunteisen jiven ja boogin erosta. Oikeassa olet siinä, että suora jivemusiikki ei oikein käy triplesteppeihin, joissa tanssitaan tahdin iskun a-osa. Kyllähän sitä silti voi tanssia noita triploja tuohon, mutta ajoitus on eri.
Nyt kysynkin, miksi mielestäsi boogie woogieta ei voi tanssia kuin boogie-musiikkiin tai miksi et voi tanssia jiveä kolmimuunteiseen pianoboogiemusiikkiin?
Jivellä muuten on paljonkin tekemistä ballroom jiven kanssa. Lavoilla tanssittu triplestep-jiveversio on "karvalakki"versio ballroom jivestä.
80-luvulla ja 90-luvun alussa kilpajiveä tanssittiin "alabaunssilla", niin c, d, ja e -luokkien tanssi ei kovinkaan paljon poikennut lavoilla tanssittavasta jivestä. Monet lavatanssijat jyräsivät mennen tullen d ja e -luokkalaiset tanssin näyttävyydessä, johtuen kilpajiven tiukoista luokkasäännöistä.
Nykyinen lavoilla tanssittava jive on lähes sama tanssi kuin boogie woogie. Siihen on tullut mukaan boogiemainen tapa tulkita musiikkia ja myös askellustapa on aika lähellä boogia. Ainoastaan perusaskelluskuvio on sama kuin kilpajivessä.
Niin... ja onhan lavatanssiohjaajat opettaneet tripletti-jiveä boogiemaisella askellustavalla aika yleisesti jo kymmeniä vuosia. Aivan hyvin nykyisestä tripletti-jivestä voisi käyttää jiveboogi tai boogijive nimitystä.
Jiven musiikintulkintakurssin nimi voisi aivan hyvin olla "jiveboogi kurssi".
tolla "alabaunssilla"? Samaa kuin normaali jivecachessa käytetty baunssi ("laiska baunssi")?
"Nykyinen lavoilla tanssittava jive on lähes sama tanssi kuin boogie woogie. Siihen on tullut mukaan boogiemainen tapa tulkita musiikkia ja myös askellustapa on aika lähellä boogia. Ainoastaan perusaskelluskuvio on sama kuin kilpajivessä."
Toi viimeinen lause on jo aika paljon, jos meinaat puhua jivestä ja boogiesta lähes samoina lajeina... Beisikki on "hiukka" eri noissa.
Ai miksi ei voisi tanssia boogieta ja jiveä sekaisin?
No miksi itse et tanssi jiveä polkkaan?
Boogie woogien kantava ajatus on olla musiikissa ja sovittaa tanssi musiikkiin. Boogien baunssi ja askeleen ajoitus ei yksinkertaisesti istu jive-musiikkiin, joten jos aiot tanssia boogieta kuten kuuluisi- musiikkiin- et tanssi enää boogieta vaan jiveä.
Eli ihan vaan siksi, että se on mahdotonta.
On kyllä aika kaukana edelleen jive ja boogie...
Jos joku/jotkut ei osaa tanssia edustamaansa lajia, ei siitä voi vetää johtopäätöstä, että "joo, ne on ihan selkeesti lähentymässä!". Aika luonnollista, että kunnolla osaamattoman askellustapa on lähellä toista lajia: Niissä on aika paljon samaa!
Tärkein asia ei ole muuttunut edelleenkään mihinkään: Baunssi, linjat ja eteneminen.
Mitä tuohon "lavatanssiohjaajien" opetustapaan tulee, veikkaan sen johtuvan siitä, että "lavatanssiohjaajilla" ei ainakaan täällä päin ole itselläänkään välttämättä kovin hyvät lajitaidot eikä yleinen tanssitietämys.
Ero on musiikin sykkeessä ja tunnelmassa. Lisäksi siinä, että boogieta tanssitaan rock'n roll- ja rhytmn'n blues- musiikkeihin. Valitettavan usein samoihin opetetaan/tanssitaan myös jiveä, koska musiikki kuulostaa kivan yllättävälle ja siinä on actionia ihan erilailla, kun jive-musiikissa.
Jive-musiikki on tavallaan kevyempää, kuin boogie. Musiikin iskujen rytmitys on myös usein erilainen: Jivessä on hoo-koo-si-ni-nen-si-ni-nen, boogiessa taas mus-ta-mak-kara-mak-kara. Musiikin sointia voisi myös koittaa kuvata niin, että jivessä iskut ovat dii-paa-diipadaa-diipadaa ja boogiessa ba-ba, bab-ba-da, bab-ba-da. Poikkeus tietysti vahvistaa säännön. :)
Äs, kirjallinen selitys tuntematta musiikin termejä (ja jiven termejä), on aika mahdotonta ja tästä saa varmasti paljon vääriä käsityksiä!
Parasta ja varminta olisi, kun pyytää jotakuta oikeasti asiasta tietävää soittamaan jive- ja boogie-musiikista näytteet. Eron kuulee varmasti!
Yhtä hyvin voisi kysyä, miksi boogareiden pitää pilata hyvät jivebiisit menemällä sitä hömppäboogia, joka ei ollenkaan sovi jiveen? :D Yleistä on myös nähdä miten boogarilla muissa lajeissa se boogin askellus näkyy kovin häiritsevästi.. esim. lattareissa.
Toiseksi, lavoilla on tanssijoita, joiden jive on todella hyvän näköistä.. tosin e-suomessa tietyillä alueilla ei jiveä osaa juuri kukaan tanssia. Eihän täällä juuri kukaan sitä opeta ja boogareiden jive näyttää pääsääntöisesti boogilta. Sääli, minä tanssin mielelläni jiveä, vaikka boogia nyt opettelenkin aktiivisesti (ns. pakko, sillä täällä päin kaikki vähänkään nopeampi musiikki näemmä mennään boogina, viis siitä onko boogibiisi vai ei).
Annetaan nyt vaan taas kaikkien tanssia niin kuin tahtovat, mitä siitä pitää herneitä nenäänsä kiskoa, jos jonkun tanssi ei näytä puhtaalta boogilta, eikä puhtaalta jiveltä? Jos tuolle linjalle lähtee, niin voi vedellä herneitä nokkaansa kokoajan jokaisesta mahdollisesta lajista, alkaen polkasta ja päättyen lattareiden kautta tangoon. Harva näet oikeasti osaa kaikkia lajeja hyvin ja valtaosa lintsailee jollain lailla lajin tyypillisestä askelluksesta. Ja hyvää päivää sentään, olen minä joutunut polkankin foksina tanssimaan, ei sopinut ollenkaan ja tuntui kauhealta. Että jospas nyt vaan vedetään ne palkokasvit hengitysteistä ja annetaan asian olla.
Tamperelaisena tiedän kyllä, miten musta makkara menee, se menee näin:
mus-ta mak-ka-ra mak-ka-ra
siitä hookoosta en tiedä, se on kai ainakin jonkin muun väristä.
Kyse ei ollut siitä, mitä lavalla tanssitaan vaan siitä, että jos kerran treenaa, niin miksi sitten treenaa huonosti ja tekee itselleen hallaa.
Et sinäkään varmaan treenaisi sitä foksia polkkamusiikkiin, vaikka sitä olet joskus tanssinut ja se on hauskaa.
Lavallahan voi tanssia miten vaan, kuten kuvasta näkyy.
Kiitos korjauksesta!
Jäi viivat välistä...
Tarkennan vielä:
Kyse oli myös siitä, että jos tahtoo tanssia boogieta, miksi ihmeessä sitten opettelee jiveä ja tanssii sitä boogiemusiikkiin.
Tuohan on, kuin joku haluaisi tanssia lindyä, mutta tanssiikin sitä cha cha'han, koska haluaakin tanssia lattarimusiikkia. Kyllähän sen lindyn askeleen siihen saa tungettua, mutta ei se enää lindyä ole eikä cha cha'takaan.
Tai, haluaa tanssia lavoilla polkkaa avoimessa otteessa, mutta opetteleekin buggin ja tanssii sitten buggia polkkaan.
Tokihan jokainen saa keskenään tehdä mitä lystää ja treenata tansseja miten tahtoo, mutta siitä tulee lajille, sen tunnettavuudelle ja maineelle haittaa, kun esittelee sen muuksi, mitä se on.
Tarkoitan sitä, että vaikkapa kertoisi tanssivansa buggia, mutta tanssii sitä polkkaan, jolloin tanssi ei ole askellukseltaan ja ideologialtaan lähellekään sitä, mitä bugg on.
Eikö vaan ollutkin ihan selkee juttu...
No, ehkäpä syy löytyy osittain siitä, että bändit myös kuuluttelevat musiikkilajit miten sattuu? Esim. kuulutetaan jive ja soitetaan rokahtavaa boogia tai päinvastoin. Kuulutetaan rokkia ja soitetaan foksia jne jne. Miten ihmeessä ihmiset oppisivat edes tunnistamaan em. musiikkilajien eroja, kun bänditkään eivät näemmä tunnista?
Sitäpaitsi boogia VOI tanssia jivenä ilman, että se tökkii yhtä paljon, kuin polkan tanssiminen vaikkapa foksina. Boogie ja Jive eroavat aivan selkeästi toisistaan lajeina, mutta maallikon/asiaan perehtymättömän mielestä varmasti kumpikin on samanlaista ja näyttää samanlaiselta. Ei voi vaatia, että ihmiset kurssia valitessaan tietäisivät automaattisesti mitä lajia se oli "Mitä se pariskunta tanssi niiiiiiin hienosti silloin siellä ja siellä".
Esim. allekirjoittanut ei vajaat 2 vuotta sitten tiennyt olevankaan semmoista lajia, kuin BW tai fusku. Luulin oikeasti alussa, että kaikki kädenali tanssijat tanssivat jiveä, siitä sentään olin kuullut. Jossei siis ymmärrä mikä ero on jivellä, fuskulla, BW:llä ja Lindyllä, niin kuinka siinä sitten osaisi valita oikean lajin? Tai osaisi erottaa musiikillisesti BW:n ja jiven toisistaan, vaikka osaisikin tanssia jmpaa kumpaa lajityypillisesti. Pakkohan sinunkin on myöntää, että ne ovat hyvin samankaltaisia, vaikka eroa onkin? Luultavimmin sakki valitsee lajin joka kuulostaa edes läheisesti tutulta --> jive tai "lavajive" ja tanssivat sitä sitten kaikkeen mikä vähääkään muistuttaa sitä mitä kurssilla soitettiin.
Sitäpaitsi olen lavalla nähnyt erittäin hyvienkin boogarien tanssivan jiven boogina.. miksi siis nämä hyvät boogarit tanssivat jiveä boogina jossei boogia saa tanssia jivenä? Eikös sama pädekään toisinpäin? Sekaisinhan siinä väkisin menee tavallinen pulliainen..
Annetaan porukan vaan käydä kursseilla, osalle valkenee aikanaan mikä lajien ero on, mutta osa varmasti yrityksestään huolimatta ei ikinä opi sen paremmin boogia kuin jiveäkään menemään niin, että siitä lajin tunnistaisi edes auttavasti.
Boogie on käytännössä sama tanssi kuin vanha triplestep-jive. 40 ja 50-luviulla "jive" oli yleisnimitys euroopalaisille swing-tansseille. Olihan eurooppalaiset swingtanssit amerikkalaisten swingien yksinkertaistettuja muotoja, ja siitä myös nimi jive eli fusku. 50-luvun rock 'n' roll vakiinnutti jiveen kolme perusversiota; fuskuaskelluksinen jive, triplestep-jive ja tap-jive. Yleisesti niitä tanssittiin sekaversioina.
70-luvulla triplestep-jivestä vakioitiin kilpatanssi. Swing-tanssien harrastajien toimesta myöhemmin 80-luvulla elvytettiin vanha triplestep-jive ja sille annettiin nimeksi boogie woogie.
Lavoilla tanssittavan jiven tyyli on jo aika lähellä 50-luvun jiveä, joten lavajiven ja boogie woogien yleisilmeen tuleekin olla noin samanlaisia.
Asiaa!
Tämä lattareiden kilpajive on rokkenroll-tanssien kesytetty malli, oikeastaan kummallinen ilmentymä rokin maailmassa.
Tämä ei tarkoita, että kilpajive olisi huonoa, se vain on tyylirikko alkuperäiseen nähden.
Minä taidan tanssia sitten jotaint tuolta väliltä, kun mulle on opetettu jive kär-pät tap-pa-ra -hokemalla.
Epätietoisena nyt kysyn, onko boogien ja jiven tripelstepissä jokin selvä tai edes vähemmän selvä ajoituksellinen/kestollinen ero?
Se musiikin ero voisi löytyä parhaiten esimerkkien avulla. Mitä tunnettuja (suomalaisia) jive ja bw -biisejä on, joissa tuo ero olisi selvä? Tai kysynpä toisin: mitkä Brian Setzerin biisit on jiveä, mitkä boogieta.
Ja kaikesta tyylirikkoisuudesta huolimatta aion sopivat rokit tanssia edelelen jivenä kun en bw:tä osaa. Yrittäkää kestää.
Mielenkiintoista! Kun olin boogie-kurssilla niin opetettiin että rytmiä voi laskea tamperelaisittain:
mus-ta mak-ka-ra mak-ka-ra
taikka sitten tamperelaisittain:
il-ves tap-pa-ra tap-pa-ra
Arvaatteko mistä päin opettajat oli!
Olellisin ero on ns. nopeuksissa. Boogie opetetaan yleensä 120- 130nopeuksille ja triplettilavajive 150- 180 nopeuksille. Siinä suurin ja myös oleellisin ero.
No... tanssitaanhan jive yleensä tarkemmin neloselle mutta saman voi tehdä myös boogiella.
Onhan sentään boogissa se rock askel mutta senkin voi tanssia myös jiveen - vai oliko se nyt päinvastoin. Ai niin... onhan jivessä ne ykkönen ja kakkonen ne kävelyaskeleet, mutta nekin voi tanssia myös boogiin - vai olikohan sekin nyt päinvastoin.
Silloin kun tanssitaan hidasta jiveä, niin tripletti voidaan askeltaa lähes tasaiskuisesti, vai olikohan se sittenkin boogia. Mutta tripletin voi tanssia kuitenkin samalla tavalla molempiin. Ja muutenkin jiven askelta voi viivyttää tekemällä sen boogiemaisesti hitaammissa biiseissä - vai olikohan...
No kuitenkin jiven tanssija tekee tripletin Kol,a, Neljä tai Kolme, a,Nel ajoituksella, riippuen synkoopista, sufflesta tai triolista. Mutta näin voi tehdä myös boogien tanssija.
Kun boogia tanssitaan keskinopealla 140-180 alueella, niin triplan askellus muistuttaa jo lähes jiven triplettiä. Toisilla vähemmän toisilla enemmän. Yleensä jo kuitenkin selvää lähestymistä tapahtuu, eli tripletin keskimmäinen askel lyhenee jiven askelluksen kaltaiseksi. Ja muutenkin askellus muuttuu päkiäpainottuneisuuden suuntaan - toisilla enemmän toisilla vähemmän.
Kun mennään 210 nopeudella niin eroja ei jurikaan ole, koska nopeus on määräävä tekijä siihen mitä ehtii tekemään. Ja kaikki askeleet päkiöillä tai päkiäpainotteisesti.
Aika monella boogie kurssilla on tanssittu jopa runsaastikin kävelyjen sijaan myös rock askelta. Varsinkin 8-count boogia on tanssittu rock-askeleisena.
Eikös boogie ja jive-musiikki kummatkin ole kolmimuunteisia eli dii-pa daa-pa -rytmisiä?
Joskus on puhuttu suorasta jivemusiikista, joka käytännössä on beat-musiikkia, johon basso soittaa joka iskulle. Musiikinteoreetikot tarkentakoon, jos olen väärässä.
Boogiessa triple stepin ajoitus on periaatteessa kuvaamasi (bab-ba-da). Tarkempi triple stepin rytmi on bab-da-bab-da eli jälkimmäisessä ajoituksessa triplan viimeinen askel on myös askel jossa se "synkooppi" näkyy myös. Sopii hyvin kolmimuunteiseen musiikkiin.
Jivessä käytetään periaatteessa ihan samaa ajoitusta kolmimuunteisessa musiikissa. Kilpatanssijat käyttävät vain hieman eri ajoitusta eli heidän triple steppinsä (cachén) ensimmäinen kestää 3/4 iskua ja cachén seuraava askel "synkooppiaskel" kestää 1/4 iskua, kun boogietanssijoilla sama ajoitus on kolmimuunteisen rytmin mukainen 2/3, 1/3 -iskua. Viimeinen triple stepin askel on kummassakin ajoituksessa yhden iskun mittainen eli triple step kestää molemmissa tapauksissa kaksi iskua.
Kilpatanssijoiden ajoitus menettelee suorassa "jive"musiikissa tai beat-musiikissa, mitä tuo käsittääkseni oikeasti on.
Kolmimuunteisen jive- ja boogiemusiikin ero on todellisuudessa enemmän kuuntelijan korvien välissä.
"Sitäpaitsi olen lavalla nähnyt erittäin hyvienkin boogarien tanssivan jiven boogina.. miksi siis nämä hyvät boogarit tanssivat jiveä boogina jossei boogia saa tanssia jivenä?"
Toistampa tässä taas vähän itseäni sinulle ja muillekin.
Kuten sanoin, lavalla on tarkoitus pitää hauskaa eivätkä nuo boogarit varmasti ole opetelleen boogieta siksi, että voisivat tanssia jiveä lavoilla boogiena.
Lavoilla voi kuka tahansa tehdä mitä tahansa, kuten kirjoitin, ja tarkoitus on, että on kivaa, edelleen. On eri asia lähteä harjoittelemaan lajeja väärin päin.
"Sitäpaitsi boogia VOI tanssia jivenä ilman, että se tökkii yhtä paljon, kuin polkan tanssiminen vaikkapa foksina."
Et vissiin ihan miettinyt, miten asiani ymmärsit. Kyllähän mitä vaan voi tanssia miten vaan ihan tökkimättä, mutta eri asia on se, meneekö se musiikkiin. Boogiessa tärkeintä on, että tanssi on osa musiikkia, mutta tiedän omasta kokemuksesta ettei se lavatanssi- ja vak-lat-puolella ole niin painotettua ja tarkkaa. Se jäi vähän epäselväksi, että tarkoititko lauseessa, että boogie- tanssia voi tanssia helpommin jivenä vaiko sitä, että boogie-musiikkiin voi tanssia helpommin jiveä. Käytännössähän boogie-musiikkiin ei pysty tanssimaan jiveä, vaan nopeassa musiikissa etenkin se muttuu boogieksi. Olettaen tietysti, että on musiikissa. Ei ole kauaa aikaa, kun itse juuri kerroit miten kamalan vaikeaa on tanssia boogie-tanssia jivenä... Oletko ajatellut tätä miehen kannalta? Ehkä miehen kannalta tuo oli todella tökkivää ja ihan mahdotonta, mutta polkka sujuu foksina helpommin. Johtuen siis naisen seuraamisesta.
Mitä lajien tunnistamiseen tulee, kannattaa kysyä mitä pari tanssii, jos haluaa samaa tanssia oppia eikä olettaa. Hyvin monet ovat näin tehneetkin ja lähestulkoon aina tanssiessa joku tulee kysymään, mitä tanssimme.
Tiedän kyllä, että on ihmisiä, jotka vetävät omat johtopäätöksensä hyvinkin vähillä tiedoilla ja vieläpä ovat vakaasti sitä mieltä, että ovat oikeassa, mutta onneksi sellaisia on aika vähän.
Se tärkein erohan noissa lajeissa on se baunssin suunta ja tapa...
Sekä tietysti liikkuminen ja liikesuunnat. Jalkaterä rullaa, kanta menee alas ja polvet liikkuvat eteen joka askeleella.
Tästä syystä boogieta tanssitaan nimenomaan nopeampaan musiikkiin kuin jiveä, mutta sitä opetellaan tietysti ensin hitaampaan, koska ei kukaan aloittelija pysty tekemään läheskään oikeanlaista perusaskelta nopeampaan musiikkiin!
Pitää muistaa, että jos kahta lajia vertaa, pitää verrata optimitanssijoita, ei boogieta intermediate-tasolla tanssivia, kuten äskeisessä, koska se on todella vaikea laji oppia kunnolla ja tanssimaan kaikkien tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan. Ja pysymään muusikissa kaikissa nopeuksissa joka iskulla...
Ja siis boogietahan tanssitaan kaikilla musiikinnopeuksilla ja nopeudet lasketaan tahteja minuutissa. Optiminopeus boogielle on 20-65 t/min, riippuu tietysti tanssijasta...
"Kolmimuunteisen jive- ja boogiemusiikin ero on todellisuudessa enemmän kuuntelijan korvien välissä."
Niin varmasti onkin ja nimenomaan boogareiden.
Kuuntelemme musiikkia ihan eri tavalla kuin "normaalit ihmiset", koska se osana musiikkia olemista on lajin kulmakivi, jolle kaikki kasataan.
Kuten tässäkin ketjussa voi päätellä, asialla ei vaikkapa jivettäjille ole niin suurta merkitystä, kunhan tanssii.
Luulen, että olen nyt tuonut kaikki asiat kertaalleen ilmi keskustelussa, joten lopetan itseni toistamisen. Jos jotain tulee kommentteihini mieleen, lukekaa tekstejäni uudelleen AVOIMIN SILMIN. Sieltä löytyy varmaankin vastaus...
Kun 20 vuotta sitten harjoittelin kilpajiveä, niin siihen opetettiin kolmea erilaista baunssia. Yksi baunsseista oli läes sama, kuin 5o-luvun jivessä ja muutkin lähellä sitä - eli se baunssi mistä kehittyi boogien baunssi - ja myös nykyisen lavoilla tanssittavan jiven baunssi. Nykyisenkaltaista kilpajiven baunssia ei lavatanssina voi kunnollisesti tanssia koska se vaatii suhteellisen tarkan koreografian. Lavatanssia kun pitää pystyä tanssimaan vapaalla viennillä ja vapain kuvioin ja nykyinen kilpajiven baunssi ei tätä oikein siedä.
Olen osallistunut useille Bogie-kursseille myös konkaritasolla. Jokaisella kurssilla on tanssittu pääsääntöisesti noin 150 iskua/minuutissa nopeuksilla ja reilustikin alle, kun jiven nopeus on ollut reilusti yli ja tavoitteena on ollut jiven nopeudeksi 170-180 isk/min.
Juu, niin kerroin, että boogieta vievän miehen kanssa on vaikeaa yrittää jiveä mennä. Juttuhan on niin, ettei boogia vievä mies osaa huomioida naisen liikkumista jos nainen menee jiveä. Nainen siis liikkuu eri tavalla boogissa kuin jivessä. Jos boogari osaa myös jiveä, hän osaa myös sovittaa vientinsä naisen liikkeeseen aivan toisella tavalla.. nimim. kokemusta on. Tuossa tapauksessa josta puhuin, ihan suoraan ja selkeästi ilmoitin miehelle, etten osaa boogia, että tanssin jiveä ja bändi kuulutti jiveä, eikä boogia, mutta soitti boogia. Jos bändi olisi soittanut jiveä, niin tämä mies olisi jokatapauksessa minulle vienyt boogia. Onko siis minun vikani jos mies ei osaa yhtään mukauttaa vientiään minun liikkeeseeni? Minun käsittääkseni miehen tulee huomioida viennissään naisen liike myös? Ja eikös ole tavallaan etikettivirhe viedä naiselle lajia jota hän ei osaa? Opettaahan toki voi, jos toinen osapuoli haluaa, mutta yleisintä käsittääkseni on hakea laji jota kumpikin osaa? Toisaalta opetustilanteesa lavalla se tuskin olisi sen paremmin mennyt kuin nytkään. Ja kyllä, tökki aivan hemmetisti, myös minun mielestäni.
Mutta jos mies vie jiveä, boogiemusiikkiin, niin kyllä se jivenä onnistuu ihan hyvin ja menee myös musiikin mukaisesti, rytmitys on pikkuisen erilainen, mutta se ei varsinaisesti haittaa. Onko se sitten jivemäistä boogia tai ei, niin mitä helkutin väliä sillä on, jos parilla on hauskaa? Kovin nopeaan boogiin en edes jiveä kokeilisikaan, parempi tulos tulee fuskulla ja niin usein myös tehdään.
Luuletko sinä sitten oikeasti, että jiven tanssijat ovat opetelleet jiveä vartavasten tanssiakseen boogia jivenä? Tuskinpa vaan. Kyllä he ovat opetelleet jiveä tanssiakseen jiveä, he vain soveltavat oppimaansa boogiemusiikkiin, koska eivät ole opetelleet boogia, mutta tahtovat tanssia kumminkin ja se onnistuu ihan mukavasti jiven askelilla. Lavoilla näet soi kumpaakin!
Kannattaa kysyä ja kannattaa kysyä.. nyt puhutaan tavallisista ihmisistä. Voi olla aika kova kynnys mennä kyselemään parilta joka tavallisen pulliaisen näkökulmasta on superhyvä. kyllähän sinäkin tiedäyt jurot suomalaiset, varsinkin miehet.. ei kysytä vaikka kuinka eksyksissä oltaisiin.
sitä jive- ja boogiemusiikin todellista eroa.
Mielikuvilla voi aina leikkiä ja kuvailla musiikkia näillä mielikuvilla. Mitään todellista korvin tai musiikkitermein havaittavaa eroa ei ole kolmimuunteisen ns. jive- tai boogiemusiikin välillä.
"synkooppia" Mitä tämä on?
kun musiikki on kolmimuunteista. Triple stepin askeleiden ajoitukset ovat täsmälleen samat jivessä ja boogiessa.
Eri asia on kilpatanssijive, jossa triplestepin ajoitukset poikkeavat musiikin rytmistä. Kolmimuunteiseen musiikkiin tanssitun triple stepin askeleiden ajoitus on 2/3, 1/3 ja 1 iskua. Kilpatanssijoiden jivessä tuo on 3/4, 1/4 ja 1 iskua eli pois kolmimuunteisen musiikin rytmistä. Suoraan musiikkiin toki voi tanssia kilpajiven rytmityksellä.
Myöskään kolmimuuteisessa jive- ja boogiemusiikissa ei oikeasti ole mitään eroa.
Hauska olisi tuo ero saada selville. Kukaan ei vaan tuota ole vielä pystynyt musiikkitermein esittämään.
Vastikään Jyväskylän r 'n' s -kisoissa yksi pari tanssi Hurriganesin biisin rytmiin A-luokassa boogiea ja hyvin toimi. Sijoittuivat toiseksi.
Biisi oli ns. suora biisi. Ei kolmimuunteinen, joita boogiebiisit normaalisti ovat.
Tällaista tämä on. Kaikkeen musiikkiin voi tanssia kaikkea, jos vain näin haluaa.
Dragolle. Mahdotonta tuo ei ole, kun näin tapahtuu r 'n' s -kisojen A-luokassakin...
"Käytännössähän boogie-musiikkiin ei pysty tanssimaan jiveä, vaan nopeassa musiikissa etenkin se muttuu boogieksi. Olettaen tietysti, että on musiikissa."
Saiskos tähän selityksen? Tarkoitatko tällä sitä, että jiven cachét muuttuvat boogie-maisiksi flat stepeiksi nopeassa musiikissa vai mitä?
Jiveä voi tanssia myös potkuilla. Sujuu varmasti "ylinopeisiin" biiseihin, jopa biiseihin, jossa boogien triple stepin tekeminen on jo mahdotonta.
.. olet IHANA
ehkä joskus saan KUNNIAN kanssasi tanssia. :)
Boogie woogie on uudelleen etsitty 50-luvun rock-tanssi. Saksalaiset ja ruotsalaiset halusivat etsiä uudelleen alkuperäisen tanssin, josta oli tullut kilpatanssia, mutta jive-nimen ollessa jo käytössä, nimesivät sen uudelleen. Boogie woogie on siis tavallaan alkuperäistä jiveä. Vaikkakin jivellä onkin enemmän yhteneväisyyksiä lindy hoppiin, kuin boogieen...
Jiven historiaa en tunne, koska en sitä enemmälti harrasta, joten en osaa sanoa, miten se on tuon 50-luvun jälkeen kehittynyt nykymuotoonsa.
Mitä tulee kehuskeluun tasoilla: Ei se kerro tanssitaidosta, mille tasolle leirillä päätyy ja mitä siellä opetetaan. Jos KOKO leiri taaplataan konkaritasolla alle 40t/min, kuten kohdallasi on käynyt, se enemmänkin kertoo siitä, että leiri on ollut huonotasoinen joko leiriläisten tai valmentajien suhteen. Se, että tanssitaan alle tuon 37t/min jonka mainitsit, on itsestään selvää: Kisanopeus hitaalla kierroksella on 30-34t/min luokasta riippuen. Nopealla taasen 48-52t/min, tämäkin luokkakohtaisesti.
Ei ehkä musiikkitermein (joita itse en tunne täysin, koska olen tanssija, en muusikko) selitettävää eroa ole, mutta väitän jokaisen aktiiviboogarin, kauan harrastaneen ja asiaan oikeasti vihkiytyneen, tuon eron kuulevan.
En ole täällä vieraillut vähään aikaan, mutta mustelen jo selittäneeni, että boogarit kuuntelevat musiikkia hyvin tarkasti: Boogien perustekniikka ei ole täysin musiikissa jive-musiikkiin. Boogie-musiikkia on yksinkertaisesti se, mihin perustekniikka ja boogien baunssi eli jousto sopii. Jiven tanssija ei varmaankaan eroa niin tarkasti kuule, eikä siitä varmaankaan paljon huolta kanna.
Jos haluatte kuulla eron, pyytäkää jotakuta kilpailevaa boogaria soittamaan boogie-musiikkia ja jive-musiikkia teille. He erottavat sen varmasti, enkä ainakaan ole ikinä kuullut tässä asiassa olevan eri koulukuntia.
Synkoopilla boogiessa tarkoitetaan triple step'in ajoitusta/rytmitystä: Kuk-ka-nen, ei si-ni-nen. En nyt muitakaan sanoja keksinyt...
Askeleet siis istutetaan musiikkiin niin, että 3-a-4 laskukaavalla "a" on lähempänä iskua 4, kuin 3, ei juostu niiden puoliväliin.
En muista käyttäneeni tuota termiä ilman selitystä, mutta ehkä muistan väärin tai olen selittänyt huonosti.
Tanssijat käyttävät "synkooppi" käsitettä tarkoittamaan eri asiaa kuin mitä synkooppi on mosiikkikäsitteenä. Tanssijoille synkooppi tarkoittaa väli-iskua tai väli-iskun kaltaista iskurakennetta tai sykettä ja sille tanssimista. Rytminä synkooppi on iskun jälkimmäiseltä puolikkaalta alkava "nuotti" joka jatkuu seuraavan iskun yli.
Synkooppi voi myös alkaa edellisen tahdin lopusta ja jatkuu seuraavan tahdin alkuun.
Iskun jakaminen kahteen tai kolmeen osaan ei tee musiikista synkooppista vaikka tanssijat näistä rakenteista synkooppi nimitystä käyttävätkin.
Väli-isku voi väihdella välittömästi iskun jälkeen tai iskua ennen. Ja kumpaakin iskurakennetta tanssitaan boogiin ja jiveen jolloin askellus voi vaihdella myös iskurakenteen mukaan. Käytännössä väli-iskut ovat vain perusiskujen osia ja painotus ratkaisee sen kuin tehokkaasti ne valtaavat tilaa edelliseltä tai seuraavalta iskulta.
Alkeissa on jiven trippletti aina opetettu näin: 3/4, 1/4, 1/1 eli kuk, ka, nen. Ja boogie: 1/2, 1/2, 1/1 eli si , ni , nen. Käytännössä kumpaakaan tanssia ei tanssita synkooppiin vaan iskuille ja iskun osille.
Polyrytmisessä musiikissa suoran rytmin ohella voi olla noin kahden iskun mittainen triolikomppi. Näissä tapauksissa tripletti askelletaan luonnollisesti triolin iskuihin, jolloin kahden iskun "time" jakaantuu kolmeen noin samanpituiseen trioli-iskuun eli tahtiin soi rinnakkaisrytminä kaksi triolia. Tämä iskurakenne on monien mielestä se oikea "synkooppi", vaikka sillä ei ole synkoopin kanssa kovinkaan paljon yhtäläisyyksiä.
Basicissä se suurin ja ratkaisevin ero juuri onkin.
Onhan jiven basic: yksi, kaksi, kol-a, neljä, ja boogie woogien basic: yksi, kaksi, kol-a, neljä.
Suomessa jive on tullut tunnetuksi juuri rock 'n' roll musiikkiin tanssittavana tanssina. Kilpatanssiin oli tarkoitus vakioida oma tarkasti rajattu "jivemusiikki", mutta rock 'n' rollia käytetään runsaasti jive-treenimusiikkina. Myös huippuluokan kisoissa soi nykyisin rock 'n' roll yleisesti kilpailumusiikkina. Kilpajivekin on palaamassa takaisin jurilleen.
plus lisäksi jiven rock-askel ja aivan huikea ero polvien käytössä ja jouston suunnassa.
Miksi sitten huippuboogaritkin tanssii nopean ja "ylinopean" boogin lähes samalla baunssilla kuin miten vastaavanopeuksinen jive kulkee.
Myös boogia opetetaan rock askeleella - varsinkin 8-count versiota - käytännössä eräänlaisena sekaversiona. Hitaaseen jiveen opetetaan myös boogin kaltainen jousto ja myös askellusta niin että a-askel on boogimainen. Lavatanssina näyttää boogareiden ja tsaivareiden polvien käyttö lähes samalta. Lavaversioiden ilmiasutkin ovat noin yksi yhteen. Tsaivarit tanssivat kuitenkin enemmän rock-askelta ja boogarit kävelyaskelta. Aikaisemmin tansseilla oli selkeämpi ero, kun boogi tanssittiin hitaaseen musiikkiin ja jive nopeaan musiikkiin. Samankaltaistuminen on tapahtunut kun jiveä ja boogia on alettu tanssimaan kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin nopeuksiin. Tansseillahan on kuitenkin historiallisesti sama tausta - 50-luvun jive.
Ja myös suuri joukko lavatanssin ohjaajia on opettanut kymmeniä vuosia jiveä perinteisellä 50-luvun boogiemaisella tyylillä.
Nopeus sen määrää millä askelluksella ehtii seuraavalle askelelle. Eli nopeissa biiseissä seuraavalle askeleelle lähdön pitää tapahtua reilusti iskulla jolloin askel saa nousevan baunssin luonteen.
löytyy. Edelleen toivon, että tuo "jive"- ja boogiemusiikin eron hakeminen ei ole mutu-juttu. Minä en vain yksinkertaisesti tuota eroa kuule, vaikka olen harrastanut sekä boogiea että jiveä.
Edelleen myös väitän, että musiikkiterminologisesti tuota eroa ei pysty selittämään, kun kyseessä on kolmimuunteinen boogie (jive)-musiikki.
opetettu tai ainakin yritetty opettaa boogien triple step 2/3, 1/3, 1 -ajoituksella. Tämä ajoitus sopii paremmin kolmimuunteiseen musiikkiin kuin jivettäjien 3/4, 1/4, 1 -ajoitus, joka sopii ns. suoraan rytmiin parhaiten.
http://tanssiurheilu.fi/toimisto/stuls1805korj260706.pdf
Esim. finaaleissa seuraavasti:
Boogien A-B -luokassa: 28 - 32 tahtia/min hitaassa ja nopeassa 48 - 52 tahtia/min.
Boogien C-luokassa: 30 - 32 tahtia/min hitaassa ja nopeassa 47 - 49 tahtia/min.
Boogien D-luokassa: 32 - 34 tahtia/min hitaassa ja nopeassa 45 - 47 tahtia min.
Mitä tarkoitat tällä: "Aikaisemmin tansseilla oli selkeämpi ero, kun boogi tanssittiin hitaaseen musiikkiin ja jive nopeaan musiikkiin."?
Tietääkseni boogiea on tanssittu sen olemassaolon ajan jo 80-luvulta lähtien sekä hitaaseen että nopeaan.
Polvien käytössä on edelleen boogiessa ja kilpajivessä selkeä ero. Boogieta tanssitaan pitkälti koukkupolvin, kun jivessä suoristetaan cachén askeleilla jalat. Boogiessakin on joskus opetettu "jivemäistä" jalkojen suoristamista, vaikka tuosta huolimatta ollaan tanssittu selkeästi koukkupolvin.
Jouston suunnasta uskallan myös olla eri mieltä. Kyllä se jousto todellisuudessa suunnataan jivessäkin alaspäin, vaikka se ei tuolta polvien suoristamisen vuoksi näytäkään.
Molempia ajoituksia käytetään. Ja myös ajoitusta jossa kaksi iskua jakautuu noin kolmeen osaan. Kuitenkin niin että viimeinen kolmannes on selkeästi kahta edellistä tai ainakin keskimmäistä osaa painokkaampi. Musiikki vaikuttaa "lopullisen ajoituksen oikeellisuuteen". Myös iskujen painotus vaikuttaa tripletin ajoitukseen. Karrikoin nyt hiukan: Erittäin voimakkaalla back-beatilla tripletin suhteellinen ajoitus voisi olla vaikkapa 1/4, 1/4, 1½.
Useammankin ohjaajan olen kuullut käyttävän mallina perusajoitusta, jossa tripletin kaksi ensimmäistä askelta ovat noin puolikkaita ja kolmanneltakin voi hiukan varastaa. En ole tarkemmin analisoinuyt, mutta taitaa olla hyvin synkooppiin sopiva askellus. Ja eikös 2/3 ja 1/3 ole käytännössä aika lahellä noin puolikkaita.
"Ylinopeissa" kuitenkin tripletin ykkös ja kakkos askeleet ovat noin puolikkaita sekä jivessä että boogissa. Olkoon iskut soitettu tai kirjoitettu miten tahansa.
Kun boogia alettiin tanssimaan lavatanssina niin vielä 90-luvun lopulla lavoilla näki aniharvoin nopean boogin tanssimista. Nopeammat tanssittiin yleisesti jivenä ja fuskuna. Toisin sanoen kun tansseilla oli lavamuotoisena selkeä nopeusero niin ne luonnollisesti näyttivät myös erilaisilta. Myös kokeneet boogarit tanssivat nopeat biisit yleisesti jivenä. Nykyisin boogiformaatti on yleistynyt nopeisiin ja jiveformaatti hitaisiin. Ja kun jiveä tanssitaan entistä enemmän 50-luvun tyylillä, niin yhteneväisyys boogiin on selkeä.
Jiveäkin tanssittiin aikaisemmin kaikkiin tanssikelpoisiin nopeuksiin. 70-luvulla jive vakioitui suhteellisen nopeaksi tanssiksi. Nykyinen tanssilava-jive on lähes 50-luvun kaltaista myös nopeuksiltaan.
on juuri sellaista, että 2/3, 1/3 -ajoituksella triplan kaksi ensimmäistä askelta sopivat musiikin kolmimuunteisiin trioleihin. Kolmas askel täytää koko iskun, ellet tanssi sitä myös 2/3, 1/3 -ajoituksella.
2/3-osaa on 67 % iskusta ja 1/3 on 33 %, joten ei ne nyt ihan lähellä ole 50 %/ 50 % ajoitusta.
1/4 (25 %), 1/4, 1 1/2 -ajoitus ei taida enää olla mitenkään kolmimuunteisessa musiikissa.
kuulostaa kummalliselta boogien uudelleenluomisessa. Itselläni on ollut käsitys, että ruotsalaiset ovat olleet mukana lindy hopin uudelleentulemisessa 80-luvulla. Boogien ovat ymmärrykseni mukaan luoneet 80-luvulla lähinnä saksalaiset, joskin mukana on luultavasti ollut italialaisia, itävaltalaisia ja sveitsiläisiä.
Siellähän minä rivissä olen, tervetuloa hakemaan! :)
Ns suoraan musiikkiin jiven/bw:n tanssiminen on mielestäni ajanhukkaa, siitä on rokkenroll kaukana kun jonkun popparin mukaan vetää...
Mielestäni jive on parhaimmillaan keskinopeuksiin jolloin askelkokonaisuuden keinuminen tulee kuin itsekseen. Nopeammilla bw istuu kuin tauti ja hitailla ei tarvitse jivenä keinuttaa väkipakolla.
Ottakaa kummastakin parhaat puolet ja heittäkää sääntökirjat mäkeen niin olette kerrankin ajan tasalla :)
Hoksasin eilen valmentamassa, että kysyjä tosiaan tarkoitti ehkä sitä, mitä tanssijat tarkoittavat synkopoidulla musiikilla ja synkoopilla musiikissa eikä sitä, mitä synkooppi on askelluksessa... No, tulipa nyt molemmat selvitettyä. :)
Kurjaa, jos boogien askellusta on opetettu kokonaan ilman synkooppia eikä siitä ole edes mainittu. Näin kuitenkin usein alkeissa tehdään, ihan siksi, että kurssilaisen kapasiteetti sisäistää asioita riittäisi sekä perusaskeleeseen, baunssiin (=syke, jousto) että viemiseen/seuraamiseen. Maininta asiasta vaikuttaa toisilla siten, että he yrittävät tehdä sitä muiden asioiden ja oppimisen kustannuksella ja toisilla maininta menee täysin ohi korvien. Jostain täytyy siis karsia ja synkooppi jätetään usein syvennettäväksi asiaksi. Tähän ratkaisuun myös itse olen valmentaessa päätynyt.
Tässä tuli selitettyä teknisesti tuota tanssijoiden synkooppia musiikissa, koitan siis selittää sitä, miten sen tunnistaa.
Suora musiikki kuulostaa kompilta tältä: pa-pa-pa-pa ja sen voisi "tikuttaa" eli "avata" I-I-I-I.
Eli iskut ovat yhtä pitkiä ja iskut ovat selkeät. Tähän tanssitaan buggia.
Synkopoitu taas esimerkiksi: pa-tsada-pa-tsada-pa-tsada-pa-tsada
Tässä pa- on siis isku ja tsada on synkooppi. Kaikki iskut ovat yhtä pitkiä. Tikutettuna I--ii-I--ii-I--ii-I--ii. Rhytmn'n'blues'issa iskut ovat terävämpiä ja "särmempiä", kuin swingissä.
Puoliksi synkopoitu voisi olla: pa-tsa-pa-pa-tsa-pa, tikutettuna I--i-I----I--i-I eli synkooppi on joka toisella iskulla. Tähän voisi tanssia vaikka disco swingiä.
Musiikissa synkoopin ajoitus on lähempänä jälkimmäistä iskua, kuten selitettiin, joten tikutin sen myös siihen. Viivat tuossa tikutuksessa eivät ole mitään eli ne eivät kuulosta miltään. Niiden tarkoitus on vain helpoittaa havainnollistamista. Kaikissa näissä iskut ovat yhtä pitkiä eli jokaisten iskujen väli kestää yhtä kauan.
Koska kirjoittaminen näin on hyvin vaikeaa, suosittelen edelleen, että kysyy ja pyytää musiikkinäytteitä joltakulta asian sisäistäneeltä.
Käytännössä, jos haluaa olla musiikissa, ei puhtaaseen boogie-musiikkiin voi tanssia jiveä, koska se ei siihen yksinkertaisesti sovi. Baunssi on väärään suuntaan. Jivettäjiä tämä ei yleensä haittaa, koska he kuulevat musiikin eri tavalla, kuin boogarit.
Nopeassa musiikissa (yli 55t/min) jiven tanssiminen boogie-musaan on käytännössä mahdotonta siksi, ettei ehdi. Koko vartalon ylös-alas-liikuttaminen vie niin paljon aikaa, ettei sitä ehdi tekemään. Toinen ongelma on liikkumisessa ja vienti-seurannan toimimisessa. Jiven tekniikka on hitaampaa, johtuen baunssaustavasta (baunssi koko vartalossa, ojennusvara ja voima on vain nilkoissa) eli sillä ei ehdi musiikkiin. Koska tanssi on levottomampaa tuon baunssin takia, vise kärsii väkisin. Visen ajoitus on myös erilainen: Se tuhlaa nopean musiikin kallisarvoista aikaa.
Tarkennusta boogien askellukseen: Boogiessa ei oteta flättejä askelia vaan kaikki askeleet rullaavat varpailta siihen asti, että kanta käy lattiassa. Boogiessa siis myös käytetään nilkkoja enemmän kuin jivessä, jossa kannat eivät lattiassa käy ja tämä taas saa enemmän voimaa liikkumiseen. Eli helpottaa nopeaa. Boogiessa painopiste pysyy koko ajan kuitenkin päkiällä, kuten jivessäkin, vaikka nilkan voima käytetään askellukseen kokonaan.
Olet ehkä nähnyt tanssittavan lindyä, joka muistuttaa joiltain osin enemmän jiveä kuin boogie. Siinä otetaan askeleet flätteinä eikä niinkään rullata.
Taisi olla äidinkieli koulussa aikoinaan kuutosen tasoa.. jos sitäkään?
"ei osaa tanssia edustamaansa lajia"
Valitsevatko tanssilajit oikein edustajia nykyään?
"Aika luonnollista, että kunnolla osaamattoman askellustapa on lähellä toista lajia: Niissä on aika paljon samaa"
Kunnolla osaamaton? Tarkoittaa siis osaavaa? Ei kiesus mitä kielioppia.. Toiseksi, tekstisi alussa väität lujasti, että jive ja boogi eroavat toisistaan paljon, mutta em. lauseessa toteat, että niissä on paljon samaa??
"Tärkein asia ei ole muuttunut edelleenkään mihinkään: Baunssi, linjat ja eteneminen."
Tuossa oli jo kolme asiaa. Tärkein asia = yksi tärkeä asia. Tärkeimmät asiat = useampi tärkeä asia.
Se, missä nopeudessa triple stepien tekeminen on mahdotonta, riippuu täysin tanssijoiden taidosta. Ennen trippelien tekemisen fysikaalista mahdottomuutta, tulee kyllä se koko vartalon baunssaamisen fysikaalinen mahdottomuus. Ymmärrän itse tämän ihan itsestään selvänä: Jalat ovat koko vartaloa nopeammat. Väitän, että lajista riippumatta ensin pettää vienti-seuranta, ennen kuin askeltekniikka lähes jokaisella. Myös boogieta voi tanssia varioidulla trippelillä, vaikkapa potkuilla.
Kisoissa ei voikaan tanssia aina musiikkiin, koska biisit saattavat joskus olla melko kyseenalaisia. Pitää tehdä valintoja: Menettääkö pisteitä tekniikasta vai musiikintulkinnasta.
Itsekin olen tanssinut lindyä eräässä kisassa fuskuun... Biisin sai kyllä valita, mutta vaihtoehdot olivat fusku, balboa ja charleston. Yhtäkään kunnollista lindyä ei ollut valikoimassa...
Jyväskylässä maajoukkueen parit olivat tehneet diilin, että se biisi otetaan, joka itselle sattuu tulemaan, valita ei siis sen kummemmin. Tälle parille sattui ko. biisi.
Biisissä oli kyllä synkopointi, joten siihen boogie sopi.
Koska itse en tunne musiikkitermejä, heräsi mieleen kysymys, että pystyykö joku musiikkitermein selittämään, mikä ero on vaikkapa humpassa, valssissa, hitaassa valssissa ja englantilaisessa valssissa? Tai tangossa ja argentiinalaisessa tangossa?
Veikkaan, että samoista lähtökohdista voisi lähteä myös etsimään boogien ja jiven eroa.
Olin kerran leirillä luennolla, jossa erittäin taitava tanssiva muusikko selitti musiikin eroja. Hän silloin myös kertoi, mitä eroa jivessä ja boogiessa on muusikolle, mutten enää muista...
Muusikot siis osaavat tämän ehkä selittää, kun kuulevat, mistä on kyse.
Toisaalta, myöskään tanssijoiden synkooppia ei pysty musiikkitermein selittämään täydellisesti. Siis niin, että tulkinnanvaraa ei olisi ja aina näillä termiellä soitettuna saisi tanssijoiden kielellä synkopoitua musiikkia. Silti tämän eron tanssija kuulee heti.
En laske koulukunnaksi sitä, että joku ei hallitse jotakin asiaa.
Jos eroa ei kuule, ei se ole koulukunta. Sitten, kun musiikin eron kuulee ja asian ymmärtää, mutta on sitä mieltä, että sillä ei ole merkitystä ja samaa mieltä on joukko aktiiveja/auktoriteetteja, voi alkaa varovaisesti pitää tätä koulukuntana.
Kirjoitin jo toisaalle, että musiikkitermein eroa ei ehkä pystykään selittämään. Sitäkään ei pysty aukottomasti selittämään, mitä on tanssijoiden synkooppi. Kuitenkaan kukaan ei kiellä tätä musiikissa olemasta.
Fakta on, että eri ihmiset tulkitsevat musiikista kuulemansa eri tavoilla. Luulen, että jos on harrastanut molempia lajeja selkeästi, tuon eron kuuleminen on vielä vaikeampaa.
Normaalielämässä ja tanssissa tuolla erolla ei ehkä ole niin väliä, mutta silloin, kun haluaa olla musiikissa täydellisesti, se merkitsee. Lavoilla ja bileissähän asia on ihan sama, kunhan on kivaa.
Shuffle-triolissa nopeissa kompeissa isku on noin sama tahdin osina kuin beat-kompissa eli 1/8 1/8 ja hitaammissa 3/16 1/16 (ilmaistaan usein iskun osina 2/3 1/3). Hyvin hitaat ovat samat kuin nopeat eli 1/8 1/8. Lähes saman vaikutelman saa musiikin muulla sykkeellä. Se onko trioli "täydellinen vai shuffle" ei juurikkaan vaikuta askellukseen.
Nopeissa tempoissa puolikkaita lähestyminen johtuu teknisistä syistä ja hitailla on kysymys ajankäyttämisestä ja fiilistelystä.
Vaikutelma on tempon lisäksi riippuvainen myös pääiskujen keskinäisestä voimakkuudesta. Tämä ilmenee nimenomaan keskinopeilla niin että Shufflen tai myös täyden triolin viimeinen isku "sammuu" sitä nopeammin, mitä voimakkaampi back-beat on. Hitailla tempoilla viimeiselle trioli-iskulle jää runsaasti sointiaikaa voimakkaasta back-beatista huolimatta. Swigissä ilmiöt tulevat korostetusti esille, koska sisäiset "timet" vaihtelevat enemmän kuin "suorassa musiikissa".
9 1/2, päästötodistuksen keskiarvo 9,25.
Et vissiin enää keksinyt mitään aiheeseen liittyvää kommentoitavaa? Onneksi muut ovat näköjään tajunneet.
Valitettavasti minulla ei ole ihan hirveästi ylimääräistä aikaa tähän kirjoitteluun työn, treenaamisen, valmentamisen, seuratyön ja muun elämän seassa ja koska kirjoitan paljon, välillä kiireessä, jää tekstit toisinaan oikolukematta huolellisesti.
Pidän kuitenkin lavatanssijoiden ajattelu- ja katselutavan avartamisti swing-tanssien suhteen aika tärkeänä asiana, kuten tästäkin keskustelusta voisi päätellä.
"Kunnolla osaamaton" tekstiin lipsahti siitä, että kirjoitin ensin "osaamaton", mutta ajattelin sen olevan vähän turhan julmasti sanottu, joten ajattelin korjata asian "kunnolla osaavaksi". Kuten ilmeisesti kaikki muut tekstin lukeeneet ymmärsivät.
"Tärkein asia ei ole muuttunut edelleenkään mihinkään: Baunssi, linjat ja eteneminen."
Ajatuksen juoksuni oli tässä hieman monimutkaisempi, mutten muistanut, etteivät kaikki välttämättä ymmärrä ilman tarkkaa selitystä.
Koitan uudelleen: "Tärkein asia ei ole muuttunut edelleenkään mihinkää, lajeissa on tunnusmerkkinsä: Baunssi, linjat ja eteneminen."
Olen pahoillani, kun kirjoitin näin kovin epäselvästi ja jouduit tarkentamaan asiaa ymmärtääksesi.
Olen samaa mieltä.
Tämä ei myöskään ole oikea paikka hankkia tietoa aiheesta, koska lähteiden oikeellisuutta ei mitenkään voi todentaa.
Aiheesta on oikeastaan myös ihan turhaa näin vakavasti keskustella, koska monelta puuttuu riittävä tieto siitä, mitä kirjoittaa. Tarkoitukseni lähinnä onkin avartaa näkemyksiä ja saada aikaan miettimistä siitä, tietääkö itse kukin asiasta (boogien ja jiven eroista) riittävästi, muodostaakseen siitä selkeän mielipiteen.
Omaa sydäntäni lähellä on tietysti se, että lavatanssijat ja jivettäjät tietäisivät boogiesta riittävästi, eivätkä muodostaisi näkemyksiään alkeiskurssin ja/tai näkemänsä tanssin perusteella.
Tanssi on laji, jossa ei ole yhtä ainoaa totuutta, on vain erilaisia tapoja ja näkemyksiä. Aina pitää kaikki kyseenalaistaa ja KATSOA AVOIMIN SILMIN, kapeakatseisuus ei johda mihinkään ja oppimisen edellytys on nöyryys.
Vastasin myös sinne. :)
Jos seuraavalle askeleelle lähtö tapahtuu tarkasti edellisellä iskulla, täytyy silloin askel ottaa eturytmissä tälle edelliselle iskulle tai muuten molemmat jalat on ilmassa samaan aikaan. Siinähän ei ole mitään järkeä.
Nousevan baunssin luonteen? Mitä tällä tarkoitit? Boogien ja jiven baunssi on nimenomaan vastakkainen: Kun boogari on alhaalla iskulla, jivettäjä on ylhäällä. Ainakin ohjekirjatanssin mukaan, vaikka joku kirjoittikin, että käytännössä jiven baunssi olisi alas. Silloin ei ole enää kyse puhtaasta jivestä.
En nyt ihan ymmärtänyt tätä ajatustasi, voitko vähän selittää, mitä hait takaa.
Tarkoitit ilmeisesti, että boogarit ja jivettäjät tanssivat samalla baunssilla? Vaiko sitä, että boogarit tanssisivat boogie-kappaleet samalla tavalla kuin miltä jive-musiikki mielestäsi kuullostaa? Koska kyse on nopeasta ja "ylinopeasta" boogiesta, tarkoitat ilmeisesti jotain 50-65t/min nopeutta?
Olen tässä asiassa itse asiassa sitä mieltä, että usein jivettäjät tanssivat nopeat boogiemaisesti. Se yksinkertaisesti on järkevää. Tästä sitten taas johtuu, että molemmat lajit näyttävät samankaltaisille. Jos boogari tanssii jivebaunssilla, sitä en osaa perustella muuten, kuin että se sopii paremmin jive-kappaleisiin.
Tätä olen selittänyt aiemminkin. Boogien tekniikalla pystyy etenemään nopeammin.
Boogien alas suuntautuvalla baunssilla saa paremmin voimaa etenemiseen: alhaalta on helpompi ottaa lattiasta voimaa ja koukussa olevilla jaloilla ponnistaa, kuin suorilla. Jalka rullaa alas asti ja kanta käy ainakin hyvin lähellä lattiaa, jolloin koko nilkan ja pohkeen voima on käytössä. Kun baunssi kuoletetaan ylävartalosta eli vain jalat tekevät työtä hyvällä baunssilla eikä koko vartalo liiku ylös-alas, on ihminen yksinkertaisesti nopeampi ihan fysiikan lakienkin mukaan. Raajoja on nopeampi liikuttaa, kuin koko kroppaa.
Baunssi tarkoittaa joustoa ja sykettä.
Jos nyt ymmärsin kysymyksesi erilailla, kuin tarkoitit, tarkennathan.
että balboa- tai fuskumusiikkia ei ole oikeasti olemassa. Balboaa tanssitaan swingmusiikkiin (alunperin lähinnä nopeaan swingiin. Nykyisin jo hitaaseenkin.). Fuskua tanssitaan nykyisin foksiin. Entisaikaan nopeisiin rokkeihin tai muuhun rokahtavampaan musiikkiin.
Jyväskylässä Arin ja Katin valitsema "boogie"biisi oli täysin suora Hurriganesin biisi. Sattuneesta syystä tiedän sen...
"Nopeassa musiikissa (yli 55t/min) jiven tanssiminen boogie-musaan on käytännössä mahdotonta siksi, ettei ehdi. Koko vartalon ylös-alas-liikuttaminen vie niin paljon aikaa, ettei sitä ehdi tekemään."
Jos tarkoitat joustoa, niin se on alas-ylös myös jivessä... Kokeilepa huviksesi tanssia kokoajan ajatuksella ylös-ylös joustaen. Tuntuu pikkusen vaikealta... Helpompi on joustaa alas.
Pystythän tanssimaan myös lindyä ja boogiea yli 55 tahtia per minuutti -nopeuksilla. Etkö? Ei jive ole jouston kannalta sen vaikeampaa.
"Jiven tekniikka on hitaampaa, johtuen baunssaustavasta (baunssi koko vartalossa, ojennusvara ja voima on vain nilkoissa)"
Tietääkseni myös boogiessa vartalo joustaa. Aika kökköä on tanssia sellaisten kanssa boogiea, joiden ylävartalo on täysin kuollut (baunssin kannalta). Tuota kyllä harrastetaan. Valitettavasti.
Jivessä on ojennusvaraa myös polvissa. Ei jiveä tanssita koko ajat polvet lukkosuorina.
"Tarkennusta boogien askellukseen: Boogiessa ei oteta flättejä askelia vaan kaikki askeleet rullaavat varpailta siihen asti, että kanta käy lattiassa. Boogiessa siis myös käytetään nilkkoja enemmän kuin jivessä, jossa kannat eivät lattiassa käy"
Boogien rullauskoulukunta on tuttu ja sijaitsee edelleen vahvasti Tampereen suunnalla. En näe mitään estettä sille, että teet samantien flat-stepin eli askellat koko jalkapohjalla -ilman erillistä päkiältä kannalle rullausta- eli askellat suoraan päkiältä kannalle ilman rullausvaihetta.
Jivessäkö kannat eivät käy lattiassa?? No johan nyt. Kyllä ne siellä käyvät, useimmiten triple stepin tai cachén viimeisellä askeleella viimeistään. Tuossa on eri tyylejä, millä askelilla kantaa käytetään lattiassa.
Siinä olet oikeassa, että boogiessa pyritään kannat käyttämään lattiassa joka askeleella. Jivessä ei näin tehdä.
erästä Lasse P. nimistä tanssivaa muusikkoa, niin ei hänkään osannut selittää kolmimuunteisen "jive"-/boogiemusiikin eroa.
Ei ole vielä kukaan muukaan muusikko tuota kolmimuunteisen "jive"-/boogiemusiikin eroa pystynyt selvittämään, vaikka on kysytty monelta.
Boogie-, lindy- yms. lajien harrastajien termi: synkopoitu rytmi tarkoittaa muusikoiden kielellä kolmimuunteista triolirytmiikkaa, joka on täysin määriteltävissä.
Esimerkiksi tanssijoiden lindy-musiikki on swingiä, joka on kolmimuunteista ja boogie-/jivemusiikki on kolmimuunteista rhythm 'n bluesia yms.
" En laske koulukunnaksi sitä, että joku ei hallitse jotakin asiaa"
Lyhyesti: Ei kannata mainostaa omaa "tietämystään", jos kerran ei itse kykene eroa esiintuomaan.
Korjaan äskeistä:
Meille tarjolla olleet kappaleet eivät olleen tyypillisimpiä lindy hop-kappaleita, vaan niihin olisi sopinut paremmin fusku, balboa tai charleston. Onneksi me kaikki siinä luokassa olleet parit olimme kappaleista samaa mieltä.
Aina ei voi voittaa, välillä kisajärjestäjän biisin valitsijoille käy mokia. Ari ja Kati tekivät sitten varsin rohkean ratkaisun valitessaan ko. kappaleen, pakkohan ei olisi ollut.
"Olin kerran leirillä luennolla, jossa erittäin taitava tanssiva muusikko selitti musiikin eroja. Hän silloin myös kertoi, mitä eroa jivessä ja boogiessa on muusikolle, mutten enää muista..."
Ei ainakaan L.P. osannut meille tuota eroa muistaakseni kertoa.
"Toisaalta, myöskään tanssijoiden synkooppia ei pysty musiikkitermein selittämään täydellisesti. Siis niin, että tulkinnanvaraa ei olisi ja aina näillä termiellä soitettuna saisi tanssijoiden kielellä synkopoitua musiikkia. Silti tämän eron tanssija kuulee heti."
Tätä "swingtanssijan synkooppia" vastaavia ilmaisuja on musiikkitermistössä montakin. Shuffle on aika tyhjentävä. Kuin myös kolmimuunteisuus (2/3 1/3). ("Nelimuunteista" (3/4 1/4) musiikkia ei ole käytännössä olemassakaan.) Nuoteissa merkintä "swing" tarkoittaa sitä, että kappaletta ei soiteta suorana, vaan "svengaten": "tilikkitäkki-tilikkitäkki" = swingfraseeraus.
Kaikki nuo termit ilmaisevat saman asian: kahdeksasosia ei soiteta tasaisin välein, vaan joka toinen kahdeksasosa siirtyy lähemmäs seuraavaa iskua = tanssijan "a"-askeleen ajoitus.
"Jos tarkoitat joustoa, niin se on alas-ylös myös jivessä... Kokeilepa huviksesi tanssia kokoajan ajatuksella ylös-ylös joustaen."
Kirjoitinko jossain vaiheessa joustosta ylös-ylös? Lainauksessasi kirjoitin tosiaan koko vartalon baunssaamisesta verrattuna pienempään baunssiin ylävartalossa ja suurempaan jaloissa.
Boogiessakaan ei ylävartalo ole kuollut, tietenkään. Siinä on syke, mutta ei yhtä suurta baunssia kuin jaloissa. Baunssi ylävartalossa on pienempi, kuin jivessä.
Boogien STUL:n säännöthän eivät mitenkään määritä askeleesta muuta, kuin sen, kummalla jalalla milloinkin askelletaan. Periaatteessa siis kisoihin voisi tulla tanssimaan jonkin sortin jiveä. Tämä ei vaan oikein tuomareihin uppoa. On oikeastaan aika typerää, että on vain WRRC:n sääntöihin nojaavia kirjoittamattomia sääntöjä siitä, mitä on boogie woogie. Onneksi kuitenkin nämä ovat melko yhtenäväisiä WRRC:n takia, mutta sitä suuremmalla syyllä ne voisikin EHKÄ kirjata. Lisämausteen tuo se, että tekniikka pisteytetään kisoissa ja tähän luonnollisesti jalkatekniikka lasketaan, mutta missään ei selkeästi määritellä, millaista jalkatekniikan tulee olla.
Käytännössä taho, joka määrittää tällä hetkellä sen, mitä boogie Suomessa on, on tuomaristo. Ei sekään tietty huono vaihtoehto niin kauan, kun mielipiteet on näinkin yhteneväisiä, kuin nyt.
Tässä kuutisen vuotta lavatanssijoiden jiveä tanssineena, treenanneena ja sivusta seuranneena se minusta näyttää aina vain lähentyneen boogie woogien perusteina pidettyjä asioita. Siltä kannalta hyvä, että se on palaamassa juuriaan kohti kilpajiven matkimisesta, mutta tästä herääkin sitten kysymys, että mihin tarvitaan sekä lavatanssipuolen jiveä että boogie woogieta, jos molemmissa haetaan samaa alkuperäisyyttä.
Mikä sitten on sitä alkuperäistä... Kilpaileminen on tuonut jo boogieenkin oman mausteensa, onko se sitten hyvä vai ei. 50-luvulla on kuitenkin ollut paljon erilaisia tyylejä tanssia sen aikaisia rock-tansseja, joten määritelmät siitä, mitä boogien tai jiven tulee olla, ovat vähän pohjattomia.
Yksi suurimmista eroista jivessä ja boogiessa on vientiseuranta, kuten tässä on tullut esille. Millaista se sitten on alkuperäisenään ollut. Veikkaan sen menneen valovuoden eteenpäin alkuperäisestä. Kumpi sitten on alkuperäisempää, jiven vai boogien ajoitus ja tapa? Jaa-a...
Vastaan nyt, kun suoraan myös kysyttiin. Ei ollut kyseessä tarkoittamanne muusikko.
Koitimme noita samoja termejä hänelle tarjoilla, mutta aina hän niistä löysi jonkin tulkinnan varaisen seikan, jolla sai kumottua sen, että termi merkitsisi samaa, kuin tanssijoiden synkooppi. Hän myös luetteli pitkän rimpsun termejä, jotka itselleni olivat täysin hepreaa ja kertoi tällä sepostuksella saatavan mahdollisimman selkeän musiikillisen määritelmän synkopoinnille.
Hienoa, jos joku yhdistävä termi kuitenkin löytyy!
Hän muistaakseni myös sanoi, ettei kaikkeen swingiin sovi lindy hop. En muista enää miten asia tarkalleen ottaen meni, joten en ala arvailla. Itselleni kuuleminen, kokeileminen ja tunteminen on aina ollut tärkein tapa erottaa musiikkia ja tulkita sitä, kuten ehkä huomaa. :)
Päivi, tuli vain mieleen, että tuo ehdottamasi muusikko ei välttämättä myöskään kuule boogie-musiikin ja jive-musiikin eroa samoin, kuin boogarit. Voisiko olla mahdollista? Kuuliko hän eron, muttei osannut sitä termein selittää vaiko eikö kuullut, oliko teillä siitä puhetta?
Vaikka onkin erittäin taitava muusikko, hän on kuitenkin lavamuusikko (edelleen, erittäin taitava ja ammattitaitoinen) eikä käsittääkseni tanssi boogieta.
Tuo muusikko, joka meille piti luentoa, tanssii itse lindyä ja jonkin verran boogieta.
Olen ehdottomasti samaa mieltä. Siksi kerroinkin, etten hallitse musiikin termejä, tanssin vain.
Siksi kehotinkin, että pyytää jotakuta tuon eron kuulevaa soittamaan musiikkia ja näyttämään/kertomaan tuon eron, koska selittäminen tuntuu olevan lähes mahdotonta.
Voidaanhan tuolle erolle tietty keksiä musiikillinen termi, niin sitten pystytään se selittämään. Olisiko ideoita, kuinka tämä toteutettaisi?
Kyllä minä ymmärrän huonoakin suomea. Minua vaan julmetusti kiusaa, jos kielioppi on täysin poskellaan. Et ole ensimminen jolle olen marissut kielestä. Joidenkin vakituiseen kirjoittavien tekstejä en edes lue koska kieli on niin heikkoa. Heikko kielioppi antaa automaattisesti vaikutelman typeryydestä.. se on lukijan aliarvioimista.
Mitä tulee avartamiseen, niin se on aina positiivista. Mutta minusta on negatiivista, että tätä "avartamista" harrastetaan toisen lajin kustannuksella. Leimataan Jiven tanssijat osaamattomiksi ja boogin tanssijat hyviksi ja osaaviksi. Kumpikaan porukka ei ole sen osaavampaa tai osaamattomampaa kuin toinen. Tyyli on erilainen ja sillä hyvä. Sinähän jossain kirjoituksessasi jo viitasit sellaiseen, että jiven tanssijat opettelevat jiveä päästäkseen tanssimaan jivenä boogibiisit??
Siellä missa minä alunperin opettelin ja tanssiharrastuksen aloitin, ei boogia ollut edes tarjolla. Sitä ei opeteta kaikkialla. Opettelin siis Jiveä. Nyt asun muualla ja opettelen boogia.. silti tahdon edelleen tanssia myös jiveä, kun hyvä jivebiisi soi. Jos kavaljeeroni ei osaa jiveä (täälläpäin aniharva tuntuu osaavan), voin yrittää boogina tai fuskuna. Pääasia on, että pari löytää lajin jota voivat tanssia ja pitää hauskaa tanssiessaan. Sama se mikä se laji loppujen lopuksi on.
Lavoilla ei puhtaasti tanssittua boogia tai jiveä näe juuri koskaan, eikä musiikkikaan usein ole puhtaasti tiettyä lajia. Siksi minusta on aivan turhaa kiistellä koko jutusta.
Ei osannut selittää "vedenpitävin musiikkitermein".
Siihen ei kommentoinut, kuuleeko. En kyllä kysynytkään.
Oma "maallikkokuvaukseni" olisi se, että jiveksi kokemani musiikki on hieman kepeämpää kuin boogie.
Oma mielipiteeni on se, että jos molemmat osapuolet osaavat molempia lajeja, tanssitaan sitä mitä soitetaan, mutta jos toinen ei osaa jompaa kumpaa, tanssitaan sitä, mitä se vähemmän osaava osaa. :)
Mitään musiikillista estettä en näe lajien käyttämiseen ristiin, toistensa musiikkeihin, tanssin tyylin kun tulee joka tapauksessa sovittaa soitettavan musiikin tyyliin, oli se "lajinomaista musiikkia" tai jotain muuta.
Itseäni myös huono kielioppi ärsyttää, ymmärrän siis ärtymyksen. Tosin, kiireessäkään kirjoitettuja tekstejäni en miellä sinne vaikealukuisimpaan päähän, vaikka ne olisivatkin hieman sekavia.
Olen pahoillani, jos olen antanut sen kuvan, että väheksyisin jiven tanssijoita. Olen sitä itsekin tanssinut ennen boogieta. Molemmissa lajeissa on eritasoisia tanssijoita, tietysti. Toki eri mittapuu jossain määrin, koska boogieta tanssitaan kansainvälisissä kilpailuissa ja aika kovallakin tasolla, toisin kuin lavoilla tanssittavaa jiveä, mutta ei meillä Suomessa kansainvälisesti huipputanssijoita ole boogiessakaan. Sitä en ymmärrä, miksi lavoilla tanssittavaa jiveä ei voisi "löytää uudelleen" ja tanssia ylpeänä omana lajinaan vaan siinä pitäisi matkia joko kilpatanssijiveä tai sitten boogieta. Silloin kehityskulku heittää täysin häränpyllyä. Enkä nyt sano, että näin kaikki jive-harrastajat näkisivät asian, mutta jotain olisi ehkä tehtävä, ettei kehitys tähän suuntaan vie.
"Sinähän jossain kirjoituksessasi jo viitasit sellaiseen, että jiven tanssijat opettelevat jiveä päästäkseen tanssimaan jivenä boogibiisit?? "
Kirjoitin ensimmäisissä teksteissä kiukkuisen viestin kirjoittajalle, joka vastasi omaan tekstiini. Hänen kirjoitustaan edeltävässä tekstissäni kehotin pianoboogieta jiveharjoitteluun kysyvää opettelemaan "oikeaan" musiikkiin, koska jiven perusaskel ei täysin istu boogie-musiikkiin. Tämä kirjoittaja, kenelle vastasin, ei mitenkään maininnut olevansa askeleen musiikkiin istuvuudesta eri mieltä vaan perusteli boogie-biisien käyvän hyvin jiven harjoitteluun, koska boogie ja jive on "lähes sama tanssi" ja lavoilla tanssitaan jiveä boogiemaisesti ja "lähinnä boogiena vaikka siihen rock-askel otettaisiinkin". Hän myös nimesi tämän jiveboogieksi. Kysyin häneltä, että miksi opettelisi jonkin tyylistä jiveä, jos kerran haluaa tanssia boogie-musiikkia, eikä suoraan boogieta, joka musiikkiin sopii täydellisesti. En siis viitannut kenenkään näin tehneen vaan kysyin, miksi näin tehtäisi.
Huono keskustelun avaus, mutta tässä vaiheessa en arvannut keskustelun tällaiseksi rönsyilevän.
Lavoilla ei tarvitsekaan nähdä puhdasta tanssia, koska lavoilla on tarkoitus pitää hauskaa jo opituilla taidoilla ja salilla treenata.
Boogien kohdalla etenkin asiat ovat usein paljon laajemmassa mittakaavassa, kuin lavalla, koska boogie ei ole varsinaisesti lavatanssi.
Asioista kiisteleminen on turhaa, mutta keskustelu avartaa. Kun näkökannat ovat suppeita ja mielipiteet rakentuvat usein vähäisen (tai ei ollenkaan) faktan varaan, tulee keskusteluista helposti kiivaita.
Luulen, että tämä aihe alkaa olla aika pitkälti käsitelty... Itse en ainakaan enää oikein jaksaisi, kun tuntuu, että toistan jo kirjoittamaani.
"tässä vaiheessa en arvannut keskustelun tällaiseksi rönsyilevän"
Vertaapa säikeen alkupään kirjoitustesi sananvalintojasi ja niiden sävyä tämän kirjoituksesi loppuosaan, niin ehkä siinä hoksaat syyn, miksi väki nousi kirjoituksistasi "takajaloilleen".
Ja tarkennus vielä!
Synkooppi on yhtäjaksoisesti soiva isku, joka soi edellisen iskun jälkimmäiseltä puolikkaalta seuraavan iskun yli.
Jaetun iskun osaiskut eivät ole synkooppeja.
Koitapa nyt ymmärtää, että tanssijoiden termillä synkopointi EI tarkoiteta musiikin synkooppia, vaan musiikin kolmimuunteisuutta / trioli/swingfraseerausta. Tyhmää, mutta se nyt vain on näin. Joten aivan turhaa yrittää selitää mitä synkooppi musiikissa tarkoittaa, pääasia kun on, että kaikki ymmärtäisimme, että tanssijat ja muusikot tarkoittavat synkoopilla eri asioita!
jotka Boogien A-luokkalaisista (maajoukkueesta) etukäteen sopivat, minkä numeroisen biisin kukin pari tanssii. Muut A-luokkalaiset valitsivat biisin vasta kuuntelun perusteella.
ja samaa mieltä tuosta ylinopeiden tempojen kolmimuunteisten triolien soittamisesta.
Itselleni on jo tarpeeksi opetella triple stepeihin 2/3, 1/3, 1 -ajoitus. En tuota enää säädä ylinopeissa biiseissä lähemmäksi 1/2, 1/2, 1 -ajoitusta. Eri asia on, jos triple stepin askellus menee tuohon tasajakoiseen ajoitukseen itsekseen ylinopeissa biiseissä.
Hitaissa biiseissä triple stepien ajoitus on luultavasti lähempänä 1/2, 1/2, 1 -ajoitusta jo fyysisistä syistä. En ole saanut menemään 2/3, 1/3, 1 -ajoitusta kunnolla hitaaseen kolmimuunteiseen rytmiin.
että ei tuota eroa kunnolla kuule. Moni boogiebiisikin on varsin kepeä tunnelmaltaan, kuten vaikka Marilyn Monroen 'I wanna be loved by you', joka lienee jo täysin puhkikulutettu boogie-treeneissä.
Voisi vihdoinkin pistää pisteen tuolle ikuiselta tuntuvalle väittelylle, mikä on kolmimuunteisen "jive"- ja boogiemusiikin ero.
Sitä ei todellakaan ole.
vastaus. Eroa ei ole.
"koko vartalon baunssaamisesta verrattuna pienempään baunssiin ylävartalossa ja suurempaan jaloissa."
Tästä baunssin kokoerosta ylävartalon ja jalkojen välillä saamme aikaan iloisen väittelyn. En siihen nyt ehdi. Totean vain, että varsinkin nopeassa boogiessa ylävartalon on oltava rento, jotta tanssi sujuu. Ylävartaloa ei voi jäykistää ja tuolla tavoin kuollettaa baunssia. Tanssi ja varsinkin vise muuttuu tuolloin varsin vaikeaksi.
Baunssi ei tuosta siten pienene ylävartalossa verrattuna jalkoihin.
"Boogien STUL:n säännöthän eivät mitenkään määritä askeleesta muuta, kuin sen, kummalla jalalla milloinkin askelletaan."
Tässä kopio sääntöjen määrittelemästä boogie-perusaskeleesta:
Miehen askeleet (naisen askeleet vastakkaisella jalalla )
1 2 kävelyaskeleet vasen oikea
3 a 4 triple step vasen oikea vasen
5 a 6 triple step oikea vasen oikea
Tuossa määritellään selkeästi askellus 1,2 3a4 5a6.
Tässä kohden olisi syytä kysyä, noudatetaanko tätä sääntöä oikeasti? Moni pari pyrkii tanssimaan rytmiin a1a2a3a4a5a6, joka on kolmimuunteisen boogiemusiikin mukainen. Nämä parithan rikkovat selkeästi boogien perusaskelmääritystä. Silti heitä ei rangaista tuosta.
Tuomareiden mielipiteiden yhtenevyydestä en olisi niin varma, kun katsoo esimerkiksi boogien A-luokan finalistien tuomarisijoitusten hajanaisuutta sijalta 2. alaspäin.
http://www.swingteam.fi/kilpailut/breakgp_2006.html
"tästä herääkin sitten kysymys, että mihin tarvitaan sekä lavatanssipuolen jiveä että boogie woogieta, jos molemmissa haetaan samaa alkuperäisyyttä."
Siinäpä kysymys. Tällä hetkellä näyttää siltä, että jive tulee kuolemaan pois Etelä-Suomen lavoilta, kun boogie valtaa voimalla sijaa tanssijoiden suosikki r'n's-tanssina.
"Mikä sitten on sitä alkuperäistä... Kilpaileminen on tuonut jo boogieenkin oman mausteensa, onko se sitten hyvä vai ei."
Tuo on myös hyvä kysymys. Kauas on edetty alkuperäisestä "boogiesta" kisoissa niin pukeutumisessa kuin kuvioissakin. Nykyisin vallalla oleva lökäpöksy hip hoppari -tyyli on aivan naurettavaa, eikä ole missään suhteessa boogien alkuperäisjuuriin. Myös hip hopista lainatut kuviot ja tulkinnat ovat arveluttavia sellaisinaan, mikäli edelleen pidetään boogiea 50-luvun tyylillisenä tanssina.
että tuon tanssijoiden synkooppi -termin ( synkopoitu rytmi) keksijä lanseeraa jonkun uuden paremmin asiaa kuvaavan termin tanssijoiden käyttöön hyvitykseksi kaikesta aiheuttamastaan kärsimyksestä.
Mikään ei taida olla tanssin historiassa yhtäpaljon närää aiheuttanut termi tanssijoiden ja muusikoiden välillä kuin 'synkopoitu rytmi'.
tuon tuon shuffle-triolien ajoituksen rumpukoneella, jossa tuota triolin osien väliä pystyy säätämään.
Periaatteessa olen samaa mieltä, että erittäin nopeissa biiseissä lähestytään puoltaväliä.
Hitaissa tuo puoltaväliä lähestyminen epäillyttää.
En ole muuten testaillut kuin soittamalla "ylinopeita" hidastamalla. Mielenkiintoisia juttuja sekin toi esille.
Kyllähän shuffle hitaassa rytmissä kuuluu selvästi puolikkailta, kun seuraava isku ei ole sammuttamassa jälkimmäistä shuffle-iskua. Myös askellus on lähellä puolikkaita.
Ja vaikka hitaassa rytmissä täyden triolin kuuleekin selvästi, niin sekin tulee tanssittua noin puolikkaina - jostain syystä. Ilmeisesti jalkojen tasainen kuormittaminen tuntuu mielekkäämmältä.
Nopeassa rytmissä tehdään se mitä ja miten parhaiten ehtii, ja parhaiten ehtii jakamalla työn jalkojen kesken tasan - tarkasta timestä ei niin väliä.
Mitä nimitystä pitäisi sitten mielestäsi käyttää synkoopista.
Ei olisi mikään ongelma käyttää asioista oikeita nimityksiä jos vaan halua olisi. Tanssin kokeneetkaan harrastajat eivät ymmärrä mitä synkooppi/synkopoida tarkoittaa, edes siinä väärässä merkityksessä. Asiaan perehtyneet tietävät ja heille ei olisi ongelmaa käyttää oikeaa nimitystä. Onhan melodian synkooppi kuitenkin swing-musiikissa yksi olennainen tekijä.
Olisi swingtanssin harrastajien aika ymmärtää mitä synkooppi oikeasti tarkoittaa. Se oikeakin synkooppi kun tanssimiseen ja tanssittavuuteen vaikuttaa. Usein swing-tanssin svengi tulee juuri melodiasta, myös melodian synkoopista.
Ymmärtäisit, jos harrastaisit swing-tansseja.
"Mitä nimitystä pitäisi sitten mielestäsi käyttää synkoopista."
Tarkoitatko nyt muusikoiden vai tanssijoiden tarkoittamaa synkooppia? Muusikoiden synkooppi on tietysti synkooppi, mutta en osaa sanoa, millä sanalla tuota tanssijoiden tarkoittamaa synkooppia/synkopointia pitäisi kutsua. Ehdotuksia?
Itse en käytä triple-askelluksen ajoituksen kuvauksessa sanaa synkopointi. Korvaavaa nimeä en ole sille vielä keksinyt, vaan olen kuvaillut sen äänteillä (tyyliin: "pa-pada") ja tietysti omalla askelluksesimerkilläni.
Fakta kuitenkin on, että tuo termi synkopointi on syvään juurtunut tuonne "kädenalitanssitermistöön", niin rock'n'swing- kuin kilpatanssipuolellakin, ulkomaita myöten (josta se Suomeenkin on tullut), joten aika isoja tuulimyllyjä vastaan tässä "taistellaan".
"Tanssin kokeneetkaan harrastajat eivät ymmärrä mitä synkooppi/synkopoida tarkoittaa, edes siinä väärässä merkityksessä."
No siinä 'väärässä', eli tanssijan tarkoittamassa merkityksessä toki kyllä ymmärtävät!
Mutta siinä olet oikeassa, että sitä muusikoiden tarkoittamaa synkopointia ei tanssinopetuksessa erikseen opeteta tunnistamaan. Musiikkia hyvin tulkitsevat tanssijat varmaan sen kuitenkin luontaisesti sieltä tanssiinsa nappaavat.
"Ymmärtäisit, jos harrastaisit swing-tansseja."
Niin, ehkä toisen yhdentoista vuoden swing-tanssien tanssimisen jälkeen minuakin voidaan jo alkaa kutsua swing-tanssien harrastajaksi...
Ja vielä loppuun tarkentava kysymys Synkopaatille: Oletko ymmärtänyt/pohtinut, mitä tanssijat tarkoittavat puhuessaan synkopoinnista? Kuinka sinä ilmaisisit tämän asian niin, että muusikkokin sen ymmärtäisi/hyväksyisi?
"toivon että tuon tanssijoiden synkooppi -termin ( synkopoitu rytmi) keksijä lanseeraa jonkun uuden paremmin asiaa kuvaavan termin tanssijoiden käyttöön hyvitykseksi kaikesta aiheuttamastaan kärsimyksestä."
Saattaapi tuo lanseeraaja / nuo lanseeraajat olla hyvittämässä tekostaan jo ihan muilla tanssimailla, sen verran kauas juontavat termin juuret. (Taitaapi termi löytyä kilpatanssijoiden The Kirjastakin!)
No, anyway, osuvampaa termiä kaipallaan! Musiikin tuntijat, apuanne kaivataan!
Tuo löytyy kilpatanssijoiden käyttämistä oppaista?
Seuraavat sallitut oppaat löytyvät tanssiurheiluliiton säännöistä:
II.11.4 Lähteet 1.8.2004
Sallittujen kuvioiden lähteinä ovat seuraavat julkaisut:
ISTD The Ballroom Technique
Guy Howard Technique of Ballroom Dancing
ISTD Latin American Samba, Cha cha, Rumba, Paso Doble, Jive
ISTD The Reviced Technique of Latin American Dancing
Walter Laird Technique of Latin Dancing
Walter Laird Supplement
Walter Laird The Laird Technique of Latin Dancing
En oikein usko, että käsite 'synkopoitu rytmi' sellaisena kuin boogie- tai lindytanssija tuon ymmärtää, ei tuolta löydy.
Epäilen vahvasti, että 'synkopoitu rytmi' käsitteenä mainitussa mielessä on syntynyt viimeisen reilun vuosikymmenen aikana, kun boogie rupesi leviämään suomalaisissa tanssipiireissä.
Synnyttäjistäkin on vahva arvelu, mutta ei siitä enempää.
"En oikein usko, että käsite 'synkopoitu rytmi' sellaisena kuin boogie- tai lindytanssija tuon ymmärtää, ei tuolta löydy."
Tarkemmin: En siis usko, että tuo käsite löytyisi noista kilpatanssijoiden oppaista...
Olen henk.koht. sitä mieltä, että tähän(kään) asiaan ei ole ainoaa oikeaa totuutta.
On vain mielipiteitä. Nämä mielipiteet johtuvat siitä, miten musiikin kuulee ja tulkitsee.
Itse ja moni muu boogari sen kuulee, sinä ja moni muu ette kuule. Ei meistä kumpikaan voi siitä mielipiteestään kumminkaan totuutta tehdä.
Totuutta ei löydy myöskään sillä, että otetaan asiasta huutoäänestys tai sillä, että kysellään eri taitajilta. Kukaan ei oikeastaan ole riittävä auktoriteetti tätä sanomaan, koska kaikki ovat vain inhimillisiä ihmisiä.
"Totean vain, että varsinkin nopeassa boogiessa ylävartalon on oltava rento, jotta tanssi sujuu. Ylävartaloa ei voi jäykistää ja tuolla tavoin kuollettaa baunssia."
Tottakai ylävartalo on rento. Siksi baunssia ei noin kuolletetakaan vaan keskivartalolla ja sen liikkeellä, ja nimenomaan siten, ettei vartalo jäykisty.
Oikeastaan tuo hommasta yleisesti käytetty nimitys "baunssin kuolettaminen" ei ole välttämättä kovinkaan kuvaava. Tiedä sitten, mistä sekin juontaa.
Tuossa boogien tämän hetkisessä tyylissä vallitsee aika paljon sekoitus lindareiden ja Suomessa lavatanssijoiden tyyliä. Monikaan ei jostain syystä edes halua hakea tätä 50-luvun tyyliä vaan jotain ihan muuta. Tiedä sitten sillekään syytä.
Ehkä tanssijan tyyli kuvastaa myös ajattelutapaa. Ajatteleeko tanssin niin, että haluaa sen olevan hyvin alkuperäistä ja uskollista alkuperälleen vai ajatteleeko asiaa jotenkin niin, että tanssin kuuluu kasvaa ja kehittyä ajan muuttuessa ja se saa näkyä. Vai ajatteleeko sitä lähinnä kilpaurheiluna tai kenties vaan on enempää ajattelematta koko asiaa.
"Tuo löytyy kilpatanssijoiden käyttämistä oppaista?"
Se oli silkka arvaus. Useamman kilpatanssiopettajan suusta olen kuitenkin tuon termin kuullut, silloin kun he ovat puhuneet jiven chasseen rytmityksestä.
"Epäilen vahvasti, että 'synkopoitu rytmi' käsitteenä mainitussa mielessä on syntynyt viimeisen reilun vuosikymmenen aikana, kun boogie rupesi leviämään suomalaisissa tanssipiireissä."
Alkuun minäkin luulin termin väärinkäytön olevan ihan kotimaista alkuperää, kunnes kuulin ulkolaisten r'n's-valmentajien käyttävän samaa termiä. En usko, että kukaan suomalaisista valmentajista on niin vaikutusvaltainen, että olisi saanut tuon termin leviämään ulkomaille...
PS. Joitain googlaustuloksia haulla 'syncopation OR syncopated dance OR dancing':
http://www.streetswing.com/timpge1.htm (Syncopation in dance)
http://www.lovemusiclovedance.com/syncopat.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Syncopation_(dance)
http://www.twosteptidewater.com/dance_tips/dance_tip40_Syncopation.htm
Ja 'jive syncopation OR syncopated ':
http://www.dancesport.uk.com/tid-bits/issue067.htm
Näyttäisi siltä, että ulkomailla tanssitermi syncopation tarkoittaa ylipäätään iskun jakamista useampaan osaan ("&" tai "a"), eikä erityisesti tuota tiettyä, swing/jive-tansseille ominaista, askelrytmitystä. Mm. chachata kutsuttiin monessa paikassa synkopoiduksi tanssiksi.
Esintinkö asian taas jotenkin huonosti?
En ole missään vaiheessa kummastellut sitä, kuinka ihmiset reagoivat tylyyn tekstiini.
En arvannut sitä, miten yleistäen ja jyräten ihmiset suhtautuvat YHDELLE ihmiselle kirjoitettuun vastaukseen, joka ei ollut yleistävä. Mielestäni myös minulla oli oikeus nousta hänen kirjoituksestaan takajaloilleni. Kirjoitus oli hyvin halveksiva, yleistävä, vähättelevä ja perustui ilmeisen vähään tietopohjaan.
Hieman ehkä erikoista tässä on se, että täällä tuntuvat lähinnä kirjoittavan lavatansseja harrastavat ihmiset, eivät niinkään vain r'n's-tansseja harrastavat. No, sopii lajien luonteisiin kyllä. (Eikä tämä ollut vähättelevää tms.)
Kieltämättä, en olisi jaksanut tätä näin pitkään ja jos olisin arvannut keskustelun rönsyilyn, olisin jättänyt ensimmäisenkin tekstin kirjoittamatta. Heikentää tekstejä hieman, etten jaksa tähän enää oikein paneutua, mutta ken leikkiin lähtee, se leikin kestäkööt.
Mielenkiintoiseksi tämän teki omalta kohdaltani myös se, että en ole ainoa palstalla Swing-nimimerkillä kirjoittava... Onneksi tuntuu yhteispeli toimivan ainakin silloin tällöin. :P Pitäisiköhän rekisteröidä, jos aikoo täällä enemmänkin hengata...
Miksi ihmeessä ylipäänsä pitää lähteä asettelemaan vastakkain tanssijoita lajittelemalla heitä r'n's tanssijoihin ja lavatanssijoihin? Jos nyt jatkan tässä r'n's tanssien treenailua pari kolme vuotta, niin muutunko minä lavatanssijasta yhtäkkiä r'n's tanssijaksi? Lakkaanko minä olemasta lavatanssija sitten? Tuskinpa vaan.
Jos kerran r'n's tanssijat ovat "eri sakkia" niin miksi he sitten käyvät LAVAtansseissa? Taitaa suurin osa näistä r'n's tanssijoistakin osata perinteisiä lajeja siinä missä lindyä tai boogia..
Moni keskittyy ensin joihinkin lajeihin ja laajentaa myöhemmin muihin. Onko loppujen lopuksi väliä aloittiko tanssiharrastuksensa r'n's puolen tanssilajista, vai sylifoksista? Lopputuloshan on ideaalitilanteessa se, että muutamien vuosien kuluttua tyyppi osaa sekä lavalajit, että swingtanssit?! Lavakisoissa on näkynyt muutamia hyviä pareja jotka ovat kisanneet/kisaavat r'n's puolella. Vastaavasti en yhtään ihmettelisi vaikka r'n's puolella kisaavissa olisi sellaisia jotka ovat alunperin lavatanssilla aloittaneet.
Kaikki kuitenkin harrastavat tanssia ja tanssivat samoissa paikoissa.. en sen vuoksi ymmärrä miksi tässä pitää aina korostaa kauheasti sitä onko joku r'n's tanssija vaiko lavatanssija? Se aiheuttaa vaan tätä sanasotaa ja kyräilyä, kun kumpikin porukka takajaloillaan puolustaa "omaa" reviiriään; lajinsa paremmuutta ja tanssijoiden taitoja verrattuna muiden lajien tanssijoihin.
Kahden iskun "time" on synkoopin kestoinen. Tämän ajoituksen mukaan kahden iskun kestoinen askel eli hidas askel on synkoopin kestoinen. Saman perusteen mukaan myös jiven ja boogin tripletit ovat kahden iskun kestoisia eli synkoopin kestoisia. Myös back-beat ja noin puolikas isku ovat yhteensä lähellä synkooppia.
Tällä perusteella kahden iskun kestoinen askel eli hidas askel, kaksi peräkkäistä iskun kestoista askelta, tai kahden iskun kestoista triplettiä voidaan keston perusteella nimittää synkoopiksi ja siitä tanssitermiä vastaava nimitys käsittääkseni on peräisin. Usein kuulee tripletin keskimmäistä askelta nimitettävän synkopoiduksi(?). Pitää vaan muistaa, että tripletti ei svengaa synkooppirytmisen musiikin synkooppiin, mutta synkooppi melodiassa voi toimia hyvinkin.
Yritin etsiä synkooppirytmistä swingiä tai vastaavaa, mutta en löytänyt ainuttakaan. Cospelia, soulia ja funkia löytyi vaikka kuinka paljon - ja kyllä se jive/ boogi niihinkin vääntyi - vaikeaa se kuitenkin oli. Melodiassa synkooppia onkin sitten lähes kaikissa biiseissä.
Melodian synkooppi sitten voikin ratkaista sen sopiiko biisiin 4-count, 6-count vai 8-count tanssi. Oikeastaan sekin riittää kun tietää mistä on kysymys.
Jos muuskoilta pyytää synkopoitua musiikkia - vastaus voisi olla; "koko iltahan sitä on soitettu". Missään tapauksessa ei kannata pyytää synkoopirytmistä musiikkia - voivat piruuttaan soittaa ja siinä sitä sitten on ihmettelemistä.
"Tottakai ylävartalo on rento. Siksi baunssia ei noin kuolletetakaan vaan keskivartalolla ja sen liikkeellä, ja nimenomaan siten, ettei vartalo jäykisty."
Tarkoittanet tässä kahta eri tapaa "kuollettaa" ylävartalon baunssia: Koonto pallean alapuolella ja lantion sivuttais- ja/tai edestakainen liike?
Uskallan olla näissä "kuollettamistavoissa" eri mieltä. Koonnossa kun pyritään siihen, että ylävartaloa eteenpäin taivuttavammalla tanssittaisiin baunssi ns. vatsankuoppaan. Tällöin ylävartalossa ei näkyisi baunssi samalla tavalla kuin lantion alapuolella.
Lantion sivuttais- ja/tai edestakaisella liikkeellä pyritään samaan lopputulokseen, jolloin tuo liike tavallaan "estäisi" baunssin jatkumisen ylävartaloon.
En ole saavuttanut kummallakaan tavalla merkittäviä tuloksia baunssin pääasiallisessa rajoittamisessa vain lantion alapuolelle.
Jos et tätä usko, niin voit kokeilla tuota itse helposti: jousta pelkästään polvista ja heiluta lantiotasi eri suuntiin tai taivuta selkääsi eteenpäin. Pelkästään polvista joustamalla takaat sen, että jousto on koko ajan yhtäsuuri. Hyppimällä (irrottautumalla lattiasta) et tuohon tasaisuuteen välttämättä pääse.
Lantion heilutus ei kokemukseni mukaan vähennä baunssia juuri yhtään yläkehosta ja selkää saa taivuttaa lähes vaakatasoon ennenkuin baunssi rupeaa katoamaan ylävartalosta.
Todellisuudessa tanssit vain pienempää baunssia koko vartalosta, kun yrität rajoittaa yläkehon baunssia.
Ainoa todellinen tapa "kuollettaa" yläkehon baunssia on jäykistää yläkehoasi. Tämä ei ole tosiaankaan suositeltavaa, joten kannattaa tanssia vain pienempää baunssia.
"Tuossa boogien tämän hetkisessä tyylissä vallitsee aika paljon sekoitus lindareiden ja Suomessa lavatanssijoiden tyyliä. Monikaan ei jostain syystä edes halua hakea tätä 50-luvun tyyliä vaan jotain ihan muuta. Tiedä sitten sillekään syytä."
Toinen murheenkryyni ovat nämä lökäpöksy lindy hoppaajat, jotka hip hop -tyylin pukeutumisellaan ovat täysin eri planeetalla autenttisiin lindy hoppaajiin nähden. Onneksi Jyväskylän kisoissa näkyi jo paljon pikkutakkimiehiä lavalla. Todella hienoa, että vihdoinkin pukeutumisen lajinmukaisuuteen aletaan kiinnittämään huomiota.
"Ehkä tanssijan tyyli kuvastaa myös ajattelutapaa. Ajatteleeko tanssin niin, että haluaa sen olevan hyvin alkuperäistä ja uskollista alkuperälleen vai ajatteleeko asiaa jotenkin niin, että tanssin kuuluu kasvaa ja kehittyä ajan muuttuessa ja se saa näkyä. Vai ajatteleeko sitä lähinnä kilpaurheiluna tai kenties vaan on enempää ajattelematta koko asiaa."
Toivottavasti uskollisuus lajin juurille näkyy jatkossa enemmän boogie- ja lindykilpailijoiden pukeutumisessa. Itse en oikein ymmärrä sitä ajatusmaailmaa, että lajin kehittymisen pitäisi näkyä modernimmassa, jopa sporttisemmassa (vrt. harjoitustrikoot kisoissa) pukeutumisessa.
Lajia voi ja mielestäni pitää kehittää. Kehittämisen tulee vain tapahtua lajin syntyajan hengessä.
Kuullostaa siltä, että kirjoittajalla on todellinen, vakaa usko kolmimuunteisen ns. jivemusiikin eroavuuteen ns. boogiemusiikista.
Tässä ei tällöin todellakaan auta tosiasiat, joita ovat:
1. Kukaan, edes ammattimuusikot eivät ole voineet kertoa, mitä eroa on kolmimuunteisella ns. jive- ja boogiemusiikilla. Eivät edes silloin, kun näitä "musiikkityyppejä" on heille soitettu.
2. Kukaan ei ole pystynyt ja lyön vetoa, ettei pystykään osoittamaan musiikkiteorian termein, mitä eroa on kolmimuunteisella ns. jive- ja boogiemusiikilla.
En tästä yksinkertaisesti jaksa enempää väitellä. Tosiasiat ovat tosiasioita. Se on todellakin uskonasia uskoa tuohon eroon.
Ei noissa teksteissä yhdessäkään puhuta 'synkopoitu rytmi' -musiikista siinä mielessä, kuin esimerkiksi boogie- ja lindytanssijat ymmärtävät synkopoidun rytmin.
Suomeksi tuo 'synkopoitu rytmi' on kolmimuunteista musiikkia, lähinnä swingiä ja rhythm 'n' bluesia (tämä on jo itsessään melko kattava termi, kun sitä käytetään 40-50 -lukujen kontekstissa. Nykyisin R 'n' B on MTV:ltä tuttua nytkytysmusiikkia.), bluesia jne..
Ulkomaalaisten valmentajien en ole koskaan kuullut puhuvan swingistä tai rhythm 'n' bluesista synkopoitu rytmi -musiikkina. Askelten synkopoinneista tai musiikin todellisista synkopoinneista on sen sijaan ollut paljonkin puhetta.
Olen lähes 100-varma, että 'synkopoitu rytmi' käsitteenä mainitussa mielessä on edelleen kotimaista tuotantoa.
että synkopoitu rytmi käsite on tullut synkopoinnin puhtaasta väärinymmärryksestä.
Swingteamin termistössä synkooppi on mainittu näin (http://www.swingteam.fi/dokumentit/termit.html#Synkooppi):
Synkooppi
iskualan iskuttomasta osasta alkava ja seuraavaan iskualaan jatkuva sävel
Jollekin/joillekin tanssi(jalle/joille) on aikoinaan selvinnyt, että 30 - 50 -lukujen musiikki oli täynnä kolmimuunteisia trioleita, joissa triolin keskimmäinen nuotti oli 'häivytetty'.
Tanssijan logiikalla triolin jälkimmäinen jäljelle jäänyt nuotti on juuri tuo yllämainittu "synkooppi".
Kun 30-50 -lukujen musiikki oli pääasiassa kolmimuunteista, niin voitiinkin puhut "synkopoitu rytmi" -musiikista.
Tämä on minun näkemykseni "synkopoitu rytmi" -termin synnystä.
"Nousevan baunssin luonteen? Mitä tällä tarkoitit? Boogien ja jiven baunssi on nimenomaan vastakkainen: Kun boogari on alhaalla iskulla, jivettäjä on ylhäällä. Ainakin ohjekirjatanssin mukaan, vaikka joku kirjoittikin, että käytännössä jiven baunssi olisi alas. Silloin ei ole enää kyse puhtaasta jivestä."
Alas se jivettäjäkin tulee aikanaan, eikä jää ilmaan leijumaan. "Puhtaasta" jivestä en tiedä. Jiven kuten kaikkien muidenkin swingtanssien (paitsi fuskun, jos tämä nyt on swingtanssi) jousto on alaspäin. Tämä on lähes luonnonlaki, jota eräiden jääräpäiden on käsittämättömän vaikea myöntää.
Paljon helpompaa on tanssia edelleen alaspäin kuin koettaa kurkottaa taivasta.
"Olen lähes 100-varma, että 'synkopoitu rytmi' käsitteenä mainitussa mielessä on edelleen kotimaista tuotantoa."
Siltähän tuo vaikuttaa, eilisten "tutkimustulosten" valossa.
Cha cha on synkopoitu tanssi. Sen askelluksessa on askelusosia jotka ovat ns. synkopoituja osia eli synkopoituja askelluksia. Saman periaatteen mukaan voidaan käyttää myös ilmaisua synkopoitu rytmi. (2,3)(4&5)(6,7)(8&1) ovat ns. synkopoituja askelluksia. Sulkujen rajoittama osa on ns. synkopoitu osa.
Jiven ja boogie woogien synkooppeja ovat vastaavalla periaatteella kuin cha cha:ssa. Eli (1,2)(3&4)(5&6)
On joitakin tansseja joissa perusaskel on synkopoitu. Ainakin samban perusaskel on synkopoitu (1&2).
Joidenkin tanssien luonne muuttuu selvästi, kun siirrytään synkopoimattomasta askelluksesta synkopoituun askellukseen. Kävelyhumppa on hyvä esimerkki siitä miten askelluksen synkopointi muuttaa tanssin luonnetta. On aivan erilainen tunne - askelletaanko tasaisesti yksi,kaksi,kolme,neljä vai synkopoidaanko askel(yksi,KAKSI)(kolme,NELJÄ).
Otetaampa esimerkiksi "vanhan ajan humppa" jonka askeleet ovat 1, 2, &, 3,. Tässä &-askel voi tulla iskun alkuun tai iskun loppuun. Askellus voidaan synkopoida useammallakin tavalla. Esim. (1,2)(&3); (1)(2&3); (1,2,&)(3) ja tanssissa eron kyllä huomaa.
Synkopointi on sukua fraseeraukselle. Fraseeraus on vapaamuotoisempaa tahtien, iskun ja tempon ym. tulkintaa ja käsittelyä. Musiikin synkopointi noudattaa yleensä suhteellisen selkeää kaavaa. Tanssjan askelten synkopopointi voi olla huomattavankin vapaata. Toki musiikin synkopointi huomioiden. Synkopoimattomassa musiikissa sitten vapaammin.
Yleisesti synkopointi tarkoittaa musiikin iskujen rytmittämistä pieniksi kokonaisuuksiksi joka ei aina noudata edes tahtijakoa. Rytmin synkopoinnin avulla neli-iskuisten tahtien jako voidaan helposti murtaa ja tanssia myös vaikkapa kuusi-iskuisella jaolla. Muistaakseni kuusi-iskuisella jaolla tanssittava tanssi on olemassa - tai kaksikin.
Sambassa ja jivessä ei ihan alkeistason perusrytmeissä ole &-merkkiä vaan 1a2 (samba) ja 3a4 (jive). Täysin eri asia, joten ...
Askelluksen suhteen ei ole mitään väliä askelletaanko askeleet 1, 2, 3, muotoon (1a2) tai (1&2). Molemmissa tapauksissa synkopoidaan kolme askelta kahteen iskuun. Vaikka käytetään tarkempia askellusmuotoilmaisuja (1&,2) tai (1,&2) ja (1a,2) tai (1,a2), niin tässä on vaan tarkemmasta esityksestä kyse.
Joka tapauksessa ulkolaisissa lähteissä todettiin samba sellaiseksi tanssiksi jonka perusaskel on synkopoitu. Cha cha todettiin tanssiksi joka on "läpi" synkopoitu.
Suomessa askelten ja myös iskujen synkopoinnin perusterminologiaa ei tunnu hallitsevan kukaan. Ulkomaisista lähteistä voi heposti saada sellaisen aineiston kuin itse haluaa - löytyy sieltäkin runsaasti erilaisia määrityksiä ja käytäntöjä synkopoinnista.
Jos kerran asian hallitset niin selitä kerrankin oikein, mitä synkopointi tarkoittaa.
... selitä tarkemmin...
Näillä termeillähän baunssin suunnasta tarkoitetaan sitä, onko tanssija joustonsa yläasennossa vai ala-asennossa iskulla.
Silloin, kun musiikissa kuuluu isku, jiven tanssijan ainakin kuuluisi olla jalka maassa, mutta ojennettuna, eli baunssi on ylhäällä. Boogien tanssija taas on jalka maassa, mutta koukussa ja jalka on alhaalla.
Eri asia tietysti on, tanssitaanko tuollaista "puhdasta" tanssia ja lavatansseissa tanssittavasta jivestä ei ole varsinaisesti oikeaa ja väärää tapaa.
On myös "oikeaa jiveä" valmennettu niin että baunssi pysyy alhaalla. Eli jalkatyössä nilkan ja polven yhteistyö toimii niin että ylävartalo pysyy ylös/alas suunnassa lähes paikallaan ja lantiokin liikkuu aika huomaamattomasti. 80-luvun lopulla lantiotyö muodostui korostetun voimakkaaksi. Vasta 90-luvulla voimakas iskulle kokovartaloa nostava baunssi voimistui nykyisen kaltaiseksi voimakkaaksi kokovartalobaunssiksi.
Myös "oikean jiven" luonne oli aikaisemmin 80-luvulla ja vielä 90-luvun alussa, täysin vientiin perustuva, ja se soveltui lähes sellaisenaan hyvin lavatanssiksi.
"Nykyaikainen oikea jive" on koreokrafiatanssi eikä sovellu siinä muodossa lavatanssiksi. Myös askellustekniikka ja baunssitekniikka eivät ole lavatanssiksi sopivia.
Ei ole mitään syytä edes yrrittää tanssia lavatanssina nykyisenkaltaista "oikeaa jiveä".
"Silloin, kun musiikissa kuuluu isku, jiven tanssijan ainakin kuuluisi olla jalka maassa, mutta ojennettuna, eli baunssi on ylhäällä. Boogien tanssija taas on jalka maassa, mutta koukussa ja jalka on alhaalla."
Boogiessakin voidaan tanssia jalka suoraksi iskulle askellettaessa. Ei tuo joustoa ylöspäin vie, että suoristat jalan. Jouston suunta on edelleen alaspäin.
On varsin vaikeaa tanssia ajatuksella: ylös-ylös, jollaista jouston pitäisi olla, jotta voitaisiin sanoa jouston olevan ylöspäin. Käytännössä joustat alaspäin, halusit sitä tai et.
" On myös "oikeaa jiveä" valmennettu niin että baunssi pysyy alhaalla. Eli jalkatyössä nilkan ja polven yhteistyö toimii niin että ylävartalo pysyy ylös/alas suunnassa lähes paikallaan ja lantiokin liikkuu aika huomaamattomasti. 80-luvun lopulla lantiotyö muodostui korostetun voimakkaaksi. Vasta 90-luvulla voimakas iskulle kokovartaloa nostava baunssi voimistui nykyisen kaltaiseksi voimakkaaksi kokovartalobaunssiksi."
Tarkoittaako tuo sitä, että aikaisemmin polven ja nilkan yhtäaikainen liike "kuolletti baunssin" korkeintaan lantioon? Missäkö se jousto sitten oli , jos polven ja nilkan yhtäaikainen liike nollasi molempien nivelien (nilkan ja polven) liikkeen aiheuttaman jouston? Pikkuvarpaassako?
Jos 90-luvulla baunssi "nousi ylävartaloon", niin tanssitaanko nykyisin jiveä suorilla tai jopa lukkosuorilla polvilla, jottei polvien ja nilkkojen yhtäaikainen liike "kuolleta" baunssia korkeintaan lantion tasoon? Vai ovatko nilkat täysin käyttämättä?
Minusta nuo selitykset ontuvat. Enemmän käy mielessä, että nykyisin tanssitaan isompaa joustoa kuin aikaisemmin. Tällöin baunssi näkyy enemmän yläkehossa.
Siinähän se oli aivan selvästi ymmärrettävässä muodossa.
Tanssille "tyypillisestä" jouston tekniikasta on kysymys. Ei siitä viekö jousto koko ajan ylöspäin vai alaspäin. Kun mahdottomia ovat molemmat vaihtoehdot. Keskimäärin pysytään tasapainokorkeudella olkoon jousto mitä hyvänsä. Ei sen kummemmasta asiasta ole kysymys.
Päkiäaskelilla noutaan luonnollisesti korkeammalle kuin kokojalan askelilla. Perusmuodossa ei muusta ole kysymys. Nykyisin korostetaan jivessä ylöspäin suuntautuvaa joustoa ja boogie woogiessa alhaalla tanssimista.
Käytännössä lavatanssina suurin jiven ja boogin ero on triplettien tanssimisessa. Jive tanssitaan päkiöillä ja boogi kokojalalla. Nopeissa askellustavat lähestyvät jo teknisistä syistä toisiaan, eli nopea boogi tanssitaan päkiäpainotteisesti. Toisaalta myös hitaassa jivessä joustetaan triploissa lähes kokojalalle ja tässäkin tanssit lähestyvät toisiaan.
Kun nykyisin jiveä opetetaan vapailla askellussuunnilla ja boogiin opetetaan rock-askel, niin olellisimmaksi eroksi jää jiven tanssiminen päkiäpainotteisena ja boogin tanssiminen kokojalalla.
Ja ovathan vanhat lavatanssiohjaajat opettaneet jiveä kymmeniä vuosia myös boogimaisella kokojalan askelluksella.
Periaatteessa samaa mieltä tuosta tasapainokorkeus-ajatelmasta. Edelleen pidän hankalana tanssia joustoa ajatuksella ylös joka iskulla. Fuskussa tuo onnistuu, kun jousto tehdään ylös joka toisella iskulla. Tuplajousto muuttuu hankalaksi, kun koetat tanssia ylös joka iskulla.
Helppo kokeilla: jousta polvista joka iskulla ylöspäin ja pidä samalla jalkapohjat tiukasti lattiassa. Onko helppoa?
Alaspäin jousto on huomattavasti helpompaa joka iskulla ja noin valtaosa todellisuudessa tanssii niin jiveä kuin boogiea.
Tanssijoiden synkooppi on vain "väärässä paikassa"??? Jos ajatellaan synkoopin rakennetta tarkemmin, niin tanssijatkin tanssivat oikean - tai ainakin lähes oikean synkoopin "&,neljä" rakenteeseen. Nimittävätkö tanssijat synkoopiksi synkooppi-iskua edeltävää lyhyttä iskua (&) ja oikea synkooppi olisi sitä seuraava pitkä isku (neljä). Syn-koooop-pi voi olla myös syn-koooopp'. Eli pitkän jälkeinen lyhyt soitetaan yhteen pitkän kanssa. Voisiko selitys olla näin yksinkertainen. Vain pienestä vaihe-erosta olisi kysymys!
Kolmimuunteisen triolin jälkimmäistä osaa "synkooppi-iskuksi". Kolmimuunteisessa biisissä noita kolmimuunteisia trioleita on jatkuvasti, joten "synkooppi-isku" toistuu jatkuvasti.
Se missä oikea synkooppi sijaitsee musiikissa ei edelleenkään käsittääkseni ole mitään tekemistä tanssijoiden "synkooppi-isku" ja "synkopoitu rytmi"-käsitteen kanssa.
Nämä käsitteet ovat syntyneet tarkoittamaan täysin toista asiaa (kolmimuunteista rock 'n' roll ja swingmusiikkia), verrattuna siihen, mitä muusikot tarkoittavat synkoopilla.
Olisko kellään parempaa tietoa?
Tästä löytyy.
http://music.download.com/
Kokeile tuosta linkistä ja jazz-osasto/new orleans/classic jazz.
Vapaasti ladattavia piano boogie woogie kappaleita mp3-muodossa. Hidasta ja nopeaa.
Aika paljon muutakin musaa.
Aivan kauheeta koko puuki! Kierosääristen duunii.
http://www.towerrecords.com/product.aspx?pfid=1032269&title=Vol. 1: Rock Me Daddy&artist=Camille Howard
Artistilla on kuuntelun perusteella paljon hyviä, hitaahkoja pianoboogeja.
Jees, en arvannut että viaton kysymykseni aiheutti näinkin monitahoisen ja mielenkiintoisen keskustelun. Mutta, ihan hyvä näin.
Löysin netistä niitä peräänkuuluttamiani pianoboogie-kappaleita, kiitokset vinkeistä. Nyt on koneellani Sue Palmeria, Richie Loidl'ia, Silvan Zigg'iä ym...
Swing-nimimerkkiä rauhoitellakseni ilmoitan, että hain kyseistä musiikkia, koska sen rauhalliseen tahtiin on helpompi harjoitella erilaisia kuvioita, joita voi sitten mennä nopeampaan jiveenkin jos sattuu jalat kulkemaan siihen tahtiin. Täytyy tosin myöntää, että olen tykästymässä tähän boogie-woogiin. Jiven esi-isänä sitä ei ole määritelty niin tiukkaan formaattiin kuin tuo jive tuntuu olevan. Sopii paremmin lavatanssijalle vaihteleviin tilanteisiin.
J Leskinen & Grand Slam
Lapinlahden Linnut
Ketjun aloittanut kysymys oli asiaa, mutta muuten tämä keskustelu saa aikaan vain kyllästymisen koko asiaan. Kaikista hauskanpidon vakuutteluista huolimatta pällimmäiseksi jää, että
TANSSIMINEN ON VAKAVA ASIA
Älä nyt ihmeessä noin vakavasti suhtaudu.
Hellitä edes hiukan...
Mulle kyllä välillä mielenkiintoisia, mutta kun ajattelee niitä joita yritetään houkutella kursseille niin ou nou!
hölmöintä!
aateekoolaitteuston ja etenkin personaalikohtaisen kompuutterin tahi muun vastaavan multimeditatiivisen, joskus jopa mukanakin kannsiskeltavan laitteuston (vrt laitteusto, jolla tätäkin viestiä silmäilet) mukana tulee kokonaisen sinfoniaorkesterillisen verran instrumentteja, joitten kapellimestarointi on yksinkertaisimmillansa todella helppoa ilman, että yhdelläkään kokoonpanolla soiteltu biisi hidastuksista tahi nopeutuksista huolimatta muuttuu mörinäksi tahi pikkuoraviksi:
Nythän on hyvinkin pitkälti niin, että niinsanottu MIDI-standardi tulee tässä kohdin näin yksinkertaisella ja ennenkaikkea edullisella tavalla vanhaintanssiopinhaluisen henkilön avuksi sallien siten mieliboogiewoogien mielivaltaisen rytminopeusmuutoksen musiikkinautinnon siitä ainakaan korvakuulolta tippaakaan kärsimättä.
Tnx, mutta en ole vielä löytänyt kompuutteristani sellaista hidastusnäppylää! Ohjelmia kyllä on ihan kiitettävästi.
Siinähän on tilastollisestikin tarkasteltuna täysin satunnaisessakin eli missä tahansa standardinmukaisessa aateekoolaitteustossa, jolla voi myöskinsä vanhaintanssimusiikkia toistaa eli kansanomaisemmin ilmaistuna soittaa, minimissänsä muutamiakin sellaisia hidastus- tahi nopeutusnäppäimiä. Tätä havaintoa saatetaan hämmästyttävänkin useitten vanhaintanssiasioihin syvällisemmin perehtymättömien eli käytännöllisesti katsoen joko televiisiosta tahi sivusta seuranneitten tahojen toimista pitää kiistattomana todisteena siitä, että nimestänsä huolimatta se on tämän päivän vanhaintanssi paitsi tietenkin perinteinen taito- niin myöskinsä erittäinkin pitkälti huippumoderni tekniikkalaji. Siltikään näistä vanhaintanssinappuloistakaan keskusteltaessa ei välttämättäkään tarvitse olla kysymys mistään sinänsä toki ainoastansa etenkin po vanhaintanssiteknillisessäkin mielessä täysin maallikolle monimutkallisesta mambojambosta:
Nythän on hyvinkin pitkäli niin, että sen kummemin yhtäkään tunnettua tahi tuntematonta ohjelmistoa tahi edellä kuvaillun kaltaista aateekoolaitteustoakaan mainostamatta eli nimeltä mainitsematta voidaan osoittaa lupailemani MIDI-standardin autuaaksi tekevä vanhaintanssivaikutus etenkin sellaisen vanhaintanssiharrastuksensa alkumetreillä olevan henkilön kysymyksessä ollen, jossa kysymyksessä on mieliboogiewoogien tahi minkä tahansa muunkin vanhaintanssimusiikin (myöskin vanhaintanssiharrastuksen loppumetreillä inhoboogiewoogie tulee tässä mielessä kyseeseen) hidastusta tahi nopeutusta, siten, että näppäilemme niinsanottuun hakukoneeseen mieliboogiewoogien nimen ryyditeltynä MIDI: llä ja klikkaamalla hakutulosta, minkä jälkeen edellä kuvailemani kaltainen aateekoolaitteusto hoitelee täysin automaattisesti X.1-dolby-surround-järjestelmäistä ääntä, jonka pitäisi pääasiassa sisältää sitä mieliboogiewoogieta tms, siihen em aateekoolaitteuston sisältämään vanhaintanssiharjoitustilaan ryyditeltynä po näppäimillä.