4:n lapsen äitinä aloitin jo lasten ollessa pieniä (kouluikäisiä, pysyi aterimet varmasti käsissä) systeemin, jossa rahaa pantiin varta vasten sivuun ulkoruokailua varten. Tietenkään meillä ei ole vieläkään varaa kalliimpiin ravintoloihin mutta sellaisiin kuitenkin, joissa ruoka tarjoillaan pöytiin, listoja on osattava lukea, syömiset valitaan pitkän kaavan mukaan jne.
Nykyisin kun en enää tupakoi ja autokin on myyty, on säästäminen vähän helpompaa koska ne olivat suuria menoeriä kuukausittain.
Ostin myös aikoinaan (-80 luvulla) sellaisen kirjan, jossa oli kuvin havainnollistettu eri juomalasien merkitys, aterimien käyttöjärjestys, ja sen sellaiset. Niitä aina katsottiin, juteltiin ja sitten lähdettiin ravintolaan ja aina lapset muistivatkin melko hyvin mikä mikin on.
Myöhemmin, vanhempien lasten tullessa murrosikään, opeteltiin buffet-systeemiä risteilyillä. Siellä kyllä oikein korostui mikä merkitys lasten varhaisella opettamisella oli! Harva aikuinenkaan osaa ottaa buffasta oikein, moni mättää alkupaloiksikin ihan mitä vaan ja kaikkea sekaisin ja paljon kerralla. Buffet on oma taitolajinsa.
Eittämättä asiaan motivoitumisessa on vaikuttanut myös se, että ravintola-ala on ammattini ja opettaminen kunniakysymys. Mutta, siltikin suosittelen että jos vaan rahkeenne riittävät nipistämään taloudessa yhteistä ulkoruokailua varten sivuun, kannattaa tehdä se.
Kirjoitin, koska aihe näkyi olevan aika lailla keskustelua herättävä tuossa aiemmassakin ketjussa ja sehän on merkki siitä, että lasten ruokailutapojen hallitseminen todella kiinnostaa.
Nykyisin kun en enää tupakoi ja autokin on myyty, on säästäminen vähän helpompaa koska ne olivat suuria menoeriä kuukausittain.
Ostin myös aikoinaan (-80 luvulla) sellaisen kirjan, jossa oli kuvin havainnollistettu eri juomalasien merkitys, aterimien käyttöjärjestys, ja sen sellaiset. Niitä aina katsottiin, juteltiin ja sitten lähdettiin ravintolaan ja aina lapset muistivatkin melko hyvin mikä mikin on.
Myöhemmin, vanhempien lasten tullessa murrosikään, opeteltiin buffet-systeemiä risteilyillä. Siellä kyllä oikein korostui mikä merkitys lasten varhaisella opettamisella oli! Harva aikuinenkaan osaa ottaa buffasta oikein, moni mättää alkupaloiksikin ihan mitä vaan ja kaikkea sekaisin ja paljon kerralla. Buffet on oma taitolajinsa.
Eittämättä asiaan motivoitumisessa on vaikuttanut myös se, että ravintola-ala on ammattini ja opettaminen kunniakysymys. Mutta, siltikin suosittelen että jos vaan rahkeenne riittävät nipistämään taloudessa yhteistä ulkoruokailua varten sivuun, kannattaa tehdä se.
Kirjoitin, koska aihe näkyi olevan aika lailla keskustelua herättävä tuossa aiemmassakin ketjussa ja sehän on merkki siitä, että lasten ruokailutapojen hallitseminen todella kiinnostaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moni ei ajattele että lapset peilaavat vanhempiaan, siis miten aikuinen käyttäytyy ja puhua on tulos miten lapsi tekee sen.
Varsinkin pienet pojat, seuraavat silmätarkkana isäänsä.. jos isä sanoo" tosta en tykkää" melkein aina ei tykkää perheen nuori herrakaan.
Kuin myös olen lukenut tuota alempaa kirjoitusta ja miettinyt noita lapsia jotka muka kiipeää yli toiseen loosiin ja pitää meteliä. Harva ihminen pitäisi moisesta.
Itse pohdin lapsuuden ruokailuja, ei meillä käyty ravintoloissa mutta ruokatavat ne päntättiin päähän jo kotona. Illallinen oli se pyhitetty, yhdessä olo ja ruoka-aika. Auta armiasta jos siitä myöhästy luvatta :))) satikutit tuli.
Kyllä lasten pitää osata käyttäytyä jos siinä 2.5 v asti, paikassa kun paikassa.
Noin yksivuotiaalta ei voi vaatia haarukalla ja lusikalla syömistä, koska siinä iässä vielä se ruoka tuppaa menee suuhun kädellä :))
Silti jos ravintolaan menee voi toki vältellä sitä käsisyöntiä. esim. syöttämällä ennen jo ja tietysti tehdä niin kuin meillä... lapsi kiertää sylistä syliin ja saa maistaa kaikilta.. no älkää nyt turhaan herneitä tuosta vetäkö.
Ystävämme ja tuttumme ovat kaikki lapsirakkaita joten meidän yksivuotias aurinkotyttö nauttii vain huomiosta.
3 ja 5 v taas, vaaditaan käyttäytymistä eikä ne lähde vipeltää toisiin pöytiin saati sitten edes pitkin ravintolaa. Nätisti he istuvat pöydässä muiden kanssa ottaen osaa keskusteluun.
Samat säännöt kun ruoka-aikana kotona. Kaikki istuu pöydässä kunnes kaikki on syönyt.
Toisaalta olemme kyllä käyneet paljon ulkona syömässä, ehkä se kokemus vaikuttaa.
Jos tää on näin vaikeeta, hyvä että en ole ravintoloissa syömässä käynyt!
Pysyn jatkossakin kotona ja häpeän itseäni.
Tuohan kuulostaa tosi fiksulta toiminnalta. Itselläni ei lapsia ole, mutta ehkäpä joskus yritän tuota omillekin lapsille :)
Hyvä että löytyy vanhempia jotka jaksavat kasvattaakin ne lapset. :) Nykyään tuntuu olevan turhan harvinaista.
Suoraan sanottuna olen lapseton. Enkä edes kovin lapsirakas siinä mikä tulee kakaroiden rääkymiseen junassa tms.
Mutta mieleenikään ei tulisi valittaa asiasta, sillä ongelma on minun, ei lapsen. Lapset ovat samalla lailla tämän maan kansalaisia kuin minäkin ja yhtä arvokkaita ihmisiä.
Sitäpaitsi muistan, että minua on kuskattu busseissa, junissa ja raitiovaunussa ihan pienenä. Kuusivuotiaana osasin matkustaa junalla yksin. Köyhiä oltiin, äiti teki kaikki vaatteemme ja ruokana oli usein makaronivelliä, mutta äiti vei minua ja veljeäni ravintolaan aina silloin tällöin. En tiedä miten olisin muuten oppinut ravintolakäyttäytymistä tai julkisilla kulkemista, vaikka ei mitään varsinaista opastusta tullutkaan tai opuksia luettu.
En pidä hyvänä sitä, että lapsia tuodaan illallisravintoloihin silloin kiireisimpään aikaan perjantai- tai lauantai-iltoina. Jos menee sellaisena hetkenä, ettei ole liian kiireistä, on lapsella helpompaa ja henkilökunnalla pitempi pinna. Eikä tarvitse huolehtia minkälainen komppaniallinen ihmisiä hermostuu jos lapsi itkee. En myöskään pidä siitä, että lapsia viedään savuisiin kaljakuppiloihin, se on kulttuuri, johon ehtivät kyllä tutustua myöhemminkin.
Ei lapsia ihan kaikkialle ja aina, mutta ei myöskään pidä eristää lapsia yhteiskunnasta, johon he väistämättä kuitenkin kuuluvat.
> En myöskään pidä siitä, että lapsia viedään savuisiin kaljakuppiloihin,
> se on kulttuuri, johon ehtivät kyllä tutustua myöhemminkin.
Itseäni on noihin kuskattu kaksivuotiaasta lähtien (minkäs muunlaisia silloin oli kuin savuisia?)
Ja minusta hyvä niin. Eipähän sitten myöhemmin ollut mitään romanttisia kuvitelmia noista paikoista, tai pakonomaista tarvetta mennä tutustumaan ja viemään viikkorahoja kassaan... :)
> Myöhemmin, vanhempien lasten tullessa murrosikään, opeteltiin
> buffet-systeemiä risteilyillä. Siellä kyllä oikein korostui mikä merkitys
> lasten varhaisella opettamisella oli! Harva aikuinenkaan osaa ottaa
> buffasta oikein, moni mättää alkupaloiksikin ihan mitä vaan ja kaikkea
> sekaisin ja paljon kerralla. Buffet on oma taitolajinsa.
Tästä nyt muutama huomio:
1. Lapsia ei ole pakko opettaa ravintoloissa. Itseäni on opetettu kotona syömään ja hieman tervettä järkeä käyttäen "buffetkin" menee ihan ok. :)
2. nykyristeilyjen buffeteissa on kaksi ongelmaa:
- ruoka on suurimmaksi osaksi kehnoa
- tungos on usein hirvittävä
Nämä ongelmat pakottavat jopa henkilön joka tietää miten buffetissa tulisi/kannattaisi toimia tekemään kompromisseja. Itse esimerkiksi viimeksi laivabuffetilla käydessäni panostin mätiin ja kylmään kalaan. Noita usein ei onnistuta mokaamaan edes ruotsinlaivan buffetissa. :D
Valitettavan usein kyllä näkee näitä keski-ikäisiä ja vähän vanhempiakin mieshenkilöitä jotka hakevat lautaselleen kaikkea mädistä suklaamusseen, lihapullia unohtamatta, lappaavat sen sisäänsä hirveällä kiireellä ja siirtyvät nauttimaan hanasta tulevasta lapparista...
Mutta periaatteessa olen kanssasi samaa mieltä. Lapsille tulisi opettaa ainakin perusasiat ravintolaruokailusta (muiden ruokailijoiden kunnioittaminen, perusruokalajijärjestys, ruokailuvälineiden käyttö - myöhemmin ehkä viinin valintaa, yms). Toki normaali lapsi oppii nuo vanhemmiltaan ilman erillistä opettamistakin, kunhan saa seurata...
Ja oikeasti, kotonakin voi syödä pidemmän kaavan mukaan. Tulee halvemmaksikin kuin ravintolassa, minkä lisäksi viikonloppuisin kokkaaminen on ihan kivaa. :)