Minä kun olen aina kuvitellut että lähtijä vanhempi jättää sen naisen/miehen eikä niitä lapsia?? Se lähi vanhempi usein sitten painostaa ja pakottaa etän (lähtijä vanhemman) jättämään myös lapset...
Onko
noin
16989
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä siinä isein niin käy että se lähtijä jättää samalla kertaa ne lapset. Ei kukaan pysty toista pakottamaan, aikuista ihmistä mihinkään.
nappiin meni!!!eihän niitä lapsia jätetä, vaan puolisot eroaa keskenään, ja usein se lapsien tärkeys ja etu unohtuu tässä vaiheessa, ja lapsi onkin pelkkä pompoteltava taistelunappula isin ja äidin välissä.
yhtyä alkup.kirjoittajaan!!!
Useimmiten lähtijä on nainen. Tai jos katsotaan materialistisesti, nainen ei lähde minnekään, hän heitättää miehen ulos. Moraalisesti kuitenkin se on siis nainen joka lähtee. Ja hän lähtee useimmiten lasten kanssa. Mies jää siinä usein aivan tyhjän päälle ihmettelemään.
Ja vaikka se on nainen joka lähtee, hän silti haluaa pitää miehen jonkin näköisenä heittopussina. Missään tapauksessa mies ei ainakaan saa tulla onnelliseksi. Hänen pitää loppuelämänsä viettää itkien ja voihkaillen, miten maailman ihanin emäntä on hänet hyljännyt.
Jollei hän toimi niin, niin kosto iskee välittömästi. Ja milläs nainen kostaisi ellei...
No oli kärjistettyä, totta. Tarinoita on lukuisia eri variaatioilla. Kuvailemani kaltainen tilanne on kuitenkin ikävän yleinen. Miehet ovatkin pikkuhiljaa kokoilemassa rivejään, aikovat käydä taistelemaan oikeuksistaan.
Älkää ymmärtäkö väärin, olen nainen sekä feministi, yritän kuitenkin katsoa asioita oikeudenmukaisuuden kannalta... Mieskin on ihminen! (toivottavasti...)
Mieheni ex lähti toisen miehen perään, mutta pitää rautaisella otteellaan kiinni miehestä. Usuttaa lapsetkin samaan soppaan ja ovatkin onnistuneet typeryyksillään karkottamaan pari naista miehen elämästä.
Mies ei todellakaan saisi elää muuta elämää eikä olla onnellinen. Hirviö koko eukko.
minäkin saaran kanssa..kyllä miehenikin exä kovasti koittaa pitää miestäni otteessaan, ja kyllä on uhkailtu uhkailun perään, ikävä aina sanoa exälle että emme me eroa, että lapsella kun uhkailee niin hoitaa sitten viranomaisten kanssa asian.
tämä exä on myös rikkonut monta mieheni suhdetta, käyttäen lasta välikappaleena, ja vaatinut ties mitä, jopa vaikuttanut miehen asuntoon, miten siellä sisutettava, ketä siellä saa käydä, käynyt "tarkastamassa" ettei ole vieraita naisia, koska muuten ei lastaan näe..tätä sen on vieläkin, mutta pakko itse uhakailla takasin, että viranomaiset päättää viimekädessä tapaamiset jos äidille se vain uhakuskeino, koska emme eroa!!ja lapsi ei meillä ollessa todellakaan kärsi..exällä on uusi puoliso, joten mä en ymmärrä miksei hänen entinen miehensä, lapsen isä ansaitse onnea, tai saa olla onnellinen, siksikö kun exä ei pystynyt sitä tarjoomaan miehelleni??!!
vietiin yhtyessäni että mieheni oli lähtijä exän luota..Mutta kun ei rakastanut exää,mutta ei hyljännyt lastaan, hylkäsi exän!!!
Näitäkään asioita ei voi ylistää. Toinen toimii toisin ja toinen taas toisin. Välillä lähtee mies ja välillä nainen. Välillä exä on v...mäinen, välillä nyxä ja joskus jopa kaikki.
Meillä onneksi homma toimii kohtuudella joka suuntaan.
Että monia erilaisia tapauksia löytyy Suomestakin. Jotkut lähtevät (niin äidit kuin isätkin) eivätkä halua olla missään tekemisissä lapsensa kanssa. Jotkut lähtevät ja toinen päättää kostaa sabotoimalla kaikki yritykset toiselta vanhemmalta nähdä lapsiaan. Sitten on niitä, jotka tajuavat vanhempana olemisen vastuun ja näkevät kumpikin lasta - huolimatta siitä kumpi jätti ja kenet.
Meillä kävi niin, että mies jätti meidät kaikki kerralla. Alussa olimme hyviä kavereita, lähes päivittäin nähtiin, lapset olivat isälle läheisiä, ja mekin tulimme hyvin toimeen keskenämme. Asuimme kahta kotia, mies yksin ja minä lasten kanssa. Olimme kuin perhe, paitsi asuimme erikseen. Meillä oli hyvä puheyhteys ja kävimme yhdessä usein kaupoilla tai lomilla. Vietimme paljon aikaa yhdessä. Lapset tuskin huomasivat eroa.
Sitten kun mies surun murtaman löysi lohduttajan niin kaikki muuttui kuin veitsen terällä! Mies muuttui kauheen kireeksi, ärsyttäväksi, ei vastannut aina puhelimeen, tiuski, myös lapsillemme, eikä enää tullut sovittuina aikoina, eikä muutenkaan välttänyt enää lastemme seurasta, minusta puhumtaakaan..
Nyt emme ole enää puheväleissä eikä mies ole lapsia halunnut nähdä aikoihin. Lapsetkin ovat jolähestulkoon aikuisia...!
Me olemme säästyneet näiltä uusnaikkosien kiusantekemisiltä, kun pistin alussa stopin siihen että naiset eivät tule koskaan kuulumaan lastemme elämään. Eikä olekkaan. Ilmoitin siitä ex miehellekin, joka hyväksyi asian. Sanoin lapsillekin että joko ne naiset tai minä, saatte valita. Minut he valitsivat. Koska minä en aio jakaa omia lapsiani kenenkään vieraiden ihmisten kanssa.
Olemme tähän päätökseen hyvin tyytyväisiä, lapset ja minä.
Olemme olleet sitä mieltä, että jos isä haluaa lapsia tavata, hän tapaa ilman niitä naisiansa. No eipä ole halunnut, joten siinä miehen mitta meillä. Jos lapset ovat isälle tärkeitä, mikään ei olisi este.
Nyt jälkeenpäin on kiva huomata, että on tehnyt oikean ratkaisun. Vaikka pahalta tuntuu, että isä lapsensa hylkäsi, ovat he kasvaneet ihaniksi pärjääviksi nuoriksi aikuisiksi. Siinä on paljon minun ansioitani, kun olen yksin heistä huolehtinut. Ei koskaan ole tarvinnut olla huolissaan, ja pelätä että heitä joku vieras isän tyttöystävä tms. kohtelisi huonosti, niinkuin täällä on saattanut lukea.
Lapseni ovat olleet asia, joita en ole jakanut halunnut jakaa kenenkään vieraan kanssa. He ovat sen ansainneet, ja äitinä olen ollut siitä vastuussa että lapsiani kohdellaan hyvin. Ja velvollisuuteni on heistä huolehtia, vaikka yksin. Ja olen onnistunut siinä. Vaikka isä jätti ja hylkäsi, se ei ole jättänyt heihin minkäänlaista jälkeä, koska he ymmärsivät, että kaikille tärkeysjärjestys ei ole sama. Ex miehelleni uudet naiset ja minulle lapset. Täytyy sanoa, että vaikka meiltä mies/isä vietiin, olemme selvinneet voittajana.
kireeks miehen kun exä säätelee ketä hänen luonaan lapset saa tavata ja ketä ei.Ja taas tässäkin huomataan että exä vaatii nykyse ulkopuolelle, vedoten lapsiin, että olette voittajia!!sinä teit ratkaisun ja sanot että olette lapsien kanssa tyytyväisiä, taas ei tarttenu ajatella lasten isän onnea ja tyytyväisyyttä lainkaan..kamalalta kuullostaa!!itsekkin exä,mutta enpä koskaan syytä ex mieheni hapanta olemusta hänen nykysen puolison syyksi, tai että ketä lapset tapaa isällään, ja miksi vaatisin moisia, lapset ovat tyytyväisiä kuten ex miehenikin sekä minä omalla tahollani!!ei rakastumisesta sekä uudesta suhteesta voi syyllistää!
vienyt lapsilta isän. Lapsia ei tulisi joutua tuollaiseen valitse joko minut tai sitten tuo toinen tilanteeseen. Lapsen elämään mahtuu myös muita aikuisia kuin omat vanhemmat. Ehkä kuvittelet selvinneesi voittajana, mutta minusta sinä olet häviäjä, olet pilannut lastesi mahdollisuuden rakentaa suhdetta isäänsä.
Tottakai pieni lapsi valitsee oman äitinsä jos sellaiseen tilanteeseen joutuu, mutta minä ainakin olisin vanhempana katkera äidilleni jos olisi samanlaisen tempun tehnyt.
Omassa uusioperheessäni lapset ovat ihan hyvin sopeutuneet tilanteeseen ja tuntuisi hullulta että minun takia heidän äitinsä kieltäisi tapaamiset isän kanssa. Lapset kuitenkin odottavat kovasti isänsä näkemistä. Eikä minulle tulisi mieleenkää yrittää heidän äitinsä paikalle, ei todellakaan vähääkään kiinnosta.
Mutta kukin tavallaan, kerro sitten oletko selvinnyt voittajana kunhan lapsesi ovat tarpeeksi vanhoja tajutakseen tilanteen.
ainä aloit lissu sitten syyttää tätä rakkauden kohdetta ex miehesi muuttumisesta?et ajatellut hetkeekään että syy voisi olla näinä hetkinä sinussakin?kun lapsien isä rakastui, niin sinä eväät tapaamisia, vedoten tähän uuteen KAMALAAN puolisoon, tapasitko häntä?oliko hän hirviö?se ei varmasti muuta isän rakkautta lapsiaan kohtaan, vaikka rakastuu toiseen aikuiseen ihmiseen, se että mies on sinut jättänyt, ei tarkoita että jätti TEIDÄT, Sinä veit lapsiltasi isän tai olet kovaa vauhtia viemässä, kun et exänä hyväksy että miehelläsi on muutakin elämässä kun lapset, yksinäisyys ja exä! samanlailla sinulla on oikeus rakastua ja solmia uusia suhteita, mikset anna miehellesi tähän mahdollisuutta,miksi et anna lapsiesi tutustua tähän puolisoon, hänestä saattaisi tulla tärkeä osa lapsiesi elämää, vai tätäkö pelkäät? minusta on hienoa että ex mieheni uusi puoliso on erittäin tärkeä lapsilleni, tiedän että lapset viihtyvät,ovat turvassa ja saavat rakkautta niinkuin meillä kotonakin, meille on päivänselvää et myös puoliso osallistuu lasten synttäreille ym, koska se on LAPSILLE tärkeää.Minä olen ihan tyytyväinen exäni elämään, en katkera enkä mustasukkainen vaikka en hänelle pystynyt onnea tarjoamaan, meillä ihanat lapset, ja heidän eteensä me teemme molemmat kaiken mahdollisen yhdessä, sotkematta omia kaunojamme mukaan!
mustasukkainen kun ex miehesi ei enään lomaile sinun kanssasi ja anna aikaa sinulle!!!sitä en tajua miksi et anna hänen antaa aikaa lapsilleen, vaikka sinulle sitä ei olisi!!huh huh, siis todellako pistät nyksän syyksi kaiken, ja rankaiset ex miestäsi lapsien kautta, kun ei enään ole sinun saatavilla!!katsoppa peiliin, SINUT hän hylkäsi,e lapsia, nyt lapset kärsivät kun äiti ei saakkaan mitä haluaa, eli ex miehensä jakamatonta huomioo!!!oikeesti mieti lapsien kannalta, he tässä isää tarvitsevat!!
enkä toisinpäin! Olen aikinani useasti jopa tyrkyttänyt, vaatinut ym ym! Mutta minun asiani ei ole vuosi toisensa jälkeen anoa polvillani sitä. Jos mies ei tahdo,hän ei tahdo.
Tottakai olen mustasukkainen, olen katkera ja ihan kaikkea mitä tunteita on olemassa, tottakai! Enkä häpeä tunteitani, en edes katkeruuttani. Se kuuluu elämään, samoin kuin olla onnellinen ja iloinen.
Tästä on jauhettu mutta jauhetaan edelleen, että meillä ei ollut aikomus aikanaan erota! Meillä oli todella vaikea aikakausi, ja halusimme siitä selvitä. Mutta miehen heikolla hetkillä joku naikkonen kiilasi väliin lohduttamaan ja lupaamaan hienoa ihanaa elämää, ja siinä sitten sai exvaimo ja lapset luvan lähteä pois miehen elämästä. Varmasti se naikkonen tiesi tilanteen, mutta niin hienotunteinen ei ollut, että olisi antanut miehen surra ja hoitaa kriisi, olisi se päätös ollut mikä tahansa, mutta väliin tuleminen on niin raukkamainen ja katkeruutta aiheuttama teko, että sitä minä en jaksa vieläkään ymmrätää.
Se on syy, miksi minun lapseni eivät saa niin alas vajota, että hyväksyisivät naikkoset isänsä elämään! En voisi kuvitella, että lasten olisi annettava isällensä anteeksi sillä tavalla, mitä itse mies on aiheuttanut heille. Minä uskoin, että me oisimme selvinneet, mutta meille ei annettu sitä rauhaa selvittää. Ihminen joka tietäen kiilaa väliin, ei ole minkään arvoinen. Lapseni ovat niin arvokkaita, että niitä en vieraiden kanssa jakele.
Katsoisit joskus peiliin, eihän näin tapahdu ilman omaakin syytäsi.
Lastesi isän olet kuitenkin vienyt ´kun panit valitsemaan! Sitä sinäkään et voi kieltää.