vai leikkiikö vauva enemmän yksikseen? Tulee välillä tunne, että oonkohan tarpeeksi vauvan kanssa kun en jaksa aina leikkiä ja jutella. mieluummin vaan vaikka kattelen kun vauva leikkii (ja saatan tehä ristikkoa samalla) ja autan jos vaikka mahaltansa kaatuu selälleen (suuttuu siitä).
leikittekö paljon
vauvan kanssa
293055
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
tyttö leikkii enemmän itekseen,treenailee lattialla ja pyörittelee leluja.kyllä mä välistä sitten höpöttelen sille ja muuta kivaa.katselen itse telkkaria siinä samalla
Vauva 4 kk viettää hereilläoloaikansa sitterissä "leikkimällä" roikkuvien hahmojen kanssa tai jumppamatolla mahallaan jumppaamalla (katselee samalla pehmohahmokirjaa) tai sitten selällään katselemalla roikkuvia hahmoja. Välillä sitten otan vauvan syliin ja nostelen jne. Varsinkin mies tekee vauvan kanssa "hurjia temppuja" (joista vauva näyttää nauttivan), itse tyydyn vähän iisimpään menoon.
Seurustelen kuitenkin vauvan kanssa silloin, kun hän on sitterissä. Näppään samalla konetta tai katson telkkaa.
Sinänsä aika vaikeaa vielä varsinaisesti leikkiä tämänikäisen kanssa.
vauvan kanssa koskaan. Sen saa hoitaa sisarukset. Perustarpeet tottakai hoidan, mutta leikkiminen, ei kiitos! Kyllä se ehtii kavereittensa kanssa leikkiin, jahka siihen ikään tulee. Mä olen sen äiti, en leikkikaveri.e
Samaa mieltä! Sitä varten lapsia on useampi hommattu! j
sen jo järkikin sanoo,että siinähän saat lopun ikääsi leikkiä hovinarria, jos opetat vauvasi pienestäpitäen siihen. Äiti on äiti, eikä mikään pelle.e
Kamalaa! Meillä vauvan (4kk) kanssa leikitään KOKO ajan kun se vaan on hereillä! Joko äiti tai isä. Mutta koko ajan. Kuulostatte kylmiltä!
leikitään kokoajan. Ja jos ei leikitä, niin sit ainakin sylitellään, hellitään, lauletaan, tai jotain vastaavaa, mutta ei vauvan tarvi KOSKAAN olla yksin. Siinähän tulee turvattomuuden tunne ja kaikki. Ei mikään ihme, jos suomessa on pitkät jonot lasten psykiatreille, jos vanhemmat ovat tuollaisia. Hakekaa apua!
En mä vaan ainakaan ehdi meidän 8kk pojan kanssa koko ajan leikkimään. Tottakai välillä ollaan lattialla ja leikitään yhdessä ja isä töistä tullessaan hoitaa nämä "rajummat" leikit. Poika viihtyy hyvin itsekseen lelujensa kanssa ja minä saan siinä samalla hoitaa kotiaskareita. Välillä käyn moikkaamassa jotta muistaa että äiti on kyllä lähellä. Ei sitä lasta siihenkään kannata totuttaa että koko ajan ollaan vieressä, ei opi ollenkaan itsekseen olemaan ja sekin on tärkeää, uskokaa pois. Varmasti huomaisin lapsestani jos päässä olisi pimentynyt siksi etten leiki hänen kanssaan tarpeeksi... :)
kyllä se vauvakin tarvitsee vähän omaa aikaa ilman että joku kokoajan siinä vieressä höösäämässä.
seuraa tarvii. Suihkussa ehtii käymään, kun vauva nukkuu ja siivoonkin AINA päikkäreitten aikaan, imurointia lukuunottamatta, siihen vauva heräisi, mutta siis kaikki mikä ei pidä meteliä hoituu silloin. Imurointi, tiskaus ja pyykinpesu yms melua aiheuttavat hommat teen, kun vauva on ulkona nukkumassa. Hereillä olo ajan käytän vaan ja ainoastaan vauvan kanssa! Ja hyvin on tyytyväinen.
sitähän suositellaan että äiti nukkuu kun vauva nukkuu että saa vähän levättyä tai käyttää ajan vaan itteensä ja koti hommat tehdään kun vauva on hereillä.ei se kokoajan seuraa tarvitse jos itsekseenkin tovin viihtyy
niitä päikkäreitä, jolloin ehtisi jotain tekeen. Ja jos on yhtä seurallinen ja seuraa vaativa vauva kuin meillä, niin mieluusti haluaa äitikin sen ajan levätä vaikka kahvia juoden, jos vauvan saa nukahtaan edes tunniksi. Sitäkään ku ei tapahdu edes joka päivä.
aktiviteettia vauvalle on kun saa katsella arjen askareita ja olla niissä mukana. Tietysti päivittäin täytyy varata aikaa myös vauvan kanssa touhuamiseen.
Kun vauva ei nuku päikkäreitä kuin 30min ja heräilee silloinkin jatkuvasti!?! Hyvä jos ehdin vessassa käydä, suihkusta ja syömisestä nyt puhumattakaan... Ole kiitollinen vauvasi hyvistä unenlahjoita!
...meilläkin leikitään tai ei välttämättä leikitä mutta melkeinpä koko ajan höpötellään vaaville kun hän leikkii, ollaan siinä läsnä suurin piirtein aina. Onkin kyllä semmonen hymypoika, että!!!
Hei! Meillä on 2,5kk typy. Mielestäni tätäkin aihetta saa miettiä ihan maalaisjärjellä. Tottakai pieni sosiaalisesti kehittyvä ihminen tarvitsee sosiaalista kanssakäymistä! Sitä voi tehdä äiti, isi, sisarukset, mummit, vaarit ym. Tietty vauva tarvitsee eniten äitiänsä ja isäänsä, koska he ovat kaikista tutuimpia. Mutta kaipa sen ymmärtää, että kotihommat on hoidettava, suihkussa käytävä ym.
Itse seurustelemme mieheni kanssa paljonkin vauvamme kanssa, mutta itsekseen vauva on puuhamatolla, kun teen ruokaa tai käyn suihkussa. Muu aika, jolloin ei ole äidillä tai isällä hommia, niin ollaan sitten vauvan kanssa. Joskus neiti istuu sitterissä vieressä kun olen koneella ja joskus köllitään yhdessä puuhamatolla. Joskus taas höpistään kumpikin omaa kieltämme, hymyillään, nauretaan, ja leikitään pieniä leikkejä esim. lauletaan, jumpataan ja "piipataan" nenän päästä. Mutta ei kait sen vuorovaikutuksen tarvitse aina olla tekemistä, rauhallinen vanhemman läsnäolokin riittää välillä. Vauva saa varmaan paljon katseltavaa isommista sisaruksista ja leikkivälineistä, mutta ne eivät mielestäni korvaa äitiä eikä isää.
taas tulee kärkästä tekstiä yhdestä kysymyksestä (viittaus edelliseen joka vastas mulle). Tarkoitin asian niin kuin kysyinkin, eli kyse oli leikkimisestä vauvan kanssa. Ei siis vauvan kanssa olemisesta ja siitä kuinka vauva on vieressä jos tekee jotain, vaan siis ihan vauvan kanssa leikkimisestä, esim puuhamatolla.
mutta yleensä olen seurana ja katselen pojan touhuja. TIetysti nyt kun poika on lähemmäs 10kk ja oppii miten lelut toimii niin pitäähän sitä aina vähän demostroida mihin pitää esim palloja laittaa että saadaan valot ja ääneet vilkkumaan ja soimaan. HIekkalaatikollakin yhdessä harjoitellaan lapion käyttöä :)
Yleisesti lapsi touhuaa siinä sivussa kun kotia hoidan ja kun pojalle iskee tylsyys niin sitten yhdessä tutkaillaan leluja.
Mun mielestä äiti ja isi on MYÖS "leikkikavereita" siihen asti kun lapsi oikeasti oppii leikkimään ja touhuamaan muiden lasten kanssa. Onhan se kurjaa jos yksin tarvii touhuilla lelujen kanssa kunnes kasvaa tarpeeksi isoksi leikkiäkseen muiden kanssa.
No en suoraan kylläkään sulle kirjottanut, vaan lähinnä kaikille ennen mua kirjottaneille. Mutta niitä oli niin monta, etten tiennyt kelle olisin vastannut...
Ja mielestäni tekstini ei ollut kärkäs, tarkoitus ei ainakaan ollut sellainen. On vaan outoa, että kaikki eivät leiki vauvansa kanssa. Ja tiedätkö mitä? Mun mielestä tämmöstä leikkimis-asiaa ei tarvis edes kysyä, kun on päivänselvää, että vauvan kanssa pitää seurustella jollain tavalla mikäli haluaa ettei varhainenvuorovaikutus häiriinny ja vauva oppii sosiaaliseksi. Hyvä, että sinä ainakin teet niin!
Vaikea sanoa vanhemmista lapsista vielä, mutta meidän 4 kk vanhan kanssa oleminen on pikeminkin ei aistien stimulointia kuin varsinaista leikkimistä. Meillä ei ole muita lapsia, joten äiti ja isä ovat ainoat ns. leikkikaverit.
Vaikka en varsinaisesti ole vuorovaikutuksessa vauvan kanssa, olen kuitenkin hänen lähellään. Tuntuu aika viileältä toiminnalta, että vauva puuhailisi yksinään KAIKEN aikaa.
no pitää seurustella jollain tavalla mutta ei tarvitse kokoaikaa olla höösäämässä ja juttelemassa tai leikkimässä!! kukaan tässä ole edes väittänyt ettei tarvitsisi minkään näköstä seuraa pitää.paitsi nuo kolme (todennäkösesti yks ja sama) enkä usko että tosissan oli.
Alotettiin jo kk. ikäisenä laululeikeillä ja eläinten äänillä. Nyt 9-kuinen vaatii jatkuvaa seuranpitoa: leikitään, luetaan, lauletaan, kuunnellaan vauvan omia cd:itä jne. Edes kahvikuppia meillä ei saa ilman kitinää, jos en istu lattialle juomaan ja vauva jalkojen välissä, jolloin leikkii tyytyväisenä itsekseen ja väliin retkauttaa mua vasten vain varmistaakseen, että äiti on mukana. Silittämiset ja kokkaukset ym. sujuu nekin vain kauhean pelleilyn ja laulamisen avulla. Muuten kyllästyy pikkumies.
vauveli 3kk ja paljon vietän aikaa leikkimaton vieressä, lelukaaren vieressä jne. laulellaan ja jumppaillaan joka päivä kanssa, ja kanniskelen neitoa ympäriinsä, mutta viihtyy yksinkin leikkien joskus kauemmin joskus vähemmän... kutsuu kyllä kovasti kitisten kun haluaa taas seuraa. onhan äidillä pakko olla hieman "hengitys" aikaa, esim tehdä kuppi kahvia tai siivota. itse siis yritän viettää paljon aikaa vauvani kanssa, mutten koko aikaa silti, mutta olen aina ihan lähellä kuitenkin ja neiti tietää sen. tyytyväinen on :)
mun vauvaani niin paljon, että en yksinkertaisesti voi antaa sen olla yksin hetkeäkään. Se tulee vessaankin mukaan. Näin illalla valvon hetken, jotta saan sen oman aikani, ja se riittää mulle ihan hyvin. Sitten tietysti pikkuisen viereen nukkuun.Meitä on niin moneen junaan, mutta meillä näin, ja kaikki on hyvin tyytyväisiä!!!
Kyllä meillä leikitään, niin minä kuin lapsen isäkin, mutta tietenkin tilanteen mukaan. Onhan sitä toki pakko välillä tehdä ruokaa tai siivota ja silloin ei ehditä leikkiä, vaan lapsi leikkii yksikseen. Sitten taas kun on aikaa, niin leikitään tai muuten vaan ollaan seurana ja osallistutaan lapsen leikkiin.
Tyttö 2kk. Hän ei vielä kauhean pitkiä aikoja ole hereillä,mutta kyllä keskustelemme kovasti vauvan kanssa ja katsomme yhdessä leluja,ilmakylpyjä ottaessaan juttelee kovastikin. Silti välillä sattuu olemaan esim.ruuanlaitto kesken kun vauva herää ja silloin hän istuskelee sitterissä lähelläni ja seuraillee joko minua tai katselee lelujaan. Pyrin olemaan paljon vauvan kanssa,mutta en opeta häntä siihen että kokajan jotain höösätään vieressä vaan hän kyllä viihtyy pieniä hetkiä yksinkin,koska be kotihommatkin täytyy hoitaa.
Meidän poika vaati jatkuvaa syliä heti laitokselta tultua. Niin hyviä hermoja ei kellään ollut, että sitä rääkymistä ja suoraa huutoa ois jaksanut kuunnella, mikä seurasi, jos itsekseen sen laittoi.
joo,en mä yleistäkään,kerroin vaan kuinka meillä.. Ja eiköhän se siitä ala viihtymään itekseen kun vähän kasvaa :)
Kyllä meillä leikkihetkiä löytyy pojan kanssa :) Kuten myös hetkiä jolloin touhuan omiani, ja poika samaten. Kovin rauhallinen ja liikkuvainen hymynaama meillä asustaa, joka osaltaan osaa vaatia aikuisen huomiota, kuten pitääkin ja saakin.
Parhaimpia ovat ns. Kutitus tuokiot, niistä poika saa ihan ihmeen hyvän Virkeys olon, jotta jaksaa taas pienen väsykiukun tultua...
Jutellaan suhteellisen paljon, sekä hymyillään.