ja aika kuluu.
Olisi kiva kuulla ajatuksianne, itse olen aika hajalla tämän asian kanssa.
Eli mies ei tahdo lapsia ja olen eron jo hyväksynyt. En tahtoisi lähteä uuteen suhteeseen vaan lapsentekomielellä. Kauhea umpikuja, ja ikääkin on jo, tosin ei vielä hirveetä paniikkia mutta silti.
Olisi kiva kuulla ajatuksianne, itse olen aika hajalla tämän asian kanssa.
Eli mies ei tahdo lapsia ja olen eron jo hyväksynyt. En tahtoisi lähteä uuteen suhteeseen vaan lapsentekomielellä. Kauhea umpikuja, ja ikääkin on jo, tosin ei vielä hirveetä paniikkia mutta silti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä odotin viisi vuotta ennen kuin mies suostui lapsen tekoon. Hän ei missään vaiheessa sanonut totaalista EItä, mutta kieltäytyi jyrkästi jopa "tulee jos on tullakseen" -tyyppisestä touhusta. Asia raastoi välejämme; masennuin, ahdistuin, kiristin ja uhkailin. Olin välillä lähdössä koko suhteesta, mutta en kuitenkaan koskaan lähtenyt. En tiedä miksi. Sitten kun se yritys lopulta saatiin käyntiin, kävikin ilmi, että lasta ei saada ilman apua, eli ei välttämättä ollenkaan. Odottelen parhaillaan laparoskopiaa ja siitä sitten IVF-jonoon pääsyä.
Lapsettomuutemme johtuu siis minusta. Pettymys ja pelko pistävät välillä miettimään, että entä jos se yritys olisi aloitettu silloin 5 vuotta sitten... Vaikka mieheni haluaa lasta tällä hetkellä todella paljon, hän on ilmoittanut pysyvänsä minun kanssani kävi miten kävi - tuli lapsia tai ei. Eli ehkäpä jos olisin lähtenyt etsimään miestä, jolla olisi ollut yhtä suuri hinku isäksi kuin minulla äidiksi, hän olisi jättänyt tässä tilanteessa.
Nyt menee tosi pahasti jossittelun puolelle, mutta yritän vain sanoa, että elämä osaa yllättää loputtomiin – sekä hyvässä että pahassa. Toivon sinulle voimia päätöksiin sekä parhautta elämään.
Itselläni samanlainen oli samanlainen tilanne 2 vuotta sitten tosin mies ei aivan ehdoton ollut asiassa kun asiasta keskusteltiin. Mutta sitten kävikin niin, että tulin vahingossa raskaaksi; itse olisin halunnut lapsen ehdottomasti ( ikää silloin 38 ) mutta mies ei missään tapauksessa, suorastaan meni shokkiin, sekaisin. Oli ehdottomasti abortin kannalla,joten päädyimme aborttiin; yritin toki kaikkeni ettei siihen olisi tarvinnut mennä. Olin valmis huolehtimaan lapsesta täysin yksin eikä hänen olisi tarvinnut edes maksaa elareita, mutta mies oli järkähtämätön.Olin itse aivan sekaisin miehen reagoinnista, en tiennyt mitä ajatella. Tein abortin, seurustelimme vielä sen jälkeen puoli vuotta, mutta sitten suhde lopahti. Minä aloin halveksia miestä. En ole pystynyt suhteeseen tuon jälkeen, niin suuri järkytys se oli minulle. Kaiken kaikkiaan olen pettynyt miehiin. Useimmilla naisystävilläni ja - tutuilla on sama ongelma: mies ei halua lapsia. Mitä vaihtoehtoja tässä naisille jää? Nyt nämä itekkäät miehet aikovat hedelmöityshoitolailla estää yksinäisiä naisia saamasta hedelmöityshoitoja! Järjetöntä!
Onkohan tämä kaikki meidän itsekkään aikakauden tulosta?Tänä päivänä korostetaan niin paljon sitä omaa mukavuutta ja omien halujen toteuttamista yms asioita...Mihin maailmamme on todella menossa? Itsekkin tapailin vuosia miehiä jotka eivät halunneet lasta. Kuusi vuotta meni aikaa ennen kuin löysin miehen joka vähitellen lämpeni lapsen hankinta ajatukselle. Ikää siinä välissä oli ehtinyt mulle jo tulla ja olemme nyt hoidoissa.
Todella ikävää että miehesi painosti sinut aborttiin... Tollanen painostaminen pitäis kriminalisoida