Ongelmia, Ongelmia.. vai kuvittelenko vaan kaiken :( Ollaan seurusteltu vajaa vuosi mieheni kanssa. toinen yritys menossa. ensimmäinen oli pari vuotta sitten ja kesti pari kuukautta. Ongelmani on että mies on kysynyt jo monta kertaa että milloin mennään kihloihin ja puhuu yhteisestä tulevaisuudesta. Hän on aivan totaalisen tykästynyt meikäläiseen :/ mutta mä en tiedä mitä mä haluan. aluksi kun alettii seurustelemaan, hän rakastui heti. minusta ei tuntunut miltään. monta kuukautta meni etten oikeastaa ollu edes ihastunut. etsin vain vikoja hänestä ja kiukuttelin. eli kunhan vaan olin hänen kanssaan. toki en sitä hänelle kertonut etten tunne mitään. monia riitoja on ollut ja monesti olen hänet heittänyt jäähylle. olen niin ailahtelevainen ja temperamenttinen tapaus. mikä harmittaa myös itseä.periaatteessa eihän tässä mikään kiire ole. mies on vaan niin syötävän hyvännäköinen tumma, ruskeasilmäinen tapaus ja minä tavallisen näköinen ja pullukka. mutta kun ahdistaaaaaa.... :(
Ihan pihalla...
Bambino
71190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Puhukaa... voisit kertoa miehellesi, että sinua ahdistaa jne. Tiedän miltä tuntuu, kun toinen tuntuu olevan niin nopea ja itse haluaisi edetä vähän hitaammin.
Kun aloin seurustelemaan kihlattuni kanssa, emme olleet olleet yhdessä kuin jotain kaksi kuukautta, kun tää alkoi höpöttää kihloihin ja naimisiin menosta *kääk*. No sanoin sitten ihan suoraan, että jos edettäs vähän rauhallisemmin ja tutustuttas paremmin... Asia sitten vähän jäi, joskus leikkimielellä juteltiin kihloista jne. Nyt vuoden yhdessä asumisen ja kahden vuoden seurustelun jälkeen mies tuli ja kosi, ja häitä vietetään ensi kesänä. Ja odottaminen kannatti.
Omalle luonteelleen ei voi mitään ja toinen on hyväksynyt sinut sellaisena kuin olet:) mutta asioista pitää pystyä puhumaan.
Niinhän se kai on. muutaman kerran ollaan puhuttukin oikein asiat halki. ja silloin kaikki on ollu hyvin. kunnes mulle taas tulee seuraava ahdistuskohtaus. ymmärrän miestäni, sillä itsekin olisin ihan pihalla moisesta kiukuttelusta ja mielialojen vaihteluista. mä en vaan oikein itsekään tiedä mitä haluan tai edes haluanko mitää...
On se kuitenkin hyvä, että löydät "miehestäsi" edes jotain hyvää eli sen, että on sen näköinen, että kelpais varmaan muillekin. Kelpaa siinä tavallisen näköisen tytön paistatella semmoisen komistuksen ihailussa.
Kysyt, onko ongelmia vai kuvitteletko vaan. Kyllä minun mielestäni on ongelmia ja niistä suurin on se, ettet tunnu edelleenkään sillä tunnepuolella investoineen tähän heppuliin yhtään. Siinä sitä on pohjaa, jolle rakentaa parisuhdetta oikein loppuiän mitalle. Saattaa kuulostaa kovalta, mutta oletkohan itsekään kirjoituksessasi tosissasi? Ja kun vielä nimimerkkisi viittaa siihen, että aikuistuminen on itselläsi vasta edessä, niin...
Mieti miksi olet tämän miehen kanssa ja mitä sellaista hänessä on, että voisit ja haluaisit olla hänen kanssaan loppuelämän. Muutakin kuin se, että hän on totaalisen tykästynyt sinuun ja on syötävän hyvännäköinen.
Et selvästikään tunnu olevan vielä valmis ja ei teillä ole mikään kiire. Vuosi on vielä lyhyt aika olla yhdessä. Joskus rakkaus syttyy hitaammin. Voi tietysti olla ettei syty ollenkaan.
ja antaa sun mennä...Ei kukaan tollasta kiukku-iitaa jaksa pitkään katsella. Eikä kukaan ole toisen kanssa vain ulkonäön takia.... Jos et kerta tunne mitään, niin anna miehen mennä vehreämmille laitumille etsimään sitä oikeaa...
No kyllähän tässä jo kolmatta kymmenettä käydään, että ei se ikä siinä mitään kai ratkaise.
harmi et asiat on noin..ei silti ihme jos et kihloisii haluu ku ootte kuitenkin melko vähän olleet yhessä,mut mulla on asiat toisinpäin ja oon kade sulle;)