On se kummaa, että ihmiset saavat uuden identiteetin tullessaan isovanhemmaksi. Mitä se sellainen on? Mihin oma itse häviää?
Mummius ei elämän
pääsisältö
11
926
Vastaukset
- catkat
Oma identiteetti saa uusia ulottuvaisuuksia isovanhemmuuden myötä,
ei se mihinkään häviä.
Kaikki eivät ole isovanhempia, vaikka haluaisivat, joten hienotunteinen täytyy
joskus olla - a-woman1
...piilossa ollut on päässyt esiin! Ei tämä isoäitinä oleminen ole ollenkaan niin kummallista kuin olisin etukäteen luullut! Juuri palasin parin päivän vierailulta poikani perheen luota. Miten ihanaa ja hellyttävää olikaan kun Hanna ( 1v 9kk)tuli luo, ojensi kätensä ja sanoi mummi, yliin (=syliin), tai kun Emma (melkein viisivuotias) sanoi, että on ikävää, kun mummi tänään lähtee....
Kaiken huippu oli puolivuotiaan hampaaton hymy, kun hän viimeinkin hyväksyi harvoin nähdyn mummin ja leväytti ison, ihanan hymyn!
Oman lapsen kanssa tietenkin on aikoinaan eletty tuo kaikki ja saatu hymyt ja halit, mutta tämä isovanhemmuus on silti jotenkin sydämeen käypää :)! Nyt saa nauttia kiireettömästi pikkuisten seurasta ja ottaa syliin niin usein kuin haluavat, ottaa vastaan suukkoja ja hymyjä.... Tämä on suorastaan sydänlääkettä!- Marianmamam
Mää en tykkää kersoista, en ollenkaan.Nautin omasta ajasta. Olen sen ansainnut. Olen kiitollinen kun lapsenlapsia ei ole.
- ymmärrystä
Marianmamam kirjoitti:
Mää en tykkää kersoista, en ollenkaan.Nautin omasta ajasta. Olen sen ansainnut. Olen kiitollinen kun lapsenlapsia ei ole.
Eronnut yksinäinen lapseton nainen,joka on luonut oman erikoisen elämäntavan! Hän ei lapsista piittaa,eikä tosiaan ainakaan ihaile tai nauti!
- Huuha
Ehkä ei pitäisi sotkeutua tähän aiheeseen lankaan, koska en itse ole mummi - ainakaan tietämäni mukaan. Jäin miettimään erästä tuntemaani mummia ja tätä roolin muuttumista. Hänestä on tullut mummiuden myötä vain ja ainoastaan mummi. Hän jäi eläkkeelle äskettäin. Samoihin aikoihin tytär synnytti ensimmäisen lapsenlapsen, terveen poikavauvan.
Tytär on naimisissa, vävy mieleinen, lapsi nyt noin runsaan 7 kk:n ikäinen. Mummi on kovin kiireinen ja häntä on vaikea tavoittaa, koska ei kuulemma ehdi kuin tämän lapsen kanssa puuhata. Kyläänkään ei voi tulla, jos en samalla kutsu mummia, lastenlasta ja tytärtä eli koko katrasta.
Mummi on synnytyksestä alkaen ollut omien
sanojensa mukaan tyttärensä tukena. Siten, että hän käy joka päivä tyttären luona auttamassa, kun pienestä lapsesta on kuulemma niin paljon työtä (on vain tämä yksi lapsi ja tytär luonnollisesti äitiyslomalla). Tai tytär käy äitinsä luona ja on myös yötä ts. he viettävät täydet päivät aina yhdessä: äiti, tytär ja lapsi. Tytär on 35-vuotias, miehensä ihan tavallinen työssäkäyvä eli pystyy osallistumaan vauvelin hoitoon.
Sanoin viimeksi puhelimessa mummille, että oletkohan vähän liian paljon nuorenparin elämässä mukana, koskapa tyttären mies oli huomauttanut, että mummilla onkin sitten heidän luonaan jokapäiväinen työpaikka. Mummi menee jo aamusta aikaisin tyttären huusholliin ja lähtee kotiinsa vasta iltamyöhällä. Jos olisin itse vävyn asemassa, olisin aikapäiviä hermostunut siihen, että anoppi luuraa aina kotona.
Kysyn, tällainenko hyvän mummin pitäisi olla eli osallistutteko te muut näin paljon lapsen hoitoon? Minusta asetelma on outo, mutta kun en ole mummi, mitäpäs näistä minun mielipiteistäni. Omat sukulaiseni - äitini mukaanlukien - eivät osallistuneet vauvan hoitoon, kun se aika oli omalla kohdallani. Neuvoivat kyllä ja sain babysitterin muutamaksi tunniksi tarvitessani. Anoppi pistäytyi kylässä eli oli tunnin pari noin kerran kukkaudessa, ei toki päivittäin.- a-woman1
...vierailustani poikani perheen luona. Olen hyvin tarkka siitä, etten sotkeennu heidän elämäänsä yhtään enempää kuin haluavat. Poikani kanssa olemme sopineet, että hän sanoo rehellisesti, jos vierailuni ei heille sovi. Yleensä olen mennyt sinne, jos ovat kutsuneet. Käyn noin kerran kuukaudessa/kerran 1,5 kk:ssa. Pakko olla yötä, koska matka on pitkä. Kyllä lapsenlapset tarvitsevat isovanhempiaankin; yksi syli lisää ei ole pahaksi lapselle!
Eivät lapsenlapseni ole muuttaneet elämääni muuten kuin rikastuttamalla sitä:) . a-woman1 kirjoitti:
...vierailustani poikani perheen luona. Olen hyvin tarkka siitä, etten sotkeennu heidän elämäänsä yhtään enempää kuin haluavat. Poikani kanssa olemme sopineet, että hän sanoo rehellisesti, jos vierailuni ei heille sovi. Yleensä olen mennyt sinne, jos ovat kutsuneet. Käyn noin kerran kuukaudessa/kerran 1,5 kk:ssa. Pakko olla yötä, koska matka on pitkä. Kyllä lapsenlapset tarvitsevat isovanhempiaankin; yksi syli lisää ei ole pahaksi lapselle!
Eivät lapsenlapseni ole muuttaneet elämääni muuten kuin rikastuttamalla sitä:) .Muistan sen kuuman juhannuspäivän 1980 kun minusta tuli isoäiti. Ensimmäinen lapsenlapseni jonka elämä on ensi hetkistä alkaen nivoutunut omien elämänlankojeni lomaan hyvin kiinteästi.
Muuttiko se mummin asema minua ihmisenä, toivon mukaan muutti, teki minusta entistäkin pehmeämmän, avasi sylini useammallekin lapsenlapselleni, ottamaan heidät vastaan kunkin vuorollaan oman elämänsä taipaleella kohtaaman mummin jolla riittää rakkautta ja aikaakin. Olen pyrkinyt olemaan tasapuolinen, mutta en voi mitään sille tunteelle, että tuo ensimmäinen on myös rakkain, koska olen hänet kodissani kasvattanut aikuisuuden kynnyksen yli astumaan.
Hän on osoittanut minulle hellyyden kaipuunsa ja hellyytensä, - hän on minulle osoittanut ensimmäiset kiukkunsa ikäkaudessa jolloin lapselle muodostuu oma tahto, - hän on murrosiän kuohuissa hakenut minusta turvaa, ja saanut purkaa pahaa oloansakin, sillä mummilla oli aina aikaa kuunnella, kaksin kun jo elimme hänen aikuistumiseen vievinä vuosinansa.
Kun oli aika hänenkin siirtyä kokeilemaan omien siipien kantavuutta en voinut vaatia pysymään ja asumaan valvovien silmieni alla, vaan annoin linnun lentää maailmalle eväinään ne hedelmät joita olin hänelle, kuten omille lapsillenikin kyennyt esimerkilläni ja elämänohjeillani reppuunsa keräämään. Ei mummin osa ole ikävää ja ahdistavaa, ei se ole velvollisuus vaan onni josta voi saada omaan elämäänsä sisältöä ja rakkautta joka palaa takaisin monin verroin runsaampana kuin sylin avatessaan on edes kuvitellut.
Kaikki lastenlapseni ovat minulle tärkeitä ja rakkaita, vaikka kaikkien kanssa en voi päivittäin olla yhteydessä, iltarukouksessani muistan ihan jokaista ja jo pois nukkuneen pikkuisen tähti on taivaallani hänen kirkkaiden silmiensä loisteen muistoina, katseensa oli aina enkelin katse ja siellä hän nyt katselee, --muistoissani.
Isoisoäitiyteni alkoi 17 päivä joulukuuta 2002 ja poikavauva joka silloin avasi silmänsä katsomaan maailmaa omana persoonallisena itsenään, hän on vienyt sydämeni.
Kun äitinsä saapui luokseni pieni käärö käsivarsillaan, viettämään joulua mummin luokse oman vauvansa kanssa, en saanut sanaa suustani.
Tyttö joka vielä muutama vuosi sitten oli "lapseni" oli nyt äiti. Hellyin ihan kyyneliin asti katsellessani heitä sillä samalla vuoteella jolla äiti oli vuosia nukkunut, lapsesta aikuisuuteen, ja nyt hän saapui pienen poikansa kanssa samaan huoneeseen mummin luokse, lapsenlapsen lapseni ensimmäinen joulu, joulusaunassa isoisoäidin kanssa, parin viikon ikäisenä..
Kaikki joulunsa tuo pikkumies on kanssani viettänyt, ja yhtään en liioittele sanoessani että meidän kiintymyksemme on niin lujaa että siihen väliin ei mahdu ketään muuta.
Onko mummous muuttanut minua? On paljonkin, mutta se on vain elämäni rikkautta jonka katson saaneeni lahjana. Nyt murrosiässä olevilta lapsenlapsiltani saan kysymyksiä joita omille vanhemmille ei haluta esittää, he osoittavat rakkauttansa minulle luottamalla minuun, ja se on paras kiitos kaikesta siitä mitä olemme keskenämme tehneet ja kokeneet.
Mummous on ihanaa, isomummous vielä ihanampaa, sillä neljäs polvi on kasvamassa ja toivon vielä kokevani sen viidennenkin polven ihanuuden ja olevani silloin henkisesti vireä kokeakseni ja huomatakseni että mummot ovat kaikille sukupolville yhtä tärkeä linkki menneisyyteen kuin meille mummoille uusi sukupolvi on linkkinä tulevaisuuteen.- sinihelmikki
Tuoksuvattu kirjoitti:
Muistan sen kuuman juhannuspäivän 1980 kun minusta tuli isoäiti. Ensimmäinen lapsenlapseni jonka elämä on ensi hetkistä alkaen nivoutunut omien elämänlankojeni lomaan hyvin kiinteästi.
Muuttiko se mummin asema minua ihmisenä, toivon mukaan muutti, teki minusta entistäkin pehmeämmän, avasi sylini useammallekin lapsenlapselleni, ottamaan heidät vastaan kunkin vuorollaan oman elämänsä taipaleella kohtaaman mummin jolla riittää rakkautta ja aikaakin. Olen pyrkinyt olemaan tasapuolinen, mutta en voi mitään sille tunteelle, että tuo ensimmäinen on myös rakkain, koska olen hänet kodissani kasvattanut aikuisuuden kynnyksen yli astumaan.
Hän on osoittanut minulle hellyyden kaipuunsa ja hellyytensä, - hän on minulle osoittanut ensimmäiset kiukkunsa ikäkaudessa jolloin lapselle muodostuu oma tahto, - hän on murrosiän kuohuissa hakenut minusta turvaa, ja saanut purkaa pahaa oloansakin, sillä mummilla oli aina aikaa kuunnella, kaksin kun jo elimme hänen aikuistumiseen vievinä vuosinansa.
Kun oli aika hänenkin siirtyä kokeilemaan omien siipien kantavuutta en voinut vaatia pysymään ja asumaan valvovien silmieni alla, vaan annoin linnun lentää maailmalle eväinään ne hedelmät joita olin hänelle, kuten omille lapsillenikin kyennyt esimerkilläni ja elämänohjeillani reppuunsa keräämään. Ei mummin osa ole ikävää ja ahdistavaa, ei se ole velvollisuus vaan onni josta voi saada omaan elämäänsä sisältöä ja rakkautta joka palaa takaisin monin verroin runsaampana kuin sylin avatessaan on edes kuvitellut.
Kaikki lastenlapseni ovat minulle tärkeitä ja rakkaita, vaikka kaikkien kanssa en voi päivittäin olla yhteydessä, iltarukouksessani muistan ihan jokaista ja jo pois nukkuneen pikkuisen tähti on taivaallani hänen kirkkaiden silmiensä loisteen muistoina, katseensa oli aina enkelin katse ja siellä hän nyt katselee, --muistoissani.
Isoisoäitiyteni alkoi 17 päivä joulukuuta 2002 ja poikavauva joka silloin avasi silmänsä katsomaan maailmaa omana persoonallisena itsenään, hän on vienyt sydämeni.
Kun äitinsä saapui luokseni pieni käärö käsivarsillaan, viettämään joulua mummin luokse oman vauvansa kanssa, en saanut sanaa suustani.
Tyttö joka vielä muutama vuosi sitten oli "lapseni" oli nyt äiti. Hellyin ihan kyyneliin asti katsellessani heitä sillä samalla vuoteella jolla äiti oli vuosia nukkunut, lapsesta aikuisuuteen, ja nyt hän saapui pienen poikansa kanssa samaan huoneeseen mummin luokse, lapsenlapsen lapseni ensimmäinen joulu, joulusaunassa isoisoäidin kanssa, parin viikon ikäisenä..
Kaikki joulunsa tuo pikkumies on kanssani viettänyt, ja yhtään en liioittele sanoessani että meidän kiintymyksemme on niin lujaa että siihen väliin ei mahdu ketään muuta.
Onko mummous muuttanut minua? On paljonkin, mutta se on vain elämäni rikkautta jonka katson saaneeni lahjana. Nyt murrosiässä olevilta lapsenlapsiltani saan kysymyksiä joita omille vanhemmille ei haluta esittää, he osoittavat rakkauttansa minulle luottamalla minuun, ja se on paras kiitos kaikesta siitä mitä olemme keskenämme tehneet ja kokeneet.
Mummous on ihanaa, isomummous vielä ihanampaa, sillä neljäs polvi on kasvamassa ja toivon vielä kokevani sen viidennenkin polven ihanuuden ja olevani silloin henkisesti vireä kokeakseni ja huomatakseni että mummot ovat kaikille sukupolville yhtä tärkeä linkki menneisyyteen kuin meille mummoille uusi sukupolvi on linkkinä tulevaisuuteen.olla mummo ja isomummo. En tiedä, miten käyttäydyt muiden ihmisten seurassa, mutta olen itse saanut tarpeekseni mummoista, joiden elämään ei muuta mahdu kuin lapsenlapset. Oma kuopukseni ei ole nähnyt kumpaakaan mummoaan, he kuolivat odotusaikana. Naapurissa on "mummo", joka omista lapsenlapsistaan ja seuraavasta sukupolvesta huolimatta on ollut lapsieni mummo.Hän on hyvin tahdikas vanha rouva, ottaa aina huomioon seuralaisen elämäntilanteen.
- inkeri39
ei se nyt mihinkään häviä,se saa vaan uusia ulottuvuuksia.
- sinihelmikki
Jäin hiljattain eläkkeelle. Olen antanut lapsilleni suosituksen: ei ihan vielä mummiutta kiitos. Lisäksi olen sanonut, etten pety hirveästi, ellen koskaan tule mummiksi. Tietenkin olen iloinen, jos niin käy ja aion olla sopivasti mukana. Joku kerran kirjoitti, että moni, jolta kysyy kuulumisia, ei kerro omiaan, vaan lastensa ja miehensä ym.Kyllä naisella on ihan omakin elämä ja seurueissa pitää olla tosi tahdikas, ei pidä liikaa hehkuttaa mummiuttaan, parisuhdettaan jne. Asioihin liittyy niin paljon kipeitä kohtia. Ihailen esim. suuresti sinkkututtujani, jotka ovat ottaneet kummilapsen kehitysmaasta ja auttavat tätä.
- Anna*
Omat lasteni lapset ovat jo viimeinenkin murrosiässä ja heidän ollessaan pieniä tarvittiin mummia, mutta nyt vähemmän. En ole kuitenkaan mikään ikäloppu vieläkään, joten nyt eri asiat ovat tulleet yhteisiksi. Yhden tyttären kanssa suoritamme lukiota yhtäaikaa ja vertaillaan opiskelutapojamme. Mielenkiintoista! Se on yhteinen asia tässä vaiheessa. En myöskään lastenlasten pienenä ollessa menettänyt omaa elämääni, vaan olen elänyt sitä ihan rikkaasti ja antanut lasteni elää omaa elämäänsä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1367599Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde361863Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251860- 911603
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1791525Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p104968- 49900
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28810- 31749
- 241737