Mieheni on hiukan kulkenut.....ja jäikin kiinni tekemisistään.. kauhee tilanne.!
Olemme tai olen.. luullut, että olemme onnellisia. ?
En nyt halua mennä sen suurempiin yksityiskohtiin, mutta se sanon, että aviovuode on ollut käytössä todella paljon.
Sitten sanoinkin kaiken huutamisen ja räyhäämisen jälkeen kylmän rauhallisesti sen, että "Sovitaanko niin, että meillä on vapaa liitto. Jossa kumpikin saa mennnä vapaasti?"
No se ei miehelleni käy sai melkein raivarin.
Mitä mieltä olette?
Menenkö takaisin vai alanko elämään omaaKIN elämää??
Kertokaa, jos on omiakin kokemuksia?
Olemme tai olen.. luullut, että olemme onnellisia. ?
En nyt halua mennä sen suurempiin yksityiskohtiin, mutta se sanon, että aviovuode on ollut käytössä todella paljon.
Sitten sanoinkin kaiken huutamisen ja räyhäämisen jälkeen kylmän rauhallisesti sen, että "Sovitaanko niin, että meillä on vapaa liitto. Jossa kumpikin saa mennnä vapaasti?"
No se ei miehelleni käy sai melkein raivarin.
Mitä mieltä olette?
Menenkö takaisin vai alanko elämään omaaKIN elämää??
Kertokaa, jos on omiakin kokemuksia?
Vastaukset 19
Vanhimmat
...vastaus piilee sinussa itsessäsi, mutta ainahan sitä voi oman kokemuksensa kertoa. Sillä tuo siippahölmöläinen suhteemme alkuvuosina otti toisenkin naisen ja kun se suhde alkoi liikaa lämmetä, niin se toinen nainen soitti mulle tahtoen paljastaa kaiken. Otin uutisen ihme kyllä rauhallisesti, istuin yhden päivän töissä työkaverin huoneessa tärisemässä ja sitten päätin, että jos mies on noin tollo niin hoidelkoot homman eukkonsa kanssa minua siihen sotkematta enää enempää. Joten kävelin kotiin ja kysyin isännältä, että loppuuko juttu ja jatkamme vai mitä hän tahtoo. Hän halusi jatkaa mun kanssa, joten asetin ehdot: 1.yksikin uusi syrjähyppy, niin lähden heti 2. miten hän aikoo vahvistaa sanansa niin, että uskon häntä. Mies vahvisti sanansa ryhtymällä etsimään nykyistä kotiamme ja panostamalla elämäämme, joten ajan kanssa aloin uskomaan häntä.
En osaa perustella miksi mun kohdalla asettuminen tapahtuman yläpuolelle auttoi parhaiten. Se toinen nainen on (tunsin hänet pintapuolisesti) on paljon nynnerömpi ja arempi ja käsitin, että mies haki helpommin ohjailtavaa naarasta kuin meikäläisen kaltaisen Niskavuoren Hetan.Joten mies sai sen vuoksi pohtia haluaako hän kasvaa suhteeseemme vaiko haikailla muita.Enhän mä ole häntä pakottanut olemaan kanssani, vaan kaikkihan on täysin vapaaehtoista. Ne mielikuvat sitovista parisuhteista voivat joskus perustua mielikuvitukseen.
Kävin varmuuden vuoksi terapiassakin, mutten saanut kaiveltua uusia patoutumia tms joka olisi edesauttanut vaikkapa itkemään tai raivoamaan. Tajusin vain, että vahvuuteni tilanteessa oli oma elämäni. Mulla on aina ollut omat rakkaat juttuni, joita en jaa miehen kanssa ja hän on vain joutunut antamaan tilaa niille, joten vaikka meillä tapahtuisi mitä niin saan aina kaivettua rakkaat kirjani hyllyistä, kirjoittaa ajatukseni paperille tai tavata ikiomia ihania ystäviäni tai nauttia pitkästä kävelylenkistä.
En tiedä oliko tästä nyt apua, koska mun vakaa uskomus on se että mitä enemmän sortuu toisen töppäilyjen takia sitä enemmän itseltään puuttuu tahtoa ja sitä ikiomaa itseään (en tarkoita tällä väkivaltaisia, mielisairaita puolisoja tmv tapauksia, joiden kanssa eläminen vaatii hyvin paljon).
Toivotan onnea päätöksillesi.
Jos olette olleet onnellisia ja miehesi haluaa jatkaa tästä eteenpäin pelkästään sinun kanssasi niin miksette vielä kokeilisi.
Jos hänen näkemyksensä on taas se että vaimo pysykööt kotona kun mies juhlii, niin silloin ero voi olla paras ratkaisu.
Mies valitkoon - vaimo tai vapaus.
Kuten huomaat, en usko täyteen molemminpuoliseen vapauteen avioliitossa. Ennemmin tai myöhemmin (yleensä ennemmin) molemmat ovat haavoilla ja 'puukot' heiluvat.
Ei koira karvoistaan pääse.
Mieheltäsi karkasi mopo.
Viettäkää ilta sanan ääressä.
Sit unohdat koko jutun.
Sattuuhan näitä.
Voit joskus nusasta putkimiehen kanssa
ikäänkuin kostoksi.
Napsautatte vessan lavuaaria vasten.
itse, että mitä haluat.
Tietenkin suhteeseen tarvitaan aina kaksi, yksi on liian vähän ja kolme liikaa??? (joillekkin tietysti kolmaskin pyörä sopii kuvioihin).
Ja loppupeleissä kannattaa muistaa että meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä, ja sen mukaan todella miettiä mitä elämältään toivoo...
Ehkä sitten kun on pahin shokki mennyt ohi, pystyy paremmin miettiä asioita kaikessa rauhassa, luulisin ettei tässäkään asiassa kannata lähteä soitellen sotaan, toisin sanoen hätiköidä.
Mutta aina kannatta muistaa se että jokainen vastaa itse itsestään, ja elämästään...
Minulle kävi aikanaan samoin. Kun siitä selvittiin, suhde parani, en muistanut koko asiaa kauan. Mies piti puheensa eikä enää vieraille mennyt.Oli siinä vähän minunkin syytäni.
Mieti asiaa ja sopikaa pois.Anna mahdollisuus, siitä voi tulla ihan hyväkin. Vaikutat itsetietoiselta tyyneltä naiselta. Ota omasi vaikka toisen alta. Ja olet ottanutkin:) Hyvä!
ensiksi olen todella pahoillani tapahtuneesta.sinulta on matto vetäisty jalkojen alta.
ei kait kukaan osaa neuvoa mitä sinun pitää tehdä sen päätät sinä itse.
mutta muista..jos kerran vieraissa.niin et koskaan voi täydellisesti luottaa häneen.
se että elätkö liitossa joka on satuttanut sinua.kerran..mieti mitä elämältä haluat.
punnitse asioita tarkkaan.mutta muista vaan sinä itse olet se joka päätökset tekee..ja jos olet itse sitä mieltä että jatketaan tai erotaan niin kumpikin päätös on mielestäni oikea..mutta omalla kohdallani en kyseistä pettämistä hyväksyisi:((
Uskon, että kun se luotto on kerran mennyt, juttu on korjaamaton. Meillä kaatui avioliitto perimmiltään siihen, vaikka kuinka yritettiin "antaa anteeksi".
eräs perhetuttu taputti vaimoa pyllylle.satuin just tulemaan huoneeseen.Siinä tilanteessa ei sanottu mitään,oltiin vaan kaikki hiukan vaivautuneita ja ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut eikä kukaan huomannut mitään.Mutta tämä asia on vaivannut jo vuosia,ja palaa silloin tällöin mieleeni.En tiedä onko/oliko asiassa sen enempiä,olis ehkä heti pitänyt ottaa se esille.
Paskamaisia tilanteita,sanoisin.
Sama juttu. Luulin, että ollaan oltu tosi onnellinen pari 20 v., tuettu toisiamme kaikessa, kerrottu rakastavamme toisiamme, oltu parhaita kavereita, seksi ollut loistavaa jne. Ja sitten mies käy vieraissa! Minkälaisia ovat miehet, jotka ovat onnettomissa avioliitoissa? Olen samassa tilanteessa, en tiedä, voinko antaa anteeksi. Haluan kyllä, mutta onko tämä pahan olon tunne lopullinen? Tuleeko asia vaivaamaan minua aina, rakkaudesta huolimatta? Ja juuri siksihän se onkin niin tuskallista. Tuntuu, että ois helpompi erota ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Se täydellinen luottamuskin kun on mennyt, mitä jää jäljelle? En kai voi joka päivä klo 17 alkaa miettimään, mitä mieheni tekee? Rakastan häntä yli kaiken eikä itselläni ole koskaan muut käyneet mielessäkään. Toivonkin, että rakastaisin vähemmän, ei ois niin tuskallista. Ja juuri nyt, kun elämän piti olla parasta mahdollista, lapsetkin niin isoja, etteivät tarvitse meitä. Meidänhän piti vanheta yhdessä. Ei siis tästäkään vastauksesta ollut mitään apua, kai sen meille aika näyttää, mikä on oikein.
Viestisi vois olla mun kirjoittama! Paitsi, että näin vain viestin, jossa mieheni sopi tapaamisesta toisen naisen kanssa. En usko, että mitään tapahtui (vain koska näin viestin ekana), mutta en tunnu pääsevän millään yli tästä loukkauksesta, että hän oli edes halukas. Eikö miehille riitä mikään! Avioliittomme on ollut kuten edellä - täydellinen seksiä myöten. Ja mistä voin tietää, ettei hän tee tätä uudelleen ja uudelleen. Parempi ois lopettaa nyt, säästyis enemmältä tuskalta.
Et unohda asiaa koskaan, tuut aina epäileen miestäs, ja lopulta se tapahtuu todella. Eli, armahda itsees ja eroa nyt.
Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Katso, vaikkakin tuskaisin mielin, onko miehellä halua hyvittää tekonsa. Kyllä sä näät, onko vilpitön ja pystyykö lupaamaan parempaa. Jos vaan jatkaa kuin ei olis tehny mitään, niin ei oo vaivan arvoinen. Mulla kävi "hyvin" ei oo tarttenu uskollisuutta epäillä 5 vuotta sitten tapahtuneen harharetken jälkeen.
Ajettelemaan avan tosissaan miten yleist' pettäminen voikaan olla?
Yleensä monet naiset kuvittelevat, että ei minun mies ainakaan vieraisiin mene, koska seksi on hyvää, ja muutenkin on kaikki onnellisesti!
Mutta paljon elämää nähneenä mun täytyy sanoa, että miehistä on vain muutama prosentti, jotka eivät pettäisi!
Suomessa on valtavasti näitä THAI-hieronta paikkoja ja prostituuto kukoistaa ja huoran voi tilavata vaikka turvalliselle kalastus reissulle!!
Joten pitäisikö tytöt meidänkin alkamaan elämään!!???
...ainoastaan miehet ku pettää...
mulla on valitettavasti ystäviä (naisia) ku pettää mennen tullen, ja mä oon siinä välil aika ikäväs välikädes...
ja kyllä se todellisen yleistä on, valitettavasti, näin täytyy sanoa...
Anna anteeksi miehellesi, jutelkaa asia selväksi,anna teille uusi mahdollisuus,mietiolisiko mahdollissti omassa toiminnassasi jotakin,mikä on ehkä edesauttanut miestäsi vieraisiin.Jos sen tuloksena lähennytte toisianne ja miehesi jättää sen toisen naisen, onnea teille! Tämä voi olla uuden alku. Jos näin ei käy, älä jää roikkumaan. Teet niin tai näin, olet varmasti elämäsi kriisissä:pettynyt, vihainen,katkera ja kaikea siltä väliltä,mutta selviät varmasti.
Jos jatkat, katkeroidut. Etkä unohda kärsimääsi pahaa koskaan. Ero on vaikea, mutta ainakin siitä pääsee yli.
Olen mies, joka on elänyt kahdessa pitkässä parisuhteessa. Ensimäisessä petin vaimoani muutaman vuoden jälkeen yhä useammin ja useammin, kunnes lopulta itse halusin eron. Toisessa suhteessa minulla oli yksi syrjähyppy alkutaipaleella, mutta sen jälkeen olen ollut täysin uskollinen.
Ensimäinen avioliittoni oli tuhoon tuomittu jo alusta pitäen ja pettäminenkin johtui siitä. Epäilin alussa toistakin avioliittoani ja epävarmuuteni johti siihen yhteen syrjähyppyyn, mutta sen jälkeen olen alkanut uskoa liittoomme ja rakastunut vaimooni yhä uudelleen ja uudelleen. En voisi kuvitellaakaan pettäväni häntä enää.
Yhteenvetona sanoisin, että pettäminen on merkki muista parisuhteen ongelmista. Jos niitä ei pystytä ratkaisemaan, ei pettäminenkään lopu. Ja siihen tietenkään ei ole ratkaisuna, että toinenkin alkaa pettää ja luoda siten lisää ongelmia suhteeseen.
Kiitos! Kerrankin sellainen kommentti, jota odotin edes joltakin mieheltä. Ajattelin jo, että pitääkö ne kaikki pettämistä vaan ihan luonnollisena juttuna, jolla ei vaimon kannattas päätä vaivata. Pelastit päiväni :)