Syksyaamun kuulaudessa
pohjoisesta puhaltaa.
Lintuaurat verkkaisasti
pakoon lentää kuolemaa.
Siivillänsä syksy kantaa
kaipuun, surun sanomaa.
Eilistä on kesän hehku
aika...aika kiiruhtaa.
Kuolo koskee valtikallaan
siihen, mitä kesä toi.
Myöskin riemuun ihmisrinnan
tumman surusäikeen loi.
pohjoisesta puhaltaa.
Lintuaurat verkkaisasti
pakoon lentää kuolemaa.
Siivillänsä syksy kantaa
kaipuun, surun sanomaa.
Eilistä on kesän hehku
aika...aika kiiruhtaa.
Kuolo koskee valtikallaan
siihen, mitä kesä toi.
Myöskin riemuun ihmisrinnan
tumman surusäikeen loi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Erittäin kaunis. Tällaisen runon parissa voi rauhoittua ja levähtää. Todella ihana.
Kitos, Maalaishiiri )).
Sinullapa on soma nimi. Putkahti tuolta muistojen kätköistä eräs lapsena lukemani runo "Tuli maalaishiirelle vierahaks ihan kaupunkilaishiiri...".
Kenen lienee kirjoittama? Pitääpä etsiä ko. runo ja lukea se jälleen.
Lauri Pohjanpää. Olen saanut haalittua muutaman vanhan lukukirjan. Niistä löytyy aarteita, lapsuudesta tuttuja tarinoita ja runoja. Lukukirjassa vuodelta 1956 Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri on oikein lausuntaohjeineen.
Olen aikalailla laiminlyönyt näitä palstoja viime aikoina, mutta ilokseni löysin kauniin syysrunosi, kun tulin tarkastamaan runon tilaa täällä. Sinä olet valopilkku ja lohdutus.
Omat runoni ovat jääneet viime aikoina vähiin, kun olen opetellut elämään jatkuvan kivun kanssa. Se vie terän.
Hei tem.
Kiitos vastauksestasi. Ymmärrän kyllä,että jatkuva kipu vangitsee ajatuksia ja tunteita ja koko elämää. Runojen kirjoittaminen vaikeutuu, vaikka halua kirjoittamiseen olisi.
Toivon, että et joudu kokemaan kovaa kipua ja myös, että se ei olisi pitkäkestoista.
Voimia ja kärsivällisyyttä Sinulle toivoo
runoystäväsi Anna (nen).
Maalaishiiri.
Kiitos tiedosta. Etsinkin runon heti luettavakseni. On hauska ja opettavainen. Samalla luin muutaman muunkin Pohjanpään "Metsän sadun".
Ihania.