samojedi

vahtikoiraksi. Kyllä se haukkuu, mutta toivottaa mahdolliset "vieraat" häntä heiluen tervetulleiksi.
Karvoja tulee ja paljon. Turkki vaatii hoitoa vähintään kerran viikossa pysyäkseen kuosissa. (ei pesua vaan harjaus etc.)
Jos kaipaat haasteita, samojedi on aika "helppo nakki". Muuten hiton hyvä koiruus, kestää pakkasta ja kylmää turkkinsa vuoksi. Poikkeus pentukarva ja emän karva synnytyksen jälkeen (lähtee karvaa siihen malliin, ettei tarkene ulkona pitkään).
Jotkut urokset saattavat olla äreitä toisille koirille.
Pennut suloisia kuin lelukoirat.

Koirakon mainitsemisien lisäksi, jotkut saattavat olla jääräpäitä ja itsepäisiä. Niiden kanssa tarvitaan huumorimieltä ja kekseliäisyyttä kasvatuksessa.
Ovat melko ahneita ja tekevät makkarapalan eteen miltei mitä vain. (Tyhmiä ja Yksinkertaisia?)
Kantavat tassuissaan ja turkissaan mahdottomat määrät kuraa, hiekkaa ja roskia sisään.
Tottapuhuen helppo kouluttaa ahneutensa takia, suoraluoneisia, ystävällisiä, iloisia, erittäin mukava koirarotu.

Oma sammarinarttu oli aivan ihana otus, huonoja puolia nyt jo luetellut turkin vaikeahoitoisuus, jääräpäisyys ja aggressiivisuus muita koiria kohtaan.. Tosin koira tuli minulle vasta aikuisena ja täysin kouluttamattomana, mistä nuo erinäiset käytöshäiriöt myös luultavasti johtuivat.. Muutaman kerran yritti tosissaan ottaa pomon paikan ja komennella ihmisiä hampaat irvessä. Ongelmista selvittiin ja riiviöstä saatiin hyväkäytöksinen kotikoira.

Yleisesti ottaen sammarit saattavat olla myös melko haukkuherkkiä.

sammarista.
Minun sammarini ei turhia haukkunut, rakasti toisia koiria yli kaiken, siis aivan vieraitakin, ei ollut ahmatti.
Oli todella oppivainen, oppi jopa ihan oma-aloitteisesti avaamaan ovetkin kahvaa käyttäen vaikka ne käänsi niin ettei alaspäin painaen voinut avata ;)
Oli kaikkia kohtaan todella ystävällinen, kiltti ja avoin, siis kaikenkaikkineen aivan mahtava koira.

Turkin kanssa tietenkin oli kova homma, esim. kun sen pesi, niin koko hommassa meni vähintään kolme/neljä tuntia aikaa, pesu, huuhtelu, kuivaksi föönaaminen ja lopuksi karstaaminen.
Viikottain piti suorittaa se karstaaminen, muutoin pohjakarva takkuuntuu ja oli siinäkin aika kova homma.
Karvaa irtosi aina ja voi sitä karvan määrää asunnossa silloin kun oli karvanlähtöaika.

Minulla ei nyt ollut oikein mitään huonoja puolia kerrottavana, kerroin vain oman kokemukseni.

Kysyjän tarpeisiin vastaukseni tulee myöhään, mutta ehkä joku muu hyötyy kokemuksistani.
Minun mielestäni ikävin, haitallisin ja vaarallisin huono puoli on metsästysvietti. Sitä tosin esiintyy vaihtelevassa määrin, olemattomasta hyvin suureen jopa samassa pentueessa.

Tuntuu kuin metsästysvietti, samoin urosten keskinäinen aggressiivisuus olisi lisääntynyt vuosien mittaan.

Ainoat huonot puolet, musta on ne, että niistä lähtee kesällä ihan mahdottomasti karvaa, ja joillain niistä on vetämis vietti, joka aiheuttaa ensi lenkeillä pieniä ongelmia XD Mutta ihania ne on kaikin puolin :) T: kahden samojedin onnellinen omistaja

ei ole huonoja piirteita paitsi jos joutuvat olemaan yksin tekevat tuhoa koska pitkastyvat helposti tai niin oman sammarin kanssa kay paitsi se on kylla viella pentu etta voi johtua siita

Samojedin huonoja puolia ovat esim: Samojedin karvaa irtoaa runsaasti. Ja koska olen kuullut, että Samojedi tarvitsee pennusta asti paljon tottelevaisuuskoulutusta, arvelen että kouluttaminen voi olla vaikeampaa kuin monilla muilla roduilla. Itse olen nähnyt lenkillä Samojedin, joka oli hyvin kiltti ja innokas.

Nuori Samojedinkoira voi olla todella itsepäinen. Elikkäs ensin ottaa opikseen kaikesta ja yhtenä päivänä ei mukamas muistakaan mitään ja tiputtaa korvansa. Joillakin se on vain murkkuaikana, joillakin se kestää elämän loppuun saakka. Mutta muuten ihana rotu.

Meidän jääkarhu (ja muutkin kehuneet omistaan) on erittäin jäärä! TOKOa harrastetaan ja mennään hienosti, mutta välillä ne korvat jäävät kyllä johonkin ihan unholaan. Kärsivällisyyttä ja pitkiä hermoja pitää olla reippaasti! Sitten on myös ei_ehkä_niin huonopuoli se, että ovat erittäin yli-innokkaita. Siis voi luoja mistä sitä energiaa pursuaa. Sammari on aina mukana, oli tilanne mikä tahansa niin kovasti se on siinä hetkessä mukana.

Joku oli kirjoittanut, että agressiivisia muita koiria kohtaan. En ole sellaiseen sammariin koko sammari"urani" aikana törmännyt. Samojedilta ei saa löytyä agressiivisuutta. Muuten on sosiaalistaminen mennyt omistajalla ihan mönkään, jos koira hyökkii muiden päälle. Näin siis näitä vikoja voi löytyä enemmänkin, mutta siitä saa syyttää ihan omistajaa.

Samojedi tarvitsee paljon koulutusta. Tuo yli-innokkuus ja jääräpäisyys saa muuten vallan, ja sitten onkin narun päässä innosta joka paikkaan poukkoileva karvapallo.

Sammari tarvitsee myös paljon paljon tekemistä ja pitkiä lenkkejä. Kyllästyy nopeasti. Toki koira oppii olemaan vaatimatta liikoja kun sen siihen opettaa. Mutta kyllästynyt sammari saattaa tehdä niitä pieniä tihutöitä herättääkseen huomion.

Koulutustilanteissa meillä mennään ylihienosti, jos nami on sen mukainen. Eli perso sille hyväskälle. Meillä saatiin kyllä pitkän ajan jälkeen karsittua ne namit pois, mutta ilman nameja oltaisiin kyllä niin lähtökuopissa vieläkin.

Turkin ovat monet sanoneet huonoksi puoleksi. Siitä meillä on ihan erilaisia kokemuksia. Ei sitä karvaa niin paljoa lähde jos sen hoitaa kunnolla. Siis en sano etteikö nämä ihmiset ole sitä hoitaneet! Meillä harjataan joka toinen päivä, joskus vartin ajan ja joskus jopa tunnin ajan. Kurat ja liat lähtee suurin osa harjaamalla. Mutta sitten kun on se pesupäivä niin siihen saa varata tunteja aikaa. Pohjavillan saa kovalla työllä märäksi ja shampoon huolelliseen huuhteluun menee todella paljon aikaa. Sitten onkin föönaamisen aika ja siinä samalla kampaus. Mutta vaikka turkki on kovatöinen, minä ja koirani nautimme yhteisestä ajasta näinkin.

Samojedin kun omistaa ei tekeminen lopu. Rotua en muuhun vaihtaisi, niin ihastunut niihin olen. Uljaita ja sydämellisiä perheenjäseniä.

Joku tossa puhuikin että pienikokoisempana samojedi olisi täydellinen! Jos jollakulla on koko esteenä, kannattaa harkita japaninpystykorvaa. Seurallinen, hieno koirarotu. Saattaa olla myös hieman itsepäinen tai haukkuarka mutta itse olen ihastunut, ja ostin viime kesänä "japsin". Nyt perheessämme on kaksi mielettömän ihanaa koiraa. Tulevaisuudessa, kun pääsen yksiöstäni muuttamaan pois, ostan ehdottomasti samojedin tai pari! Aika samankaltaisilta noi piirteet kuulostivat, mutta tietty yksilöissä on paljon eroja :)

Sopiiko samojedi hyvin ekaksi koiraksi?
Ja miten se käyttäytyy kissojen kanssa?
Kun ollaan ehkä hommaamassa sammaria eikä oo ennen koiraa ollut niin
kuinka vaikeeta on sammaria kouluttaa?
Oon halunnu sammarii jo 4 vuotta (:
-Sammarifani♥

Hei! mä oon nyt 13 vee ja mulla itellä on samojedi :) ja se on mun eka koira :D mutta mu iskällä on ollu samojedi kun se on itte ollu joku mun ikänen tai jtn . nii siitä jos sanot että se on sisäkoira, nii sitte en suosittele sammaria , koska meillä oli viime talvi sellanen että tää tykkäs nukkuu ulkona pakkasesssa sellasella jalkojen pyyhkimismatolla :d vaikka oli kui paljon pakkasta :/ , ja jos sen sitte toi sislle nii eti haus takas pihalle :D ja meillä on nyr sellanen naru / vitja viritelmä että on sellanen vaijeri aitasta sellaseeen tolppan (ja se on muute hyvä kun lähtee esim , kouluun nii se pärjää siellä oikein hyvin ku voi mennä aittaan missä sille on makuualusta ja vettä :) ) mutta se on kyllä sillai että s miän iskä on sen johtaja" että sitä se eniten tottelee .se sen turkki on sitte selanen juttu että harjaus ainakin joka viikko että tottuu siihen :D ja kun on karvanlähtöaika...nii huhhuh!! mutta ei siinä mitään todella ihana ja kiltti rotu :D

Meillä on 1,5 vuotias sammari-uros. Aivan ihana, sosiaalinen, kiltti, ei KOSKAAN aggressiivinen ihmisille eikä toisille koirille, ei hauku paitsi naapurin pikkupennulle kun kutsuu leikkiin, tai kun jäänyt juoksunarussa jumiin kutsuu meitä ulos. Ulvoo ambulanssin ja kirkonkellojen ääniä. Karva takkuuntuu vaikka kuinka hoitaa, on niin pehmoista korvien alta.itsepäinen on, oikea jäärä. vetovietti on tosi voimakas, ainakaan vielä ei ole oppinut hihnassa kulkemaan vetämättä kovinkaan hyvin. Toisaalta, vetää meitä jo nyt kelkalla ja pulkalla, ja TOSI innostunut siitä. Ulkona nukkuu yöt, myös 30 asteen pakkasella. Päivät tarhassa ja illat meidän seurassa, todella ihmisrakas ja seuraa perheenjäseniä kotona kaikkialle. Pientenkin lasten kanssa ihana, ne ei tosin voi ulkoiluttaa yksin, vetämisen takia. Todellinen lapsiperheen unelmakoira! suosittelen! tässä alunperin kysyttiin ns vikoja, no lenkkeillä pitää joka päivä ja touhuta tämän kanssa, meillä tulee lapsien mukanakin hiekkaa sisälle joten se ei ole ongelma :)

Meillä on 1,5 v samojediuros, jo toinen samojedi perheessä, otamme jossain vaiheessa luultavasti toisen samojedin. Todella kiltti ja lapsiystävällinen koira, ei koskaan agressiivinen. Ei hauku jos ei ole jotai asiaa; ulos, sisään, kiinni jossain tms. koiramme ei koskaan hauku esim kohdatessaan muita koiria. Rotu on ehdottomasti ulkokoira, kerrostaloon en sitä ottaisi. Liikuntaa samojedi kaipaa paljon ja vetää innokkaasti.

Turkin hoito ei mielestäni ole hankalaa, karvanlähtöaika kerran vuodessa on poikkeus. Jos samojedi asuu sisätiloissa lähtee karvaa koko ajan, ulkokoira vaihtaa turkkinsa kerralla kerran vuodessa. Samojedi on vetokoira ja metsästysviettiäkin sillä on jonkin verran joten irti sitä ei ulkona voi pitää, rotu on myös niin luottavainen ja ihmisystävällinen että saattavat lähteä vieraankin ihmisen mukaan.

Koira on oppivainen ja tottelevainen mutta vaatii koulutusta. Omat koiramme eivät ole purreet tai hajoittaneet koskaan mitään, tällaiset piirteet johtuvat yleensä liian vähäisestä aktiviteetistä ja turhautumisesta. Kaikenkaikkiaan hieno rotu aktiiviselle omistajalle, ei sovellu pelkästään seurakoiraksi.

_joitakin_ hyviäki esimerkkejä tullu esille,mutta täytyy aina ottaa huomioon,et yksilöeroja on paljon ja eikä sitä rotumääritelmää kannata sokeesti lukee.

Esim. mulla oleva sammari uros _vahtii_ ja _puolustaa_ kun ihan oikeesti on tarve puolustaa. Eikä sitä hyvällä tahollakaa ahneeks voi kuhtuu- se syö just sen minkä jaksaa,kaikki herkut nuuskii käestäki tarkkaan ennenku ottaa sen ja saattaa jättää jonku sille annetun leivän,lihan tmv syömättä jos saa mahasa täytee. Mutta näissä vissii meneeki niin pääsääntösesti,et urokset ei syö ylimääräsiä ja nartut sit vetäis vaikka kuinka :D Ja tääki on muuhun kroppaasa nähen melkee alipainone (30kg) ja toiki kilomäärä tuntuu olevan pelkkää lihasta >:)

kokemusta kahdesta täysin erilaisesta sammaritytöstä. toinen tuli mulle pentuna jonka ite opetin. oppi kävelee rattaitten vierellä vetämättä, irti olessa tuli vierelle käveleen jos vastaan tai takaa tuli auto, pyöräiliä tai käveliä. harrastettiinagia, muttta oli esiintymiskammoinen tai jotai. kotikisoissa toimi mutta isot kisat... jäi lähtöviivalle ja katteli yleisöä ja minua vuoron perään. herkkä ottamaan nokkiinsa. esim, meillä maalla kun ei tykätty pihaan kakkaamista ja sano sille että, käys ny metässä asioilla, niin neiti nosti nokan pystyyn ja meni tarhaan koppiin mököttää aivan ku kertoen "en oo sitte teijän kans ollenkaa", tai jos lenkillä totesi että pakkokokeskelle polkua tai tietä kakkia, ni neiti nosti nokan ylös ja paineli kotia (mettälenkillä irti)

tää tyttö söi multa lukemattomat määrät (silppusi) kyniä, tusseja, mustekyniä,lyijykyniä. repi tyttären pehmoleluilta silmiä ja nappeja, mut ei syöny.

tää uus tuttavuus, joka tuli mulle aikuisena... huokaus... ei pysy missään. tarhassa, ei narussa, ketjuun takkuuttaa turkkinsa ja sotkeentuu, pihalle painelee ovista vaikka lukossa (siksi on haka aika hyvä), narussa vetää kuin mieltä vailla.... repii listoja ja tuhoaa muutenki jos jää hetkeksikään yksin...

kumpikin on/oli kaivuu herkkiä...vesisade hangelle, tai nurmelle (kuvittele kuulosi moninkertaisesti herkemmälle), mille se kuulostaisi... pakkohan se ääni on kaivaa esiin vaikka se vaatisi koko nurmen ympäri kääntämistä, tää rotu ei ymmärrä kauneuttaan, se voi olla yltäpäältä mudan peitossa tehtyään ruoppausta rannassa ja silti se hymyilee kysyen tuutko kaveriksi :)

parhaimpia koiria perheeseen jossa on lapsia ja paljon ulkoilma elämää. siksi minulla on samojedi ja samojediseropi. minun ei ikää tarvii miettiä tarkeneeko ne lähteä minun kans metsään, lenkille, ratsastus tai ajokaveriksi,pihaa haravoimaan yms yms. ne peuhaa mielellään kelillä kuin kelillä lasten ja sinun kanssa.
kantaen sisälle enemmän kuraa kuin lapset ja sinä yhteensä :D

Edellä paljon asiaa.. joo sammarit vetää aina ensinmäiset 500 m lenkillä kun ovat intoa täynnä ja sitten kävelevät asiallisesti ja lopulta kotia lähestyessä niitä saa vetää perässään :) - TURKKI .. ei saa pestä liian usein 1kerta/vuosi on riittävää muutoin luontainen turkin terve rasvaisuus häiriintyy. Paras pesu-ajankohta on kun talviturkki on irronnut. (puhdas turkki pöllyää ja irtoava talviturkki jää hyvin harjaan kun pari päivää pesun jälkeen jaksaa harjailla) Turkki irtoaa eri keho-alueilta eri aikaan eli kannattaa irtoamisajankohtana keskittyä niihin kohtiin ja ottaa karvat pois niistä. Muutoin kannattaa harjata silloin kun siihen näkyvästi tarvetta. Itse suosin eri osa-alueisiin keskittymistä eli välil lonkat, välil peppu ja häntä jne. ei itse väsy liikaa eikä koirakaan. Se on kiva ulkoilla komean koiran kanssa :) jatkuvasti ihmiset kehuvat ja osa haluaa ottaa kuvia..yleisin kysymys on onko turkissa hirveä hoitaminen johon aina vastaan että ei ole. Mökkireissuil on turkki välillä aivan karmean märkä ja likainen et jollain "puunaajalla" tulis varmaan itku kun näkis sen mutta kun kuivuu niin koiran turkki on taas vitivalkoinen ja puhdas. Samojedin karva on niin kuin luonnon villa yleensä se voi paremmin mitä enemmän saa olla ulko-oloissa = kosteutta & pakkasta (sisällä oleskelevan koiran turkki ei voi hyvin ja se näkyy karvoista)

Laitanpa minäkin vielä oman viestini. Olen siirtynyt kahden samojedin jälkeen toiseen rotuun, mutta kaikissa roduissa on hyvät ja huonot puolet.

Huonoja puolia/kokemuksia omista sammareistani...
1. Haukkuminen. Välillä tuntuu siltä että haukkuvat ihan omaksi ilokseenkin.
2. Molemmat samojedini tuhosivat kiitettävästi asuntoa ja kenkiä ollessaan alle 1 v.
3. Jääräpäisyys. Jotkut samojedit voivat olla niin jääriä, että saat oikein keksimällä keksiä kuinka huijaat ne tekemään mielesi mukaan.
4. Lenkillä vetäminen. Tämä kannattaa reenata kuntoon jo pienenä pentuna, koska samojediuroskin voi olla todella vahva jos kunnolla lenkillä lähtee vetämään.
5. Riistavietti. Vaikka tätä ei pitäisi olla, oli kummallakin samojedillani niin vahva riistavietti että lähtivät heti kaiken perään.
6. Ei pysy pihassa vapaana - ainakaan kauaa, jos ei ole mitään mielenkiintoista tutkittavaa/tehtävää. Lähtee mielenkiintoisempien asioiden perässä ja hyvinkin voi olla kilometrien päässä kotoa kun päättää lähteä.
7. On utelias. Haluaa kokeilla kaikkea, tutustua jokaiseen ihmiseen/koiraan/eläimeen, jonka näkee. Testailee kotona joka kaapin/nurkan/tavaran, "jee, mitähän tapahtuu jos pureskelen tästä".
8. Turkin harjaus/kampaus voi olla iso homma, jos turkki on laadultaan liian pehmeä (aikuisena). Plus kannattaa pitää imuroinnista, jos ottaa samojedin

Näistä huolimatta, samojedi on aivan mahtava koira. Siihen rakastuu jo hymyilevän ulkonäönkin vuoksi heti, ja se rakastaa kaikkia. Se lohduttaa sinua kun olet surullinen ja pomppii riemuissaan kanssasi kun olet iloinen. Ai niin, ja yksi huono puoli vielä, joka löytyy joka koirasta: elää lyhyemmän elämän kuin sinä itse. Mikään ei ole niin kamalaa, kuin rakkaasta ja maailman mahtavimmasta perheenjäsenestä luopuminen.

Minun tyttärelläni on sammari, joka on viisi vuotias uros. Sammari on meillä melko usein. Maailman ihanin ulkonäkö koiralla, mutta melkoinen riiviö. Tarvitsee lenkkeilyä ja seuraa. On kiltti ja rööhö. Kurakelillä saa jatkuvasti pestä tassuja ja mahan alustaa, jos haluaa, että huusholli pysyy kuosissa. Aina iloinen ja valmis riehuntaan.Rakastaa kaikkia, eikä ymmärrä, että kaikki ei rakasta sitä. On myös ihmisiä jotka pelkäävät koiria. Kova puhumaan ja vinkumaan , kun tahtoo jotain. Hyvin leikkisä......voimakas...siinä tuolia kaatuu ja tavarat saa kyytiä. Vie kaiken, mutta ei tuo takaisin. Varastaa taskusta hanskat...sitten niissä onkin reikä. Vie sukat, tossut, huivin, ja on todella pettynyt ,jos et lähde hakemaan niitä pois.Leikkisä. Pitää kaikkia muita koiria kaverinaan, ei ole agressiivinen...ennemminkin arka. Turkki vaatii hoitoo, niinku ihmisten hiuksetkin. Ei kamalasti pidä harjaamisesta. Pentuna oli oikea täystuho. Söi muutaman puhelimen, kaukosäätimen, mattoja, vuodevaatteita,pyykit pyykkitelineestä, kirjat luki,listat söi, tapetit ,yms. ei halua ees kaikkea muistaa.Mutta kaikesta huolimatta, niin ihana koira ,että sydämen vie.Sammarin kanssa ei tule pitkä aika. SUOSITTELEN.

mun samojedi rakastaa ihmisiä, kesällä kun postikantaja nousi autosta laittamaan postin omakotitalomme postiluukkuun; samojedini juoksi postinkantajan autolle ja hyppäsi pelkääjän paikalle odottamaan ja valmiina lähtemään :D ei hauku ikinä millekkään, ainoastaan itkee välillä ikävää kun joku lähtee kotoa. ainoa virhe tuli tehtyä, ettei opettanut koiraa pienestä pitäen olematta vetämättä lenkillä. metsässä kulkee vapaana ja ei karkaa. samojedi uroksellani on jo ikää 11 vuotta, aivan mahtava kumppani ja uskomattamon upea luonne

Joo meiänkin samojedi lähtee jänisten perään.. jos on esimerkiks mettässä nii sitä saa ettiä ja huudella siellä sen 10-15 minuuttia.. :D

Miulla oli tyttö-samojedi reilu 11 vuotta, sit syöpä vei.

Eipä ole moittimista, "parani vaan vanhetessaan.

Turkki tosin vaati keväisin erityishoidon, mutta vähäistä johonkin trimmattavaan koirarotuun verrattuna.

Urossamojedissa olen kuullut olen samoja piirteitä kuin Lapinkoira-uroksessani, itsepäisempiä, juoksuaikaan karkaavat omille teille, kantelevat tavaroita naapureista ym.

Voisin kertoa uros -samojedistä, nyt 4- vuotta vanhasta. Ensinmäisenä vuotena se söi muutamat kengät, mutta vain jos sitä ei tarpeeksi huomioitu. Meillä ei kauheesti haukuta. jos vieraita tulee pihaa niin sitten haukutaan häntä heilujen. Huonekaluja ei olla syötý. Karvaa todella lähtee ja ajoittain paljon. Meillä riesana on olleet tassut ja niissä karvatupen tulehdus. Koirani haluaa yöt viettää tarhassa ja siksi varmaan kosteus aiheuttaa tuota tulehdusta, no se menee ohi lääkekuurilla. Koira seuraa minua mihin vaan ja kovin lapsi ystävällinen sekä tulee toisten isojen koirien kanssa juttuun, Kastuminen on kamalaa, mutta onneksi on sadehaalarit!

arvitsee paljon paljon ulkoilua, huomauttaa heti jos joku tulee ovelle. Ystävällinen koira niin vieraille ja tutuille myös. Mutta kyllä ääntäkin lähtee jos on aivan vento vieras ja mikäli kyseinen henkilö käyttäytyy oudosti. Todettu on kahden 11vuotiaan samojedin omistajana.

miten tulee toimee kissojen kans sammarit?

Samojedi syö aika paljon jotain tärkeitä tavaroita. Esim. Talon reunoja, leluja, muovisia puutarha tuoleja yms. Joten huomaat kyllä milloin samojedillä on ollut tylsää. Ei tule ärhäkäksi häkissä. (oman kokemuksen mukaan...) Oho! Siinä oli hyvä puoli, mut tässä pari huonoa puolta!

sori,tämä ei niinkään liity aiheeseen,mutta tietääkö kukaan mistä löytäisi samojediuroksen sekarotuiselle tyttökoirale? En oikein löydä itse.

Onko kellään ollut Sammaria jolla diabetes? Tai allergista esim.kissan hilseelle? Meille sattunut molemmat...mutta maailman ihanin rotu on kuitenkii..uutta etsiskellään..

Olin menossa koirapuistoon kultaisennoutajani kanssa. Sulkiessani porttia, huomasin ison valkoisen koiran juoksevan meitä kohti. En ehtinyt tehdä mitään, kun se iski hampaansa koirani niskaan kiinni. Ei irrottanut, vaikka vedin niskakarvoista ja irti sanaa hokien. Tuntui, kuin sillä olisi ollut tarkoitus tappaa. Pelästyin älyttömästi. En ole yhdenkään muun koiran nähnyt käyttäytyvän yhtä julmasti. Minun kohta 13v kultsuni nuuski maata, kun se hyökkäsi kimppuun. On purrut puistossa muitakin koiria. Omistaja ei ojenna koiraansa ollenkaan, sanoo että " koirathan nyt aina tappelevat". Tuollaisen koiran kanssa ei saa lepsuilla, pitää olla kanttia komentaa koiraansa, jos koira vähänkin on agressiivinen toisia koiria kohtaan. Koirapuistoon ei edes saa viedä agressiivista koiraa. Autolla on niin helppo ajaa puistoon, kun ei jakseta lenkkeillä.

Karvanlöhtö on varmaan se isoin huolenaihe ihmisillä, itseäni ei se haittaa. Huonoin puoli on varmaan omassa 1v uros sammarissa että se varastelee vaatteita pyykkinarulta kokoajan. Sitä alkaa jo itsekin kyllästyttää tuo leikki mutta silti se sitä jatkaa kun katsomme tv:tä vaikka pitäisi katsella häntä.
Kouluttaminen on ollut myös haastavampaa kuin aiemmissa koirissani sillä miellyttämisen halua ei juuri ole, mutta kyllä hänestä on hyväkäytöksinen, rakastava halinalle saatu joka rakastaa ihmisiä, lapsia ja muita koiria. Panostimme pentuna sosiaalistumiseen.
Koulutuksella on suuri vaikutus koiraan, tärkeintä on ettei luovuta vaikka hermot menee ja koira nolaa sut pihalla hulluudellaan, niitä hetkiä oli paljon kun uhma alkoi.
Enemmän plussia keksin kuin miinuksia vaikka alkuun jännitti vaihtaa helposta paimenrodusta vetokoiraan :)

Samojedeista en löydä yhtään huonoa piirrettä, mutta kennelien omistajat voisivat miettiä, minkälaisille ihmisille tätä hienoa rotua myyvät. Kerronpa elävän esimerkin, voitte itse päätellä siitä paljon.

Kiirevuosia viettävä perhe halusi ostaa keskimmäiselle lapselleen koiran, sehän oli samojedi. Koira haettiin kaukaa kennelistä. Alku meni ilmeisesti hyvin: koira pääsi tarhasta lenkille ja siitä ilmeisesti ainakin hiukan välitettiin.

Kävi sitten kehnosti: koira jäi yksin, koska tuo taluttaja meni naimisiin ja muutti muualle. Ei kuulemma voinut ottaa koiraansa mukaan, kun asui rivitalossa!

Koira jäi pihanperälle surkeaan häkkiin lähes unohduksiin. Kakkakasoja, osin vihreän ja valkoisen homeen peitossa, oli lähes koko kopin ympärystä täynnä. Likaiset ruokakipot ja osin täysin loppunut vesi sekä koppi ilman minkäälaista huopaa, suojaa, kauhistutti.

Joku muu alkoi kuljettaa koiraa, harjasi sen, hoiti tassut, rasvasi kuivat ja halkeilleet anturat. Rakastettava koira, mikä suru aina jättää se kun joutuu pois paikkakunnalta.

Tuo perhe, jonka luona koira viettää keskitysleirielämää on kulmakunnan "malliperhe". On koulutusta, pitäisi myös olla empatiaa eläintä kohtaan, mutta sitä ei ilmene.

Sanoisin näin, että jos otat minkäälaista koiraa ja sille käy näin, olet surkein ihminen maan päällä mistä tahansa koulutuksesta huolimatta. Tuo samojediparka otettiin jonkinlaiseksi leluksi lapselle, joka sen hylkäsi ja koko perhe unohti suorastaan sen surkeisiin oloihin.

Tällainenko olet ihminen? Lue Primo Levin kirja ja laita käsi sydämelle. Kenneleiden tehtävä ei ole antaa koiria ruuhkavuosia viettäville perheille, jotka unohtavat suloisen eläimensä lian, ankeuden ja yksinäisyyden keskelle. Joku käy hoitamassa, mutta ei ole aina paikalla. Joku ruokkii, harjaa, huoltaa, antaa aikaansa. Se ei riitä, koska päivässä on 24 tuntia.

Ooooh jedi you are! T, Yoda

Samojedia ei voi laitta ulos jäähtymään. Se on ihan tunnoton kylmälle, -40C -pakkasessa venyttelee hangella niinkuin olisi hiekkarannalla.

IHANA, SÖPÖ, SEURALLINEN KAUNIS, HIEMAN OMAPÄINEN. RAKASTAN SITÄ, VAIN ME KAKSI YHDESSÄ, LEIKITÄÄN, ULKOILLAAN JA PIDETÄÄN VÄLILLÄ PÄIKKÄREITÄ, EI HAUKU YÖLLÄ, KUN OPETETAAN.

Samojedi kaivaa kuoppia puutarhaan.

ihana koira. hieman itsepäinen, mutta tosi viisas ja kiltti sekä nätti. rakastan sitä ikuisesti.