Myönnän. Poden huonoa omaatuntoa. Myin keväällä asuntoni todella kovalla hinnalla ja käytin markkinatilannetta siekailematta hyväkseni. Taloon oli tulossa putki- ja ulkoseinäremontit, mutta silti märkäkorvainen ostaja maksoi paniikissa kuplahinnan, kun pelkäsi, että asunnot loppuvat kesken.
Nyt tuhnuttelen vuokra-asunnon soffalla erään diakonissan asunnossa. Vuokrani on vain hieman yhtiövastiketta suurempi, ja asunto on uusi ja hieno. Romahduksen jälkeen ostan sitten käteisellä asunnon ja tehdyllä tilillä kierrän vähän mualimaa.
Mutta siitä omastatunnosta. Omatuntoni kolkuttaa, koska tiedän eläväni toisten kustannuksella. Elän ilmaiseksi muiden siivellä. Mietin usein, onko tämä syntiä. Mitä mieltä Te, arvoisat palstalaiset, olette? Teenkö väärin?
Nyt tuhnuttelen vuokra-asunnon soffalla erään diakonissan asunnossa. Vuokrani on vain hieman yhtiövastiketta suurempi, ja asunto on uusi ja hieno. Romahduksen jälkeen ostan sitten käteisellä asunnon ja tehdyllä tilillä kierrän vähän mualimaa.
Mutta siitä omastatunnosta. Omatuntoni kolkuttaa, koska tiedän eläväni toisten kustannuksella. Elän ilmaiseksi muiden siivellä. Mietin usein, onko tämä syntiä. Mitä mieltä Te, arvoisat palstalaiset, olette? Teenkö väärin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tällaisista asioista tältä diakonissalta, joka ystävällisesti vuokraa sinulle hienon asunnon puoli-ilmaiseksi. Onnea muuten siitä.
Voisitko ystävällissti puolestani kysyä siltä diakonissalta myös erästä minua kovin askurruttaneeseen asiaan:
Onko moraalisesti oikein nauraa toisen epäonnistumiselle ja esimerkiksi sylkeä päin ikituularin naamaa tämän puhkeamassa olevan kuplan jälkeen. Voisitko myös samalla kysyä, kuinka kirkko on varautunut tuleviin leipäjonoihin?
että ei ole oikein omistusasumisella kartuttaa omaisuuttaan tolkuttomasti.
En ymmärrä oikeasti mistä johtuu asuntoni noin 10% lisä-arvonnousu, joka on viime vuosina kertynyt johtuen omistusasumisestani.