Uusi elämäntilanne

Hienoa, että tänne on avattu uusi palsta myös meille!
Itse vasta opettelen yksinhuoltajan arkea ja välillä on aika hukassa. Eli lyhyesti oma tarinani.
Erosin syksyllä yli kymmenen vuoden jälkeen miehestäni sekä lasteni (6- ja 4-vuotiaat) isästä. Ero tapahtui mieheni aloitteesta, mutta olin myös itse sitä mieltä, että elämäämme pitää saada uusi suunta. Näin radikaali päätös vain arvelutti.
Nyt käytännön asioista on sovittu (ositukset, elatus-, tapaamis- sekä huoltajuusasiat) ja olisi aika suunnata katsetta eteenpäin. Tapaamiset alkaneet pyöriä täysipainoisesti vasta nyt miehen asuntoasioiden selvittyä, joten vihdoinkin olisi aikaa myös itselleni.
Ystäväpiiriini ei kuulu lainkaan yksinhuoltajia tai edes eronneita ihmisiä, joten olisi loistavaa, jos joku haluaisi vaihtaa mielipiteitä ja ajatuksia em. asioista. Olen kolmekymppinen nainen Etelä-Suomesta. Mikäli jotakuta kiinnostaa vaihtaa ajatuksia, meilit osoitteeseen [email protected] ovat tervetulleita. Roskapostit voitte pitää ihan omananne!
3662
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Moi!

Ihan kuule olis voinut olla mun kirjoittama toi sun juttus! Meilläkin tuli syksyllä ero miehen aloitteesta, mutta en kyllä itse pannut yhtään hanttiin minäkään ;) Me saatiin myös juuri vasta paperiasiat selvitettyä ja nyt tuntuu, että voi kunnolla ryhtyä haistelemaan maailmaa ja ihmettelemään, että mitä nyt....? ;-D Olen 3-kymppinen 2- ja 5--vuotiaiden tyttöjen äiti pk-seudulta.

Tuohon aikaisempaan viestiketjuun jo kirjoitinkin, että mun suurimalla osalla kavereista on ihana pullantuoksuinen vauvavaihe meneillään eikä siinä viitsi oikein omia eroasioita sekaan heittää. Mäkin tosiaan olen eka kaveripiiristä, joka on eronnut ja oma rooli on vielä hieman hakusessa... niin äitinä kuin naisenakin ;-)

Äänestä
  • Hienoa huomata, ettei tässä olekaan ihan yksin iloineen ja suruineen. Toki ystävät ovat olleet tähänkin saakka arvossa arvaamattomassa mutta tuntuu, että samassa elämantilanteessa olevat ymmärtävät kuitenkin paremmin sitä arkista aherrusta.
    Ensi viikonloppu olisi ihka ensimmäinen vapaa koko viikonloppu eron jälkeen. Perjantai-illaksi sovittu jo menoa ystävien kanssa, mutta vähän arveluttaa, miten sitä muutoin pärjäilee ihan itsekseen. No, ainahan sitä voi tehdä vaikka kotitöitä :D
    Arianna ja muutkin mikäli kiinnostaa vaihtaa ajatuksia henkilökohtasemmalla tasolla meiliosoite löytyy tuolta ylempää.

    Äänestä

Heippa Kaisuli!

Näyttää siltä että meitä samanlaisessa tilanteessa olevia ompi aikas monta. : ) Joten yksin sinun ei todellakaan tarvitse tuntea olevasi. : )
Minulla sama tilanne, avioero tuli viime vuoden loppupuolella, mieheni aloitteesta. Olihan se kova pala,mutta sissinä vaan on yritettävä eteenpäin...itselläni on 2 -vuotias pojan koltiainen, ihana pikku mies.

Tiedän tunteen myös siitä mitä sanoit ystäväpiiristäsi. Minullakin taitaa kaikki kaverit olla tällä hetkellä avioliiton onnellisessa satamassa tai sitten ovat vannoutuneita ikisinkkuja : ). Apua olen kyllä saanut alusta asti kavereiltani, mutta tottahan se on että elämäämme me taidamme katsella tällä hetkellä hieman erinäkökulmasta kuin ystävämme.

Mutta kyllä me YH:t pärjäämme, siksi onkin tärkeää että näitä asioita voi tosiaan käydä läpi jonkun samaa kokevan kanssa !!

Toivotan sinulle oikein antoisaa ja onnellista tulevaisuutta lastesi kanssa!!

Hymyterveisin Pikku Myy : )

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kaisuli kirjoitti:

Hienoa, että tänne on avattu uusi palsta myös meille!
Itse vasta opettelen yksinhuoltajan arkea ja välillä on aika hukassa. Eli lyhyesti oma tarinani.
Erosin syksyllä yli kymmenen vuoden jälkeen miehestäni sekä lasteni (6- ja 4-vuotiaat) isästä. Ero tapahtui mieheni aloitteesta, mutta olin myös itse sitä mieltä, että elämäämme pitää saada uusi suunta. Näin radikaali päätös vain arvelutti.
Nyt käytännön asioista on sovittu (ositukset, elatus-, tapaamis- sekä huoltajuusasiat) ja olisi aika suunnata katsetta eteenpäin. Tapaamiset alkaneet pyöriä täysipainoisesti vasta nyt miehen asuntoasioiden selvittyä, joten vihdoinkin olisi aikaa myös itselleni.
Ystäväpiiriini ei kuulu lainkaan yksinhuoltajia tai edes eronneita ihmisiä, joten olisi loistavaa, jos joku haluaisi vaihtaa mielipiteitä ja ajatuksia em. asioista. Olen kolmekymppinen nainen Etelä-Suomesta. Mikäli jotakuta kiinnostaa vaihtaa ajatuksia, meilit osoitteeseen [email protected] ovat tervetulleita. Roskapostit voitte pitää ihan omananne!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu