Kysyin tai oikeastaan kirjoitin tuolla yhdessä viestissä erästä asiaa jotka osoitin sijareille,sosiaaliväelle.Eli Oletteko koskaan ajatelleet miten itse suhtautuisitte asiaan jos sinut tai sinun perheenjäsenesi revittäisiin melkein väkivalloin (näin kuvainnollisesti) irti läheisistä ja vietäisiin täysin tuntemattomien ihmisten pariin ja ei saisi tavata omiaan kuin joskus.Miltä sinusta tuntuisi? Miltä lapsestasi tuntuisi? Taistelisitko kynsin hampain? Olisitko katkera? En tarkoita tätä provoksi mutta kun olen lueskellut näitä ja bio juttuja niin olen saanut sellaisen kuvan että biot ei saisi purkaa pahaa oloaan ja sijarit taas luokittelee kaikki (useimmiten) alkoholisteiksi tms.Molemmat osapuolet käy herjaus sotaa toisiaan vastaan mutta harvoin pohditaan lasten tuntemuksia tästä toiminnasta.
Mielestäni Suomi24 ei saa kirjoittaa herjauksia eikä ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa mutta tämähän on juuri sitä puolin ja toisin herjausta ja henkistä väkivaltaa.Biot saavat huomata olevansa usein maanmatosia ja sijarit rahan ahneita.Kumpikin osapuoli pahoittaa taatusti mielensä lukiessaan näitä juttuja.Ja taas unohtuu tärkein eli lapset ja heidän tuntemuksensa,HE joutuvat repimään itsensä kahtaalle,omien vanhempiensa hyväksynnän ja sijareiden uusien sääntöjen ja hyväksymisen välillä.
Mutta alkuun palaten olisi kiva kuulla asiallisia vastauksia miten te kestäisitte tuon.
Mielestäni Suomi24 ei saa kirjoittaa herjauksia eikä ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa mutta tämähän on juuri sitä puolin ja toisin herjausta ja henkistä väkivaltaa.Biot saavat huomata olevansa usein maanmatosia ja sijarit rahan ahneita.Kumpikin osapuoli pahoittaa taatusti mielensä lukiessaan näitä juttuja.Ja taas unohtuu tärkein eli lapset ja heidän tuntemuksensa,HE joutuvat repimään itsensä kahtaalle,omien vanhempiensa hyväksynnän ja sijareiden uusien sääntöjen ja hyväksymisen välillä.
Mutta alkuun palaten olisi kiva kuulla asiallisia vastauksia miten te kestäisitte tuon.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tätä asiaa olen pohtinut aikoinaan ja yhä uudelleen useasti. ei todellakaan olisi helppoa jos omat lapseni otettaisiin minulta pois. Olenkin ajatellut ja yrittänyt myös toteuttaa, että jos lapsi joudutaan huostaanottamaan ja tulee meille, niin yritämme kaikkemme jotta sopeutuminen sujuisi mielyttävästi niin biovanhempien kuin lapsen kannata...sydäntä riipii aina nähdä ne eron hetket lapsen ja vanhempien välillä kotilomien jälkeen. tavoitteen on, koska helpottaa lapsen oloa pyrkiä väleihin biovanhempien kanssa(lapsi huomaa että tärkein on hän kun jokainen taho yrittää kaikkensa ilman riitoja)soittelemme vanhempien kanssa myös toisillemme ja kyselemme kuulumisia tapaamisten välilläkin. meillä on kaikkien lasten vanhempien kanssa hyvät ja lämpimät välit. kaikkemme teemme että yhteys pysyisi. ehkä tässä tuo mys se kun on myös biologisia lapsia ja äidin tunteet,,osaa ajatella miltä voisi tuntua.
Eipä monikaan ole pystynyt noihin rehellisyyttä vaativiin kysymyksiin vastaamaan.Vai onko TOTUUS mahdoton kohdata ja myöntää.Voimmeko siis tästä päätelle että jos näin kävisi teille ja lapsillenne,ette tekään kestäisitte ja päätyisitte samaan masennuksen syövereihin kuin biot täällä ilmaisevat.
Olen pyytäny joskus sijareita oikein käsi sydämellä miettiin, miltä tuntuisi menettää oma lapsi?
Kestää jatkuva ikävä, pelätä lapsen puolesta ym. mutta enpä ole minäkää saanut vastauksia.
Ne kykenee rikkoon perheitä, mutta ei kykene miettiin, miltä se tuntuu??
niitä huostaanotto päätöksiä tee, en ainakaan ole kuullut tällaisesta. lapsi on jo huostaanotettu siinä vaiheessa kun sijoitus tapahtuu, joten ei kyllä sijarit niitä lapsia revi perheestä, eikä sijarit yleensä paljon tiedä syitäkään, että minkä vuoksi lapsi on jouduttu huostaanottamaan, seikkaperäisesti voi olla jotain pientä infoa, mutta ei sijaritkaan huostaanottopapereita ja syitä näe, koska se ei niille kuulu. sijareitten homma on hoitaa lasta ja tarjota sille koti siksi aikaa kun toimeksiantosopimus tehdään. oli sitäpaitsi yhdeltä sijarilta aika rehellinen vastaus. sijarit ei riko perheitä vaan sen tekevät muut tahot, joten sitä ei voi sijareiden syyksi laittaa.
Niin no nuo minun kysymykseni onkin ensi sijaisesti tarkoitettu sosiaalin väelle mutta halusin kuulla sijareiden tuntemukset myös,huom,en syyllistää heitä huostaanotosta.
Mutta teiltä sijarit kysyisin seuraavia.Kuinka usein ajattelet sosiaalin ladellessa rajoituksia ja määräyksiä lasten ja vanhempien välille että haluat vastustaa niitä ja teet sen myös.Kerrotko sosiaalille vastakkaisen mielipiteesi vai myönnytteletkö sosiaalia? Ja miksi?
Ilmaisetko koskaan sosiaalille että mielestäsi toiminta on väärin mitä he tekee?
Kerrotteko vanhemmille rehellisesti lapsen kaipauksen ja surun kun eivät voi olla kotona?Entä sosiaalille?
Kuinka usein ajattelette miltä vanhemmasta tuntuu kun kerrotte lapsen juhlista,lomista ym perheiden yhteisistä juhlista ja hetkistä kuinka pahalta voi äidistä/isästä tuntua kun eivät ole saaneet olla mukana.
Kuinka usein sanotte jotain myönteistä lapsen vanhemmasta lapselle? sosiaalille? vanhemmalle itselleen?
Siinäpä muutma ajatus mitä olen miettinyt ja toivoisin että tämä keskustelu säilyisi rauhallisena edelleen ja ratkoisimme näin meidän biojen ja sijareiden välejä hieman sopuisammaksi.
asiat nin kuin ne ovat,siis ei ole tarvinnut tapaamisiin puuttua mutta kehun ja puhun lapsille vanhemmista kannustavaan sävyyn..ei mulla ole mitään oikeutta mennä toisia haukkumaan kun en itse tykkäis jos joku mun vanhempia mollais. biolle olen myös rehellisesti kertonut että ikävä on välillä etenkin iltaisin mutta pääasiassa päivät ja illat menee näissä meidän kuvioissa. ehkä sekin helpottaa kun biot eivät ole meidän kiellettyjen puheiden listalla,vaan päinvastoin ja olen todellakin paljo puheissa biojen kanssa. kun sossut kyselevät kuulumisia niin kerron heille rehellisesti. eihän kukaan voi olla niin tyhmä että olettaa ettei lapsella ole ikinä ikävä biovanhempia..se on puppua. eikä se auta lasta eikä bioja jos valehtelemaan ruvetaan. meillä on käyntyt synttäreillä lapsen biosukua ja meidän kutsumana..lapsen parastahan tässä pitäisi ajatella ja kaikkista parhaan tuloksen saa kun molemmat osapuolet,niin sijari kuin biokin näin ajattelevat,,sen huomaa kyllä lapsikin. minäkin toivoisin lukevani tällä palstalla asiallisia keskusteluja enkä toistemme syyttelyä..meillä kellään ei ole siihen varaa. toivonkin kaikille rauhallista viikonloppua ja asiallisia kannanottoja.
perhekodin pitäjä kertoi kuinka on nähnyt sellaisia tapauksia, joissa huostaanotto on ollut tarpeeton.
Ajatelkaas, lähes salaa piti tapauttaa lasta ja tämän perhettä... Sosiaaliviranomaisten touhuihin saattaa nimittäin joskus kuulua sijoituspaikan painostaminen "hommien loppumisella". On nimittäin fakta-juttu, ettei sosiaaliviranomaisten vallanhalulla ole rajaa. Tänä työttömyyden aikakautena ei kukaan halua työpaikkaansa menettää, jos vaikka sijaisperheet kyllä työssä kodin ulkopuolella käyvätkin, ainkin toinen vanhemmista.
Tottahan poikkeuksia löytyy, ammattimaiset perhekodit ja lastenkodit.
Onpas reilua toimintaa. Vanhemmilla oli hyvä kuitenkin tietää, että lapsistaan pidettiin huolta. Se ei kuitenkaan poistanut sitä vääryyttä, mikä perheen hajoittamisessa alunperinkin on ollut.
Tottahan aiheellisiakin oli joukossa, mutta kunhan nyt kirjoitin, mitä on myös muiden kuin ns. biologisten puolelta havaittu.
Minusta on turhaa syyllistää sos.viranomaisia perheiden rikkomisesta, kyllä vanhemmat ovat itse tilanteen aiheuttaneet, tavalla tai toisella. Ennen varsinaista huostaanottoa perheitä tuetaan lastensuojelun avohuollon tukitoimenpitein, mutta jos ne eivät ole riittävät, niin silloin huostaanottoon päädytään. Se on todellakin viimesijainen vaihtoehto ja siinä ajatellaan ensisijaisesti lapsen parasta. Lapsi itse ei omaa parastaan ymmärrä, hän on lojaali omille vanhemmilleen olivat ne sitten millaisia tahansa. Sos.virkailijat sekä kullanarvoiset sijaisperheet pystyvät antamaan monelle lapselle mahdollisuuden turvalliseen ja tasapainoiseen elämään, lapsen elämään.