Pimeys kietoutuu ympärilleni, vangitsee minut sisäänsä, Se liikkuu, elää, kuulen sen kuiskaukset. Osa minusta haluaa jäädä sinne, pois ihmisten luota, toinen osa kaipaa kipeästi hyväksyntää. En saa henkeä. Pimeä puristuu kaulani ympärille kuin sormet, menen paniikkiin, haluan pois, pakoon, minne tahansa. Karkaan mustasta vankilasta, juoksen valoon.
Aurinko tuiottaa minua pirullisesti taivaalta. Se polttaa, satuttaa. En kestä sitä, en kestä, haluan piiloutua jonnekkin hämärään, pois kirkkaasta valosta, pois synkästä pimeästä. Osa minusta haluaa nähdä auringon nousut ja laskut, osa haluaa pudottaa sen alas taivaalta, osa vetää minua pimeään, toinen pelkää sitä liikaa. Mä sekoan, en kestä enää, piiloudun puiden varjoihin. Hämärään, lempeään harmauteen. Vaivun uneen, kunnes aurinko laskee, kunnes kuu valaisee tietäni pimeässä, minne ikinä se johtaakin.
Aurinko tuiottaa minua pirullisesti taivaalta. Se polttaa, satuttaa. En kestä sitä, en kestä, haluan piiloutua jonnekkin hämärään, pois kirkkaasta valosta, pois synkästä pimeästä. Osa minusta haluaa nähdä auringon nousut ja laskut, osa haluaa pudottaa sen alas taivaalta, osa vetää minua pimeään, toinen pelkää sitä liikaa. Mä sekoan, en kestä enää, piiloudun puiden varjoihin. Hämärään, lempeään harmauteen. Vaivun uneen, kunnes aurinko laskee, kunnes kuu valaisee tietäni pimeässä, minne ikinä se johtaakin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.