Olen pohtinut pitkään, onko miehillä vaan tosiaan niin erilainen suhtautumistapa vauvaan, vai onko minun mieheni jotenkin omituinen. Hän nimittäin pystyy välillä käyttäytymään kuin vauvaa ei olisi olemassa! Eli vauva saattaa huutaa täyttä kurkkua, ja mies sen kun naputtaa tietokonetta/syö/tekee jotain muuta.
Meillä homma menee niin, että minun pitää olla "hälytysvalmiudessa" vuorokauden ympäri, päivällä on hyvä jos pääsen vessassa käväisemään jos vauva suostuu vähän nukkumaan. Kun mies on kotona, odottaisin että hän ottaisi vastuuta vauvan hoidosta niin, että saisin RAUHASSA käydä suihkussa, tai syödä tai nukkua! Mies kyllä jää vauvan kanssa kun menen esim. suihkuun, mutta nopeasti uppoutuukin sitten johonkin muuhun asiaan niin, ettei huomaa vauvaa ollenkaan! Kun tulen suihkusta, vauva saattaa esim. olla puremassa sähköjohtoja, eikä miehellä ole mitään tietoa asiasta! Eli mies keskittyy niin johonkin muuhun, että on unohtanut kokonaan vauvan läsnäolon. Usein mies intoutuu telmimään ja leikkimään vauvan kanssa, ja silloin heillä on tosi hauskaa. Ja selvästi mies todella välittää vauvasta, tuntuu vaan että hän on niin hajamielinen (tai vastuuntunnoton?) että vauva pääsee välillä unohtumaan!
Meillä homma menee niin, että minun pitää olla "hälytysvalmiudessa" vuorokauden ympäri, päivällä on hyvä jos pääsen vessassa käväisemään jos vauva suostuu vähän nukkumaan. Kun mies on kotona, odottaisin että hän ottaisi vastuuta vauvan hoidosta niin, että saisin RAUHASSA käydä suihkussa, tai syödä tai nukkua! Mies kyllä jää vauvan kanssa kun menen esim. suihkuun, mutta nopeasti uppoutuukin sitten johonkin muuhun asiaan niin, ettei huomaa vauvaa ollenkaan! Kun tulen suihkusta, vauva saattaa esim. olla puremassa sähköjohtoja, eikä miehellä ole mitään tietoa asiasta! Eli mies keskittyy niin johonkin muuhun, että on unohtanut kokonaan vauvan läsnäolon. Usein mies intoutuu telmimään ja leikkimään vauvan kanssa, ja silloin heillä on tosi hauskaa. Ja selvästi mies todella välittää vauvasta, tuntuu vaan että hän on niin hajamielinen (tai vastuuntunnoton?) että vauva pääsee välillä unohtumaan!
Vastaukset 10
Vanhimmat
..niin meillä mies reagoi vauvaan vähintäänkin yhtä herkästi kuin minä. Minä tietysti käytännön pakosta tunnistan hitusen paremmin vauvan itkut (eli mikä tarve vauvalla on milläkin itkulla) ja mies jopa herkemmin miettii, että vauvalla alkaa olla äiti-hätä :D kun rupeaa tulemaan itkaisuja. Jotka minä monesti tunnistan esim. massuvaiva-itkaisuiksi :)
Meillä mies on vauvan seurana enemmän kuin mielellään ja koen sen kuuluvan ollakin niin - hänhän on lapsen isä..! Voin käydä kaupassa, saunassa tms. ihan rauhassa eikä vauva varmasti joudu yksin itkemään.
Kyllä teki vaikutuksen, kun vauvalla oli vaipassa jättiplöröt ja oli päässyt bodykin likaantumaan, niin itse olisin nopsaan huuhtaissut sen bodyn hanan alla - mies hartaasti ja pitkään sitä huuhteli ja hankasi, on tainnut siis hänen pelkäämänsä kakkakammokin helpotta :D Hänelle on tosi tärkeää, että tytöllä on kaikki tiptop. Minulle hän jopa välillä muistuttelee, että varo vauvan päätä jne, johon aina naurahdan - kaippa minun vauvakäsittelyni näyttää hänestä joskus sen verran rennolta, mikä johtunee siitä tosiseikasta että päivät kun vauvaa käsittelee eli enemmän kuin mies, niin otteet lienee reippaammat kuin miehellä :)
Kun luin viestiäsi, tuntui kuin olisin lukenut omasta elämästäni. Meillä on nimittäin aivan samanlaista, en tiedä mistä johtuu. Meilläkin on niin, että saatan olla yläkerrassa laittamassa pyykkejä ja jos vauva alkaa itkemään, ei mies tee mitään jos on esim. itse tietokoneella. sitten kun tulen alas (kun olen kuullut ettei itku lakkaa) ja sanon et miksi et voi toista lohduttaa ja katsoa mikä on hätänä, niin silloin noustaan tai sanotaan et sori hei. Kyllä tuntuu pahalta :( multa ei hänen tarvitse pyytää anteeksi vaan vauvalta joka naama punaisena huutaa lattialla jos on kupsahtanut nurin. en tiedä itsekään mitä tekisin, se tuntuu pahalta minusta ja myös siltä etteikö hän välitä vauvasta? Sitten kun puhun asiasta, niin silloin hän aina sanoo, että kyllä hän on vauvan kanssa sitten ensi kerralla ja taas kuitenkin käy samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Jotenkin tuntuu, ettei siitä tarvitsisi edes mainita, onhan se niin päivänselvä asiakin jo ettei vauvan anneta huutaa vaan ne omat asiat voivat odottaa, niin tärkeitä ne eivät voi olla. Kaipa se muuttuu (toivottavasti) sitten kun vaavit on "isompia"
Jaksamisia Teille ja hyvää syksyn odotusta!
Minusta on myös välillä tuntunut tuolta. Ja vaikea sitä on ottaa puheeksi niin ettei niuhota ja pahoita toisen mieltä. Meillä mies hoitaa kyllä ihan hyvin silloin ku minä olen poissa, suihkussa tms. Mutta jos ollaan kaikki kolme olohuoneessa niin ei välttämättä noteeraa juuri mitään. Tai sitten pitää vaan vauvaa sylissä samalla ku tekee omia juttuja eikä yhtään välitä vaikka vauva huutaa. Välillä ärsyttää ihan hirveästi, mutta en sitten tiedä..
Haluaisin antaa miehelle mahdollisuuden kehittää oma suhde lapseen ilman että minä sotken joka välissä ja sanon miten asiat pitää minun mielestä hoitaa, mutta... en tiedä kuinka pitkälle tässä pitää tai voi venyä.
Toisaalta minun mies on kaikessa muussakin tosi hajamielinen. Tiedän ettei hän tahallaan toimi niin kuin toimii. Ja toisaalta mieheni myös hyvin usein keskittyy nimenomaan vauvaan, ja tällöin en voi kuin ihailla sitä miten läheisiltä pojat näyttää keskenään..
Ikävää, että teillä on noin. Täytyy sanoa, etten olisi millään jaksanut tätä 4 kk ilman miestä, joka auttaa kaikessa mahdollisessa ja mahdottomassa. (joskus tuntuu, että käsittelee vauvaa paremmin kuin minä) Kaupassa ja suihkussa voi käydä rauhassa, kävinpä kampaajallakin, eikä vauvalla ja miehellä ollut mitään ongelmaa kotona. Kai se menee niin, että jokaisella miehellä on erilainen suhtautumistapa vauvaan, riippuen omasta luonteesta.. ja ehkä omasta lapsuudesta, mistä sen tietää. Varovaisesti voi tietenkin yrittää huomauttaa moisesta, mutta siinähän voi todellakin käydä niin, että mies ottaa siitä nokkiinsa.. :( Toivottavasti tilanne teillä paranee! Jaksamista ja pitkää pinnaa! :)
meillä kans alkuun oli ihan samoin mut suutuin lopulta siihen kun kaikki jäi mulle.jos olin esim.vessas tai suihkus ja poika alko itkemään niin mies anto itkee.sano vaan et poika alko ihan vasta itkeen vaikka suihkuun asti kuulin että se huusi pitkään.sit taas kun tein jotain muuta hommaa ja poika alko itkeen niin mun oli lopulta pakko sanoo et voitko hakee pojan ja pitää hetken koska en tosiaan repee joka paikkaan.mies haki pojan ja toi suoraan mulle.mulle tehtiin sektio ja olin pitkään kipee mutta mies ei auttanut kotitöissä eikä esim. öisin vaipanvaihdossa.oli muutenkin tuskan takana nousta sängystä ylös ja mennä vaihtaan vaippaa koska haavat oli niin pirun kipeet.siis kaikki jäi mulle.tein kaikki kotityöt ja lapsen hoidin yksin.tuntu ettei mulla miestä ollukka.lopulta en voinut olla enää hiljaa vaan sanoin suorat sanat.miehel on ennestään tytär ja aina kun tytär oli paikalla poikaa se ei huomannu yhtään eikä käyny kattomassa koko aikana.tuntu siltä ettei se välittäny pojasta vaikka kauan yritettiin lasta ja vauva oli tosi toivottu.lopulta se muuttu ku sanoin ettet sä välitä omasta lapsestas tai musta ja sanoin etten mä kauaa jaksa enää tätä.monet kerrat mä itkin ku mietein et kuin ihminen voi olla tollanen omalle lapselleen.nyt meillä menee paremmin ja poikaa mies ottaa jo syliinsä sillee ettei mun tarvi käskee.vauvan hoito on edelleen täysin mulla kuten kotityötkin mutta tärkeintä tässä on se että miehen ja pojan välille syntyy side.
sitten vauvalle ärhentelevästä miehestä. No, ei siinä muu auttanut, kun jäkättää asiasta miehelle. Ja ilmeisesti sanoma meni perille, koska viime ajat hän on ollut aivan erilainen: lepertelee vauvalle, leikkii hänen kanssaan, jopa syöttää ja vaihtaa vaipat omaehtoisesti! Mä luulen, että toi ärtyneisyys johtui väsymyksestä. Kun kuitenkin äijä alkaa jo lähestyä 4-kymmentä. Eli meillä asiat nyt hyvin :)
Minä luulen, että lähestulkoon kaikki miehet, varsinkin iäkkäämmät, pitävät vauvoja välillä hyvinkin rasittavina. Ja kai ne jotenkin automaattisesti kuvittelevat, että nainen hoitaa vauvan, kun naisella on oikein lomaakin sitä varten. Pieni vauva ei vielä kauheasti pysty vuorovaikutteiseen kanssakäymiseen, mikä lisää riskiä, että mies jättää lapsen noteeraamatta. Ei se varmasti kuitenkaan sitä tarkoita, että isä ei lapsestaan tykkäisi. Vauva vaan on ehkä miehelle jollain tavalla "neutraali" asia.
meillä ei ole ongelmia asian suhteen. mutta jos noin olisi asiat, niin multa olisi mennyt hermot alta aika yksikön...ei tulisi kuuloonkaan tollanen käytös/luonne. tollanen olis meillä tod.näk. jopa avoeron paikka...
Ja asiasta toiseen, mun mielestä sana äitiys"LOMA" on kyllä ylipäätään ihmeellinen ja vääränlaisen kuvan antava ilmaisu. Kyllä se on lomasta aika kaukana, äitiysVAPAA olis kai hiukan parempi ilmaisu...
se toki virallisesti onkin, mutta yleisesti puhutaan äitiyslomasta.
minut vaunuissa kaupan eteen. Äiti löysi ja luuli isän edelleen olevan kaupassa, mutta eipä sit ollutkaan. Otti siis vaunut matkaansa ja kun kaupungilla jälleen kohtasivat, niin isä ei muistanut lapsen hällä olleenkaan.
Niin ihmeellisiä nuo harrastukset on, että unohtuu ajan ja paikantaju.
hoitaa hyvin sillon ku en ole paikalla.(suihkussa ym.
mutta jos olen paikan päällä ja vauva itkee niin se vissiinki olettaa että mää heti otan sen , se ei siis sillon ota vauvaa, ellen mää erikseen käske.