Äitini kaatui keväällä ja samalla puhkesi dementia, joka etenee rajusti. Olen ainoa lapsi ja asun kaukana vanhemmistani. Tämä kaikki herättää ristiriitaisia tunteita; kuinka pärjäävät,kuinka vanha isäni jaksaa hänen kanssaan, mitä on vastassa, kun menen sinne ja pitäisi käydä useammin.. Oli tosi ahdistavaa huomata puuhakkaan ihmisen muuttuneen tahdottomaksi ja masentuneeksi omasta tilastaan. Muistilääkkeestäkään ei näytä olevan apua.
Luopumisen tuskaahan tämä on.
Kertokaa kokemuksia.
Luopumisen tuskaahan tämä on.
Kertokaa kokemuksia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja hänen tilansa alkoi huonontua jyrkästi hänen kaaduttua, kaatumisessa murtui käsivarsi ja hän joutui olemaan sairaalahoidossa.
2005 keväällä hän pääsi isän luokse asumaan, he asuvat palvelutalossa jonka kotiavustajat käyvät pukemassa ja riisuttavat äidin nukkumaan, sekä huolehtivat äidin insuliinin ja välipalat.
Kerran kuukaudessa äiti on intervalli hoidossa vanhainkodissa, että isä saa tarvitsemansa lepojakson.
Tämä on mielestämme ollut hyvä hoitomuoto, ja meidän tytärten ei tarvitse muuta kuin käydä piristämässä vanhempiamme.
Olemme tehneet äidistä luopumisen surutyötä, vaikka hän on vielä elossa mutta ei enää ole se sama äiti jonka kanssa pystyi juttelemaan kaikista asioista, nyt yritämme olla isälle tukena ja autamme häntä ymmärtämään äidin sairautta.
Jos haluat tietää enemmän voit kirjoittaa minulle, sähköpostini on [email protected]
Tämä ei varmasti sinua paljon lohduta, mutta itse dementikko ei omaa tilaansa ymmärrä, joten hän ei siitä myöskään pahemmin sure. Tietysti vanheneminen tuo mukanaan murheita; sairautta ja kipuja.
Mutta omaishoitajana toimiva isäsi on varmasti melko kovilla, hoitaessaan äitiäsi. Hänen työpäivät ovat 24h/vrk. Yritä järjestää hänelle vapaa-aikaa.
Jos isäsi on omaishoitaja. Hänellä on oikeus 2 vapaa päivään/kk. Näitä vapaapäiviä voi kerätä ja saada dementoitunut vanhus välillä intervallihoitoon, jolloin hoitava omainen saa vähän levähtää.
Äitini dementia puhkesi aivoinfarktin seurauksena. Muistilääke auttaa, ei auta. Masennus on luonnollista kun ennen niin puuhakas ihminen tajuaa olevansa muiden armoilla. Kotiapu, turvapuhelin, kotitalousvähennykseen hyväksytty omaisen siivouspalvelu- ja hoitoapu ovat keinoja, joita käytän etäältä. En voi osallistua aktiivihoitoon.
Jos olet työssä, erillisen kotiavun saat vähentää 60% suoraan verosta. Se on merkittävä etu ja tuli vuoden 2005 alusta voimaan koskien vanhempia. Kunnallinen kotiapu auttaa käymällä kotona ja tekemällä 'pikaisia' ruoka- yms. toimia.
Keskity nyt isäsi 'apuvoimien' hankintaan. Intervallijaksot vanhusten hoitopaikoissa ovat myös erinomainen apu. Se totuttaa äitiäsi myös siihen mahdolliseen kotoa siirtämiseen sitten joskus. Emme voi elää kuin päivästä toiseen, ja katsoa. Olet äärimmäisen tärkeä äidillesi ilostuttajana, aktiivista arkipäivää et voi hoitaa etäältä. Se sinun on hyväksyttävä.
Oma äitini sai pienen aivoinfaktin keväällä.Sen vaikutukset olivat kuitenkin tramaattiset.Hänen personaalisuutensa muuttui.
On varmasti aina vaikeaa kun joku läheinen sairastuu vakavasti,mutta nämä asiat jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen tuntuvat olevan vaikeimpia hyväksyä.Minua hämmentänyt se etten enää voi olla tytär.Tässä on roolit muuttuneet.En ollenkaan aina tiedä miten toimia ja suhtautua.Tuntuu olevan myös niin ettei varsinaisesti se sairas (äiti) edes tajua omaa käyttäytymistään.En osaa sinulle mitään ohjeita antaa,mutta vaikea on sinunkin osasi.
Toivoisin enemmän kirjoituksia aiheesta. Mentävä kaiketi toisille sivustoille. Mutta kiitos alustuksestasi.
hän on käyttänyt "muistilääkettä"
ja mikä oli ko. lääkkeen toivottu/odotettu
vaikutuksen alkamisaika?
eikös jotkut lääkkeet ala vaikuttamaan vasta pidemmän käytön jälkeen?
ja millaiset muuten odotukset lääkkeen tehosta?
varmaankin isällesi voimia vaativaa,,,sillä eikös dementoituneilla usein ...ilmiasuna ole erilaiset käytöshäiriöt,,,ja unenlaatu muuttuu jolloin alkaa yölliset heräilyt ja kulkemiset
tietenkin kipujakin voi tulla monenlaisia ja osaavatko he sitten ilmaista todellista hätäänsä
fyysistä kipua tai mielen ahdistusta jne...?
Dementiaa on monenlaista. Tässä on keskusteltu vamman aiheuttamasta dementiasta (yleensä verisuonikatkos). Siihen ei liity käytöshäiriöitä, lähinnä agressiivista käytöstä.Tottakai päähän kohdistuvista vammoista voi seurata monenlaista. Alzheimerin taudissa, joka johtaa dementoitumiseen sitä vastoin esiintyy taudin jo pitkälle kehittyessä myös levottomuutta ja agressiivista käytöstä. Luulemista, epäilyä, 'varkauksia' jne.
enpä huomannut tuota
mutta kokemuksena varmaankin vaikea ja raskas
läheisille etenkin
koska on äkillinen ja aikaa sopeutumiseen on ollut niin vähän
ja ehkä kuitenkin vaikeaa on kartoittaa kaikki avuntarve ja saada koordinoitua ne
ja tietenkin dementoituneen kannalta oma koti, tuttu ja turvallinen ympäristö olisi paras mahdollinen,
koska varmaankin uuden ympäristön mieltäminen
on vaikeaa, kun ei muista, eikä ymmärrä miksi ja missä
mutta kuitenkin täytyy perusasiat voida taata inhimillisesti ja pyrkiä sopeuttamaan kaikki osapuolet mahdollisesti edessä oleviin vaikeisiinkin ratkaisuihin ,,,, erityypisistä laitoshoidoista valita se tarkoituksenmukaisin
eihän se ole helppoa miehellekään, kun pitkä yhteinen elämä eletty ...ja elämän perusmuurit murtuvat... ja rakas läheinen on vierellä....mutta kaukana
Isäni sai aivoinfaktin marraskuussa.Elämäni meni täysin uusiksi.Siitä lähtien,tähän päivään asti olen miettinyt miten elämä jatkuu.Isän kotiutumisesta ei ole tietoakaan ja toisaalta hyvä niin.Kuka häntä hoitaa siellä.Onhan hänellä avopuoliso,mutta tulimme huomaamaan että hänen rakkautensa isääni kohtaan loppui kun isä sairastui.Asun itse kaukana mutta veljeni yrittävät tukea ja käydä sairaalassa isää katsomassa.Miten ihminen joka toisen kanssa asuu ja on ollut jo vuosia,voi hylätä toisen juuri silloin kun tämä häntä eniten tarvitsisi......Onneksi isän kuntoutuminen on ollut tosi nopeaa,mutta samaa isää hänestä ei koskaan tule,mutta se riittää meille lapsille että hän on hengissä!Voimia kaikille kellä sama tilanne ja voimia kaikille omaishoitajille,työnne on tårkeää,vaativaa ja raskasta!