Kun nyt kovasti ollaan puuhaamassa oikeuksia homoille ja lesboille, niin mahtaako jossain vaiheessa nousta kuumaksi puheenaiheeksi se pitäisikö biseksuaaleille antaa oikeus kaksinnaimiseen tai ryhmäavioliittoon? Kun bisseillä kuitenkin on taipumuksia ja tarpeita kumpaankin suuntaan...
En itse ajattele että biseksuaalit olisivat sellaisia poikkeuksia, joilla rakastumisessa ei sukupuolella ei ole lainkaan merkitystä. Ihastua voi ihmiseen sinänsä, mutta rakastumisessa on aina sukupuolinen ulottuvuus mukana.
Mitä pahaa tällaisessa ratkaisussa, eli uskollisessa ja sinetöidyssä kimppasuhteessa, muutenkaan olisi? Kuka on keksinyt säännöt että saa olla vain yhden kanssa, ja että biseksuaalien on PAKKO tehdä valinta haluavatko elää homon vai heteron elämää? Miksei voisi saada molempia?
En itse ajattele että biseksuaalit olisivat sellaisia poikkeuksia, joilla rakastumisessa ei sukupuolella ei ole lainkaan merkitystä. Ihastua voi ihmiseen sinänsä, mutta rakastumisessa on aina sukupuolinen ulottuvuus mukana.
Mitä pahaa tällaisessa ratkaisussa, eli uskollisessa ja sinetöidyssä kimppasuhteessa, muutenkaan olisi? Kuka on keksinyt säännöt että saa olla vain yhden kanssa, ja että biseksuaalien on PAKKO tehdä valinta haluavatko elää homon vai heteron elämää? Miksei voisi saada molempia?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Otan aika tosissani todelliset epäkohdat kuten samansukupuolisten avioliittokiellon, adoptio-oikeuksien puuttumisen, hedelmöityshoito väännön... joten ärsyttää tuollainen haihattelu.
Itse en ryhmäliittoja kaipaa, mutta jos tuota ajatusleikkiä leikitään, niin miksi haluaisit rajata ryhmäliitot vain bisseille? Ihmislaji ylipäänsä ei ole 100% yksiavioinen, ja varmasti osa heteroista, lesboista & homoistakin tykkäisi ryhmäperheistä. En ole ihan varma, mutta muistelisin, että 1900 luvun alussa jotkut kommunistit ehdottelivatkin mm. jotain tuon tyyppisiä perhemalleja.
Oikeasti tuo asia saattaa nyt olla ajankohtainen esim. muslimiperheille, jotka muuttavat moniavioisesta kulttuurista Suomeen... Onko nykylain mukaan mahdollista, että tuollaisen perheen mies pitääkin maassamme huolta vain yhdestä vaimostaan ja hylkää loput, kun lakimme eivät heitä virallisesti tunnusta?
Miksi kuvittelet että tämä olisi ollut mikään vitsi? Ei se ollut vitsi. Ja otinhan itsekin esille sen ettei ihmisen yksiavioisuus ole itsestäänselvää. Sitä ei siis tarvitsisi rajata vain bisseille. Bisseillä vain on muita painavammat perusteet, koska heillä on sekä homo-että heterotarpeita.
On täysin realistista ajatella että tästäkin tulee vielä täysin vakavasti otettava keskustelunaihe. Jos ei tämän sukupolven aikana niin seuraavan. Kyllä aikoinaan pidettiin varmasti vitsinä sitäkin että miehiä tai naisia alettaisiin vihkiä keskenään avioliittoon, ja että he hankkisivat keinotekoisesti lapsia.
Toistan: tämä EI ollut vitsi!
Niinpä niin. Olisiko missään sellaista keskustelupalstaa, missä tiukkupipoinen yksiavioinen bisse voisi keskustella kaltaistensa kanssa? Omat "tarpeeni" kun tuntuvat olevan niin erilaisia kuin muiden bissejen. Itse bissenä, en varmaan ikinä ryhtyisi yhtään mihinkään toisen bissenaisen kanssa. Sen verran eri maailmasta taidan olla. Jos vaan voisi muuttua lesboksi, niin muuttuisin heti. Hävettää olla bisse.
Ehdottomasti asiallinen ja tarpeellinen kirjoitus. Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt samaa.
Totta, että biseksuaaleista voisi olla yleistä keskustelua enemmän. Ei olisi niin vieras käsite ihmisille noin yleensä.
Itse mietin että jos ihminen ei ole kykenevä/halukas yksiavioiseen suhteeseen, miksi sitten mennä naimisiin ollenkaan. Mutta ei pitäisi yleistää, että bisset ovat moniavioista sakkia! Itse en voisi kuvitellä eläväni moniavioisessa suhteessa, ärsyttää tuollainen yleistys! Mutta ymmärrän jollain tapaa niitäkin jotka ajattelevat eritavalla kuin minä itse.
Kukaanhan ei PAKOTA biseksuaalia tekemään mitään valintaa miehen tai naisen välillä, jos ei itse halua. Elämä kun ei ole vain himojen tyydyttämistä, ihmisillä on tunteet jotka ovat rikkaus jo sisnänsä. Se että näitä tunteitä voi kokea kumpaa sukupuolta kohtaan tahansa on myös rikkaus. Miksi sanoa että biseksuaalilla on tarpeita kumpaankin suuntaan.. asia kun ei välttämättä ole niin. Ihmiset (ja yhteiskunta) luovat tarpeita, joita pitää muka saada tyydyttää.
Miksi edes pitäisi saada molemmat? Tänä päivänä on muutenkin ylikorostunut asenne: kaikki tänne, mulle heti! Eikö pääasia ole, että jokainen löytää sen oman tapansa elää omana itsenään, olipa se sitten hetero-, lesbo-, homo- tai moniavioisessa suhteessa.
Siis KAIKKI ihmisethän voivat tuntea jotain kumpaa sukupuolta kohtaan tahansa. Niin homot kuin heterotkin voivat kiintyä ja ihastua sekä samaa että eri sukupuolta oleviin ihmisiin. Ja se on ilman muuta rikkaus!
Mutta jos puhutaan erotiikasta... SETA:n sivuilla sanotaan, että homous on sitä, että kiintyy romanttisesti, eroottisesti ja seksuaalisesti samaa sukupuolta olevaan. (Ja bisseillä on sekä homo- että heteropuoli.)
TÄLLAISISTA tunteista on siis kysymys, ei mistä tahansa kiintymyksestä ja ystävyydestä. Eikö biseksuaalien ole siis pakko joko tehdä valinta mies- ja naiskumppanin välillä tai elää moniavioisessa suhteessa?
Emmekö siis voisi ajatella, että biseksuaaleilla voisi, tai pitäisi, olla oikeus moniavioisuuden mahdollisuuteen? (Kuten ehkä ihmisillä yleensäkin. Voisi vähentää uskottomuusongelmia ja syrjähyppyjä...)
Tämä johtaa siis jälleen kysymykseen: MIKÄ se biseksuaali oikeastaan on? Jos biseksuaali on (kuten niin kauniisti koetetaan selittää) sellainen, joka "ei rakastu sukupuoleen vaan ihmiseen itseensä", niin mikä se HOMOSEKSUAALI sitten on? Tai hetero?
????
samanlaisen valinnan kuin muutkin! Siinä missä heteromies valitsee Pirkon,Mirjan tai Liisan ja heteronainen Pertin,Paavon tai Timpan, bisse valitsee Hannan,Markun tai vaikkapa Sannan. Ymmärrrättekö mitä tarkoitan? Kyse siis ihmisyksilöistä ja ihmiseen rakastumisesta. Sama pätee bisseihin.
En oikein ymmärrä sitä, miksi jokin elämisen tapa pitäisi institutionalisoida ja miksi vasta sitten olisi jonkinlaisia oikeuksia. Mitä ap oikein ajat takaa? Mitä hyötyä ehdottamasi kaltaisesta rekisteröinnistä tms. olisi? Yhteiskunta tunnustaisi... niin mitä? Vaikuttaisiko se perheessä elävien lasten asemaan? Tukiin? Televisiolupamaksuun? Ja kuinka moni ihminen oikeasti tällaista tarvitsee? Veikkaan, että ryhmä - vaikka varmasti onkin olemassa - on erittäin marginaalinen.
Ja ennen muuta, miksi ei voisi vain elää niin kuin elää? Mihin niitä sinettejä tarvitaan?
Mihin tarvitaan sitoutumista yleensäkään? Hyvä kysymys... Ja mitä merkitystä on muutenkaan seksuaalivähemmistöjen oikeudella rekisteröidä suhteensa? Kuitenkin juuri nämä vähemmistöt pitävät sitä äärettömän tärkeänä ihmisoikeutena. Ainakin tässä vaiheessa ihmiskunnan historiaa.
Vielä toistaiseksi liittoon sitoutumista pidetään romanttisena uskollisuuden lupauksena. Mutta vapaus ja helpot purkumahdollisuudet suhteessa saavat yhä enemmän kannatusta. Parempi kysyä mikä merkitys tällaisella "liitolla" on...
Voihan olla että tulevaisuudessa seksuaalivähemmistöt eivät edes kaipaa oikeutta suhteensa rekisteröimiseen, vaan enemmän peräänkuulutetaan oikeutta elää ilman sitoumuksia... Siis oikeutta olla rekisteröimättä homosuhdetta tai mitään suhdetta yleensäkään.
On mielenkiintoista seurata miten käsistys "oikeuksista" muuttuu yhteiskunnan ja ihmismielen ailahtelevaisuuden mukana...
Mutta kun nyt kovasti puhutaan vähemmistöjen oikeuksista, miksei "marginaalinen" ryhmä voisi saada oikeuksia? Siksikö vain että on niin marginaalinen?
Siis yhteiskunnallisesti ajatellen seksuaalivähemmistöillä on tietysti oikeus elää ilman sítoutumista, kuten muillakin pareilla. Sitä on jo pidemmän aikaa kutsuttu avoliitoksi...
Jotkut taas haluavat nimenomaan oikeuden sitoutumiseen. Kuka haluaa mitäkin, ja kuka ymmärtää mitenkin omat oikeutensa...
Itse pidän tärkeänä oikeutta sitoutua kumppaniinsa julkisesti, jos niin tahtoo, ja sinetöidä annettu lupaus, mielellään vielä kirkon siunauksella. Se on osoitus siitä että haluaa olla kumppanilleen, tai kumppaneilleen, uskollinen elämänsä loppuun asti. Kaunista, vai mitä?
Eli eikö se marginaalinen ryhmä, joka haluaa yhteiskunnan hyväksymän oikeuden sitoutua kahteen (tai useampaan) puolisoon, voisi saada siihen oikeutta? Jos siis pitää sitoutumista ja uskollisuutta tärkeänä, kuten useimmat vielä pitävät...
"Mutta kun nyt kovasti puhutaan vähemmistöjen oikeuksista, miksei "marginaalinen" ryhmä voisi saada oikeuksia? Siksikö vain että on niin marginaalinen?"
No tavallaan joo minusta juuri siksi, että on niin marginaalinen. Lainsäädäntö on kuitenkin tosi järeä keino ja koneisto. Jos ajatellaan kuvitteellisesti, että Suomessa olisi vaikkapa vain 1-10 ihmistä, jotka puhuisivat äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea - eikö olisi aika rankkaa ryhtyä lainsäädännöllä säätämään, millaisia palveluita heidän kuuluu saada kaikissa Suomen kunnissa? Tai jos ajattelet vaikkapa koulumaailmaa, niin jos on liian pieni määrä vaikkapa englannin A-kielekseen valinneita tai ei-luterilaisia oppilaita, niin koululla ei ole velvollisuutta järjestää opetusta heille. Tämä on vähän sama juttu.
Mitä kirkkoon tulee, et voi olla aivan tosissasi. Haluaisit, että oikeuksien nimissä parituhatvuotinen organisaatio muuttaisi uskonkappaleitaan (joiden varassa se elää), ja alkaisi siunata jotain sellaista, mihin se ei itse usko ja jota ei pidä oikeana? Miksi? Eikö se kuulosta vähän vähemmistöryhmän turhamaisuudelta?
Toki vaikkapa avioliitto symboloi sitoutumista ja uskollisuutta. Mutta kuinka moni avioliitto purkautuu? Kuinka monessa petetään? Sitoutunut ja uskollinen voi olla instituutioiden ulkopuolellakin (ja olla olematta, vaikka olisi kuinka valansa vannonut). Samoin omalta (lähi)yhteisöltään voi, mahdollisesti, saada elämäntavalleen jonkinlaisen tunnustuksen ja ehkä hyväksynnänkin.
Siis edelleen ihmettelen, mitä käytännön hyötyä tällaisesta olisi?
Niin se on, että marginaaliryhmien ei tarvitse enää perätä oikeuksiaan sen jälkeen, kun ne on heille annettu vaikkapa lain muodossa ja "asia ajettu sisään" niin, että ihmisten "mielet ovat ailahtaneet" selkeästi hyväksyvälle puolen. Niin pitkään, kun jokin ryhmä tulee syrjityksi, sen pitääkin perätä itselleen samoja oikeuksia kuin valtaväestöllä on. Kun oikeus on, voi valita, käyttääkö sitä vai ei. Kaipa se laki on yritys kirjata yhteisiksi säännöiksi hyväksi koettuja vallitsevia sääntöjä.
Lain säätämisen edellytys kai on, että myös ihmismielissä on tapahtunut ajattelun muuttuminen, asenteiden muutos. Laithan säädetään usein "jälkikäteen" - ne ovat vanhentuneita jo syntyessään. Vallitsevat käytännöt on kirjattu niihin. Ihmismielet ovat siinä vaiheessa ehkä ailahtaneet piirun eteenpäin (tai jonnekin suuntaan kuitenkin).
Milloinkahan saataisiin laki, että kun kerran virallisesti liittoon menet, pysyttelet siinä seuraavat 10v. Eikä: jos noin olisi, tultaisiin taas siihen, että pitäisi olla erityisperusteet purkaa liitto ja se taas merkitsisi ilmeisesti sitä, että alettaisiin taas esittää todisteita siitä, kumpi osapuoli on syyllinen ja millä tavalla liiton purkautumiseen. Ei sekään tapa ollut hyvä, jos ei ole tämä nykyinenkään - mainaan sitä, että liitoista lähdetään lätkimään ensihuuman haihduttua. Eron saa ilman sen kummempia manöövereja.
Tärkeintä olisi kai kuitenkin elää ihmismäisesti - mutta sekin on sellainen juttu, että minun ihmismäisyyteni on ehkä ihan eri kuin jonkun toisen :).
Hurjia rinnastuksiahan sinä teetkin, kun vertaat jotakin koulun kielivalintaa oikeuteen solmia virallinen liitto tai tulla kohdelluksi oikein siitä huolimatta, että kuuluu vähemmistöryhmään.
Kielivalinnatkin on säännelty joillakin säännöksillä koulumaailmassa ja ne koskevat kaikkia koulussa opiskelevia. Systeemin on oltava yhteiskunnassakin sama kaikille. Jos ei ole, asiaan on syytä puuttua.