aforismiin kätkeytynee..
"Rakkaus on pohjimmiltaan itsensä hyväksymistä"
??????????
"Rakkaus on pohjimmiltaan itsensä hyväksymistä"
??????????
Mikähän
salaisuus..
10708
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
onnellinen ja rakastaa toista pyyteettömästi ellei ensin hyväksy itseään kaikkine virheineen ja tekoineen.
rakkaus on itsensä alttiiksi laittamista, kaiken uhallakin..- siis luulisin..
toista/toisia, ellei ole sovussa itsensä kanssa.
Muuten rakastumiset ja rakkaudeksi luultu on itseasiassa oman egon pönkittämistä, oman arvon mittaamista, halua testata omaa viehätyskykyä, mustasukkaista omistamisen halua yms., jolla ei ole mitään tekemistä aidon rakastamisen kanssa.
Rakastetaan siis itseämme - edes vähän - jotta kykenisimme rakastamaan myös toista aidosti ja ilman "vääränlaisia" tarpeita. ;))
Monimuotoinen syvimmällä sisimmässä sijaitseva tunne tila,rakkaus on kokonaisuus kun olet tasapainossa itsesi lähimmäistesi ja ympäristösi kanssa.
... lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Kauhistus: Minusta ei mikään. Kuvastaa vain kirjoittajansa käsitystä aiheesta. Ei itsensä ehjäksi ja tyytyväiseksi omana itsenään tunteva ihminen ole lainkaan altis rakastumaan. Siihen tarvitaan joku suoranainen luonnonmullistus... Mihin sellainen itsensä hyväksyvä ihminen kokisi tarvitsevansa itseään täydentävää vastapuolta. Ei mihinkään. Jos puhutaan miehen ja naisen välisestä rakkaudesta... Vaikka muuten ois olo, että koko maailmaa voisi syleillä...eikä tehdä kenellekään mitään pahaa...
Kyllä tuossa aforismissa viisaus piilee, mutta sen löytäminen ainakin minulle oli pitkään salaisuus.
"Mihin sellainen itsensä hyväksyvä ihminen kokisi tarvitsevansa itseään täydentävää vastapuolta. Ei mihinkään. Jos puhutaan miehen ja naisen välisestä rakkaudesta." Totta! Salaisuus piileekin juuri siinä, ettei täydentävää vastapuolta TARVITA, ei tarvitse HALUTA itselleen mitään.
Mutta jos on sattunut kohtaamaan miehen/naisen, jolle haluaa ANTAA itsensä aitona, kokonaisena, itsensä hyväksyvänä ihmisenä, ja jos vielä molemmat pystyvät hyväksymään toisensa erilaisina, vajavaisina persoonina, niin silloin rakkauden salaisuus voi aueta aivan uudella tavalla. Itselle vaatimisen sijaan saakin antamisen LAHJAN. Täydentymisen etsimisen sijaan löytyykin yhdentymisen huikaiseva avaruus...
Puhut viisaasti, noinhan se tietysti menee, jos on mennäkseen...
ja puhua ihan omasta kokemuksesta. Kiitos upeasta ajatuksia herättävästä ja ytimekkäästä kommentistasi. Siitä riittää pureskeltavaa ja kannustusta meille kaikille. Hyvää jatkoa sinulle! ;))
teille kauniista sanoista! Omasta onnestanihan minä...Vaan pitkän ja mutkikkaan tien päästä tuon salaisuuden löysin, ja kovin arkakin se on: ei siedä suuria puheita, ei omahyväisyyttä...