Hiipuuko harrastus??

eipä oo aihetta luopuu mistään kun vuokralla asustelen :)

Aloitin piikillä 1989, 500:nen tuli ostettua -92 ja sen jälkeen on ollut vielä pari muuta. Kaikki ostettu uutena, muutama kausi on ollut että ajomäärä on ollut vaan luokkaa 2000 km (inttivuosi, ekan muksun syntymä jne.) mutta kertaakaan ei ole tullut mieleen luopua harrastuksesta.

Yhtään autoa sen sijaan en ole vieläkään omistanut, perheen auto on aina ollut vaimon nimissä. Sitten kun ei enää pyörän selkään pääse itse kiipeämään niin voi alkaa harkita pyörästä luopumista

Kun on oma pyörä ja maksettu niin se on se viimeinen asia mistä luopuisin. Mitä iloa enää missään jos pyörää ei olisi? Mitä odottaa kun aurinko alkaa lämmittämään ja linnut visertää? Ei. Pyörästä en luopuisi ikinä. En tosin asunnostakaan. Mun pyöräilyä ei haitannut lasten ilmaantuminen elämään, ei haitannut asunnon osto eikä mikään muukaan. Minun ja mp,n välejä ei riko mikään muu kuin aika. Ja silloinkin minä olen se luopuja. Onneksi toi kääpiö mäyris ei ymmärrä asiasta mitään, ja siitäkin ajattelin ensi keväänä tehdä prätkäkoiran. Ostan sellasen dogbackin ja nahkakypärän sille. En siis tee hauvelista prätkähiirtä enkä itse keskity sixbackiin. elämä jatkuu..maailma muuttuu..mutta moottoripyörä on ja PYSYY.

Minulla on ollut MP jo vuodesta 1968, ajanut olen yli 500 000 km, ja jatkan niin kauan kuin kykenen, ainahan niitä sinunlaisiasi "tähdenlentoja" tulee ja menee, mutta oikeat harrastajat vain porskuttaa,

motoristit jotka ovat vuosia ajelleet.eivät hevillä luovuta.
olihan niitä kausia tässä välissä kun tälläkin saralla oli hiljaisempaa.
mutta nyt on taas motoristien joukko hurjassa nousussa.

minä itse luovutan vasta sitten kun aika tekee tehtävänsä.tai tulee kutsu ajelemaan vehreämmille teille.
no sekin aika joskus tulee.mutta toivotaan että siihen on vielä aikaa;)

Niin, se on priorisointikysymys, että mikä on tärkeää, kun kesällä alkaa maantie kutsua. Olen muutamana kesänä reissannut pitkin Baltiaa ja Itä-Eurooppaa, ja uskon että ensi kesänä maantie kutsuu minua Unkariin ja entisiin Jugoslavian tasavaltoihin. Kävin tänään varaamassa uuden Blackbirdin tuleviin, oli korkotaso mitä hyvänsä.Jos jossain pitää säästää, niin vakuutusyhtiön valinta on tärkeää, Pohjolan ja Turvan välillä oli järkyttävä ero kaskossa.

Ehkä niillä hiipuukin, jotka ovat hetken mielijohteesta ja muotijuttuna pyöränsä hankkineet.
Mutta ne (tai me) jotka olemme jääneet G-vitamiinikoukkuun, pyöräily on erottamaton osa koko loppuelämän ajan tavalla tai toisella. Sitä pitää vain saada "kuurina loppuun saakka" oli sitten korot/suhdanteet mitä tahansa.
Suomessa kuitenkin (ja onneksi) varallisuus keskimäärin kasvaa edelleen reippaasti, ihmisillä on jatkossa useammin varaa leivän lisäksi myös "sirkushuveihin".