Ikkunasta katson,
kuu yksin loistaen.
Kuuta katson,
ihaillen,
hiljaa miettien,
näen silmäsi,
nenäsi,
huulesi,
kasvosi,
sydämesi.
Kuu,
tuo vekkuli,
joka,
luokseni nuo piirteesi heijastaen,
tunnen lämpöä,
sydämeni rauhallinen,
olet luonani mun.
kuu yksin loistaen.
Kuuta katson,
ihaillen,
hiljaa miettien,
näen silmäsi,
nenäsi,
huulesi,
kasvosi,
sydämesi.
Kuu,
tuo vekkuli,
joka,
luokseni nuo piirteesi heijastaen,
tunnen lämpöä,
sydämeni rauhallinen,
olet luonani mun.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mukava rauhallisen tyyni runo. Kiva oli lukea.
ei pidä sinun sureman
tietty :)
Tuo kuu on niin usein runoilijoiden inspiraatio,
melko kulunutkin toisaalta, mutta yhtä kaikki,
käytän itsekkin sitä, ja kyllä se tässä runos-
sasi toimi ihan hyvin, ei sen puoleen.
Ja, se suuri rakkautesi hehkuu tässä hyvin
lämpimästi.
niin se kummeksuu,
vanhakin..
mut inspiroi ihmisiä,
miettimään maailman menoa.
Kiitos kommentista.
Päivän jatkoa sinulle :)