lasten pieni ikäero

se arki siintä sitten lähtee menemään, kun pakko on ;)
Älä etukäteen jännitä moista asiaa, sanotaanhan että asioilla on tapana järjestyä.....

Meidän kakkonen syntyi kun esikoinen oli 1v1kk. Iskä teki kolmivuorotyötä ja raksakin oli pahasti kesken, eli käytännössä jos iskä ei ollut kotona niin hän oli rakentamassa meille uutta kotia ja minä elin "yksinhuoltajanelämää" kahden pienen kanssa (niin ja iso afgaaninvinttikoirakin meillä on!).

Yks mikä mun mielestä helpottaa arkea on ne niin paljon puhutut rutiinit... Meillä esim. aina aamuisin herättiin klo 7:00, sitten yheksältä viimeistään tulikin vauvalle uni ja oli aika lähteä lenkittämään koiraa. Vauveli nukkui yleensä lenkin ajan (n.1h) tai hiukan pidempään ja sitten herättelin häntä taas syömään ja seurustelemaan jotta saisin laset samaan aikaan pitkille päikkäreille. Esikoinen söi yhdentoista hujakoilla ja sitten viimeistään kaheltatoista nukkumaan. Ja molemmat muksut nukkuivat sitten 12-15, joten siinä sitten minäkin nukuin/lepäsin jotta jaksaisin taas iltaan asti (ja vauva vielä tietysti pitkään söikin öisin joten sekin väsytti).
Iltaisin otin tavaksi (jo ennen kakkosta) kylvettää esikoinen joka ilta ja sihen vauvakin sitten tottui. Siinä meni mun mielestä mukavasti taas aikaa, kun iltaisin sitä rutinaa tahtoi aina tulla, niin kylppärissä vesileikessä sekin unohtui :)
Ja sitten PYYDÄ APUA, jos et jaksa!!! Mun äiti kävi useesti iltaisin auttamassa mua koiran lenkittämisessä, iltapalan laitossa, lasten leikittämisessä yms. ja olihan se muutenkin kiva saada seuraa kun koko päivä ja kaikki päivät menivät aina vain lasten kanssa höpötellessä.

Mutta tosiaan, mä ainakin olen rutiinien puolesta puhuja. Ne samanlaisina toistuvat päivät ovat helpottaneet mun arkea ja sit lapsetkinb hiukan tietää että mitä seuraavaksi on odotettavissa.

Nyt meillä on täällä uusi pieni vauva (5vko:a) ja vanhemmat lapset ovat 3v9kk ja 2v8kk. Ja arki sujuu edelleen samaa toistaen päivästä toiseen, tosin aikataulut sun muut on taas muovautunut heidän nykyiseen ikään sopivaksi.

Mutta siis, ole huoleti kyllä sä pärjäät ihan varmasti!!!!


Ihanaa odotusta ja muista levätä!!!

Meillä on yksi ja vaikka on lapset kuin ihania, niin tämä tempperamenttinen 9-kuinen on ollut laitokselta tultua sellanen roikkuja ja huutaja, että ei edes mummonsa tiedä toista yhtä mariskoa lasta. Ei ole koliikkia, mutta yliseurallinen, vaatii viihdykettä, järjestettyjä aktiviteetteja, ei nuku kuin vajaat 10-12 h vuorokaudessa ja senkin ajan vaatii äidin viereen....

Isä on myös meillä yrittäjä, sukulaiset 500 km päässä ja umpioudolle en noin vaativaa hirveä heittää, niin jos vielä toinen tulisi samanlainen... Ei kiitos! Poika kun panee nukkuun 8 aikaan illalla, herää 10 jo uudelleen ylös, kun isänsä tulee töistä ja sit hilluu yöhön asti ja aamu-7:ltä taas pystyssä. Viime viikot vielä herännyt monta kertaa yössä itkeen tuttia ja tän päivän olen tapellut sen kans koko ajan, kun ei ruoka maistu, ei nuku, ei leiki, ei jaksa sylissä ja sit kuitenki ois nälkä ja väsy ja leikityttäs ja.... Isälle on ku enkeli ku harvoin kotona ja äiti ku on aina läsnä, niin sille voi kiukutella... Äiti kun viljelee enemmän sitä EI-sanaakin ja isältä saa kaiken periksi, niin osaa kyllä nostaa sellaset raivot, kun ei mene mieliksi.

Toivon vaan sulle voimia ja hieman helpompaa hoidokkia.

Minunkinmieheni on yksityisyrittäjä ja todella vähän kotona.Lapset syntyivät myös 1 v 3 kk ikäerolla.Ja arki pyörii hyvin, kun siihen tottuu.Istumisesta ei toki tarvitse haaveilla, mutta on se palkitsevaa kun kaksi pienokaista alavat leikkiä yhdessä ja oma työ vähenee.Meillä on poika 1v ja 9 kk ja tytär n.5 kk.Ja tämä on elämäni parasta aikaa, vaikka parisuhde vähän kärsii väsymyksestä, mutta lapset ovat pieniä vain hetken :)Onnea matkaan!

Hei!

Tyttäreilläni on ikäeroa vajaa vuosi ja kuukausi.Ensiksi ajattelin etten koskaan olisi tullut selviämään kahdesta näinkin pienestä lapsesta, mutta elossa ollaan. :)Nuorempi tyttö on onneksi todella kiltti ja helppo vauva, joten hän ikäänkuin menee "kaiken sivussa".Onhan niitä jokapäiväisistä askareista selviytymis ongelmia aina välillä, mutta kyllä sitä aina keinot keksii :)

Melkein sama tilanne mulla...tosin vanhimman ja nuoremman välillä ikäeroa 11kuukautta. Vanhin nyt 1v7kk ja nuorin 8kk..sitten tammi-helmikuun vaihteessa syntyy vauva. Eli hetken aikaa 3 alle 2-vuotiasta lasta. Itsekkeni myös jää kotityöt ja huushollaaminen,mieheni on myös yrittäjä ja eikä hänelläkään vapaa päiviä ole.
Mutta kyllä tässä on jotenkin vain menty eteenpäin...samat hommathan ne toistuvat joka päivä ja päivät menevät nopeasti. Täytyy myöntää että ei tarvitse iltaisin kauaa unta odotella,sitä on sen verran väsynyt ja varmasti tuo raskauskin verottaa voimia. Harmittaa vain kun ei parisuhteelle pahemmin jää aikaa =/

Hei!
Ompa ihana kuulla että muitakin samassa elämäntilanteessa ja että hyvin on sujunut. Itsellä ehkä eniten pelottaa ne alkukuukaudet, jos vauvalla koliikkia niin kuin ensimmäisellä. Toinen juttu on sitten kodin kunnossapito, ennen olin "hälläväliä"-tyyppi, jota ei pikku pölypallerot haitannut, mutta nykyään olen melkoinen pirttihirmu. Mutta onneksi on sukulaistyttöjä, joita voi pientä korvausta vastaan palkata kotiavuksi. Joko teidän esikoiset nukkuu läpi yön? Meillä poika syö n. 5-7 aikoihin aamulla ja herää 8-9 pintaan. Mies kyllä luvannut hoitaa pojan yösyötöt kun vauva tulee, ettei tarvi öitä läpeensä valvoa. Miten/milloin teillä on yösyönnit jäänyt pois, olisiko hyviä vinkkejä?