Katsoin äsken ensimmäistä kertaa TV-kakkoselta ohjelman Tartu mikkiin. Ohjelma oli mielestäni kertakaikkiaan upea!
Minulla on ystäväpiirissäni henkilöitä, jotka harrastavat karaokea enemmän tai vähemmän; useat enemmän.
Minäkin haluaisin harrastaa, mutta kyvyt eivät riitä, itsekritiikki hankaa vastaan.
Onko sinulla kokemuksia karaokesta? Minkälaisia?
Jännittäääkö esiintyä, jos jännittää, niin miksi jännittää, jos ei jännitä, niin miksi ei jännitä?
Kerro meille luusereille ja muillekin kokemuksistasi.
Minulla on ystäväpiirissäni henkilöitä, jotka harrastavat karaokea enemmän tai vähemmän; useat enemmän.
Minäkin haluaisin harrastaa, mutta kyvyt eivät riitä, itsekritiikki hankaa vastaan.
Onko sinulla kokemuksia karaokesta? Minkälaisia?
Jännittäääkö esiintyä, jos jännittää, niin miksi jännittää, jos ei jännitä, niin miksi ei jännitä?
Kerro meille luusereille ja muillekin kokemuksistasi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen oikeastaan innostunut karaoke-laulaja.Katson
paikkakuntani lehdestä,missä taas pidetään sellaista, ja menen sinne laulamaan.Näissä paikoissa käy todella hyviä laulajia,mutta toki
kaikillehan karaokelaulu on vapaata.Paikan päällä
on lauluvihkoja,joista voi valita laulun ja ilmoittaa vetäjälle.Aloita helpoista,tutuista lauluista!Vähitellen,kun kuuntelet muita,voit oppia uusia lauluja.Vaikka minäkin olen ikäni laulanut erilaista musiikkia,niin joskus,kun valitsee uuden laulun,jännittää,minkälainen sovitus nyt mahtaa olla.
Eipä tarvii sitten kotimatkalla enää laulella. Siitä voi joutua maksamaan Teostomaksua.
..on itämainen itsepuolustustapa.Karaoke on itämainen itsensä nolaamistapa;)
kappaletta "tahdon olla sulle hyvin hellä jne." erään miestutun kanssa. Hän suorastaan väkisin veti minut mukaan laulamaan.
Kyllä nolotti, kun minulla ei ole yhtään laulunlahjoja. Omituista oli, etten kuullut omaa ääntäni ollenkaan. Onneksi osasin nauraa itselleni yhtä hyvin kuin paikalla ollut yleisö.
Olet menettänyt tosi paljon, kun olet noin arka. Karaoken laulaminen ja yleisölle esiintymien on kertakaikkisen ihanaa. Tavallinen tallaajakin saa olla pari minuuttia loistava tai ainakin vähän tuikkiva tähti.
Ensimmäinen kerta tarttua mikkiin on kieltämättä vähän jännittävää, mutta ei enää sen jälkeen. Siitä voi vain nauttia. Mene, kokeile ja ole rohkea.. tulet yllättymään iloisesti.
Menestystä uudelle urallesi!
En taatusti edes aio yrittää "uutta uraa" karaokelaulajana. Minulle riittää kuuntelijan osa, kyllä ihmisellä pitää sen verran olla itsekritiikkiä, että tunnustaa omat rajansa ja rajoittunuutensa.
Jos minä halua(isi)n loistaa ja tuikkia tähtenä, haen siihen muut keinot.
Suutari pysyköön lestissä! Kaikki kunnia heille, jotka haluavat ja osaavat laulaa, minä en osaa.
Kiitos kuitenkin kannustuksesta.
Kyllähän kieltämättä joskus tekee pahaa korville ja päälle,kun joku laulaa täysin sävelien vieres-
tä tai sävelmä puuttuu kokonaan.Sanonta:"Suutari
pysyköön lestissään" pitänee tässäkin paikkansa.
Kyllähän jokaisen aikuisen pitäisi tietää itsestään,onko sävelkorvaa vai ei.Mutta paljon on
Suomessa todella hyviä karaoke-esiintyjiä,jotka tulevat lauleskelemaan häpäisemättä itseään tai
toisia.He saavatkin kiitostaputuksia ja tulevat
yhä uudelleen.
karaokea ja laulua yleensä. Karaoke on mukava tapahtuma, selvänäkin voi ihan hyvin laulaa, jota minä kyllä harrastan. Alkutaival oli hyvin jännittävää, koska karaoke oli vasta rantautunut minunkin kotikulmille. Siihen aikaan sain melkein yksin lauleskella, mutta kannustajia, katsojia ja abloodeja tuli roppa kaupalla, vislaukset vielä päälle päätteeksi. Oli silloin tavatonta, että joku uskalsi mennä ihmisten eteen ja kylmiltään laulaa luikauttaa. Minäkin olen koko ikäni lauleskellut, aivan pieni muotoisesti, mutta laulaminen oli minulle tuttua puuhaa, joten hyvän sävel- ja rytmikorvan omistavana, oli kutakuinkin helppo lähteä "estraadille".
Nykyisin laulaminen on jäänyt vähemmälle, mutta käyn toisinaan karaokessa, ettei ääni katoa kokonaan. Sen verran on taitoa pidettävä yllä, tällä hetkellä tosin ei ajatus karaokesta kiehdo.