Syksyisen metsän omenaisia tuoksuja nuuskin
meidän tallustaessa metsätielle,
metsä vaipuu illan siniseen hämäryyteen,
iltaretkestämme tulikin kaunis ikimuistoinen,
aika menee rattoisasti jutellen ja nauraen
ja äkkiä ilta pimenee,
oikaisemme mutkittelevaa metsäpolkua
jota pudonneet lehdet peittävät,
pimeys laskeutuu päällemme kuin musta viitta
aistit huolestuneisuuteni,
sinä kävelet ihan sivuttain
otat minua tiukasti kädestä kiinni
turvataksesi minun askeleeni
isojen männyn juurakoiden yli,
tunnen oloni turvalliseksi
astellessa varovasti jäljessäsi,
pysähdymme ja katselemme
säteilevää tähtitaivasta,
sieltä sataa tähtienloistetta sieluun,
ja ilo kirkastaa jokaisen solun kehossain,
kiedot käsivartesi ympärillein
siirrät hellästi pitkät hiukseni kasvoiltain
kätesi herkkä kosketus poskellain, huulillain,,,
sydämeni terälehdet avautuu värähdellen
varroten suudelmaa,
miten tuskallista onkaan ollut odottaa
jo monta kuukautta suudelmaasi,
kuinka sydän onkaan ollut yksin kaipauksessaan,
kun huulesi koskettaa pehmeästi huuliain
viet minut tulipunaisten kukkien merelle
ja hukutat kaikki pelkoni kuumiin suudelmiin,
vuosien vieriessä
tämä suudelma on arvokkain
muistoksi jäi kultahippunen
sydämeeni ikuisesti,
meidän tallustaessa metsätielle,
metsä vaipuu illan siniseen hämäryyteen,
iltaretkestämme tulikin kaunis ikimuistoinen,
aika menee rattoisasti jutellen ja nauraen
ja äkkiä ilta pimenee,
oikaisemme mutkittelevaa metsäpolkua
jota pudonneet lehdet peittävät,
pimeys laskeutuu päällemme kuin musta viitta
aistit huolestuneisuuteni,
sinä kävelet ihan sivuttain
otat minua tiukasti kädestä kiinni
turvataksesi minun askeleeni
isojen männyn juurakoiden yli,
tunnen oloni turvalliseksi
astellessa varovasti jäljessäsi,
pysähdymme ja katselemme
säteilevää tähtitaivasta,
sieltä sataa tähtienloistetta sieluun,
ja ilo kirkastaa jokaisen solun kehossain,
kiedot käsivartesi ympärillein
siirrät hellästi pitkät hiukseni kasvoiltain
kätesi herkkä kosketus poskellain, huulillain,,,
sydämeni terälehdet avautuu värähdellen
varroten suudelmaa,
miten tuskallista onkaan ollut odottaa
jo monta kuukautta suudelmaasi,
kuinka sydän onkaan ollut yksin kaipauksessaan,
kun huulesi koskettaa pehmeästi huuliain
viet minut tulipunaisten kukkien merelle
ja hukutat kaikki pelkoni kuumiin suudelmiin,
vuosien vieriessä
tämä suudelma on arvokkain
muistoksi jäi kultahippunen
sydämeeni ikuisesti,
Vastaukset 12
Vanhimmat
runoilua, siirappimaisen imelää kyllä sinut jo tunnetaan, sini, ota runokirja edes kerran käteesi ja lue mitä oikea runoilu on.
Oletko sinä se mikä päätät täällä jotakin????
kirjoitettu 13.9.2006
Liekit
Avaan akkunan verhot,
huokaan syvään
säteilevän tähtitaivaan nään,
käsivartesi vahvat ympärilläin mun
lupaa huomiseen
huules pehmeät niskaa hyväilee
sisälläin roihahtaa
liekit nuolee yön mustaa taivasta
Sinä minussa
älä päästä irti
kestäispä tää ihanuus ikuisuuden,
kauniiseen on helppoa eläytyä, kuin tuntisin huulillani valtimon sykinnän Sinun niskassasi ennen roihahdusta...
Minä Sinussa
olemme yhtä
ikuisesti.
Ikuisesti Sinun
on kirjoitettu
herkin siveltimen vedoin,
hellin sanoin ja teoin,
Muunneltu versio, kun tässä ei nukuta, niin rupesin parantelemaan liian kiireessä kirjoitettua...harjoitustahan tää on...
tunnetta on ja aitoa!ihana muisto!
mikä mies *huokaus huulillain
suudelma...
kauniita unia kaikille runoilijoille ja lukijoille :)
Syksyisen metsän
omenainen tuoksu,
askeleemme vie metsätielle
metsän vaipuessa
illan sinisyyteen,
iltaretkemme -ikimuistoinen-
aika rientää kuin siivillä
ja äkkiä ilta pimenee,
oikaisemme mutkittelevaa metsäpolkua,
jota pudonneet lehdet peittävät,
pimeys laskeutuu yllemme
kuin musta viitta,
aistit huolestuneisuuteni
Sinä kävelet ihan sivuttain
ottaen kädestäin kii
turvataksesi askeleeni
isojen männyn juurakoiden yli,
turvallista on kanssasi,
pysähdymme ja katselemme
säteilevää tähtitaivasta,
sieltä sataa tähtiloistetta sieluun
ja ilo kirkastaa jokaisen solun kehossain,
kiedot käsivartesi ympärillein
siirrät hellästi pitkät hiukset
kasvoiltain
kätesi herkkä kosketus poskellain, huulillain,,,
sydämeni terälehdet avautuu
värähdellen,
varroten suudelmaa,
miten tuskallista onkaan ollut odottaa
jo monta kuukautta suudelmaasi,
kuinka sydän onkaan ollut yksin
kaipauksessaan,
huulesi koskettaessa pehmeästi huuliain
viet minut tulipunaisten kukkien merelle
hukuttaen kaikki pelkoni
kuumiin suudelmiin,
vuosien vieriessä
tämä suudelma on arvokkain
muistoksi jäi kultahippunen
sydämeeni ikuisesti,
En osaa sanoa kummastako pidin enemmän, molemmissa oli sellaista hellää herkkyyttä ja tulisuutta jota itsekin kaipaan, joten teen kompromissin ja sanon, molemmat olivat omalla tavallaan ihania. Nukut varmaan nyt mutta kun heräät toivon että auringonsäteet ja Hän sinut herättää, hyväillen!
Kiitos Liona ihanasta vastauksesta,
omasta mielestäni ei todellakaan tää runo ollut oikein onnistunut ainakaan aluosa, mutta loppua kohti vähän parani, mutta tää runo syntyi siitä, kuinka miesystävä on huomioonottava aina ja joka paikassa pitää kuin kukkaa kämmenellä, siellä piemällä metsäpolulla... sydämein sykähti mukavasti, muljahteli :)mut sehän on niin että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan :)
heh, tänään heräsin myrskyyn, en auringonsäteisiin....:(
Oikein leppoisaa lauantai-illan jatkoo
Ihanaa lauantai-aamua
Voi Kiitos Margitta, Sinä sen tulisieluna tiedät...
värinät jää ja hermot tykyttää vielä pitkään, muisto kaunis :)
Mukavan leppoisaa lauantai-illan jatkoo :)
Tämän runon molemmat versiot ovat hyviä, tulvillaan romanttista tunnelmaa!
Toivoisin niin saavani kävellä rakkaan kanssa syksyisen luonnon keskellä.. Ja saada yhteisiä muistoja sydämeen..
Kiitos Emanuela, on muuten kaunis nimi,
ja olet häikäisevän kaunis kuvassakin :)
Sydämestäni toivon, että toiveesi herkän ihana toteutuu, lempeitä tuulia ja myönteisiä ajatuksia, uskoa haaveisiin,
Kynttiläntuiketta iltaasi :)