Elämän pitkospuut ovat tuoneet sinut toiveiden maahan.
Jätit jälkeesi eilisen ja tuskin tiedät mitä huominen mukanaan kuljettaa.
Katsot takanasi pakenevaa kuuta ja edessäsi häilyy jo uuden auringonkehrä.
Mitä toivoisit tältä päivältä?
Se päivä, joka kirkastuu silmiesi eteen, täyttääkö se kaiken sen, mitä aina olet salaa toivonut?
Vai etkö uskalla edes toivoa sitä, joka sinullekin kuuluu, rakkautta?
Pakenetko kuin kuu totuutta, joka vastaisesta nousee.
Pakenetko vastoinkäymistä, joka sinut rakkaudesta turmioon sysäsi?
Syytätkö siitä itseäsi,vai kenties jotain muuta?
Katsot minua syvin silmin, poraudut sieluni uumeniin, etsimään vastausta,kuin olisin aurinko, jonka et uskonut enää nousevan.
Seisot siinä toivoa hakien, hapuilevat sormet pyyhkäisevät suortuvan otsaltasi,epäilet.
Epäilet yhä rakkauteni voimaa, epäilet yhä toiveesi täyttymättömyyttä.
Etkö näe, että olen sinua varten.
Kuiskaisit korvaani salaisimman toiveesi, sillä se ei ole salaisuus, tunnen sen jo sydämessäni.
Täyttäisin sen, mitä jo niin kauan olet kaivannut.
Jätit jälkeesi eilisen ja tuskin tiedät mitä huominen mukanaan kuljettaa.
Katsot takanasi pakenevaa kuuta ja edessäsi häilyy jo uuden auringonkehrä.
Mitä toivoisit tältä päivältä?
Se päivä, joka kirkastuu silmiesi eteen, täyttääkö se kaiken sen, mitä aina olet salaa toivonut?
Vai etkö uskalla edes toivoa sitä, joka sinullekin kuuluu, rakkautta?
Pakenetko kuin kuu totuutta, joka vastaisesta nousee.
Pakenetko vastoinkäymistä, joka sinut rakkaudesta turmioon sysäsi?
Syytätkö siitä itseäsi,vai kenties jotain muuta?
Katsot minua syvin silmin, poraudut sieluni uumeniin, etsimään vastausta,kuin olisin aurinko, jonka et uskonut enää nousevan.
Seisot siinä toivoa hakien, hapuilevat sormet pyyhkäisevät suortuvan otsaltasi,epäilet.
Epäilet yhä rakkauteni voimaa, epäilet yhä toiveesi täyttymättömyyttä.
Etkö näe, että olen sinua varten.
Kuiskaisit korvaani salaisimman toiveesi, sillä se ei ole salaisuus, tunnen sen jo sydämessäni.
Täyttäisin sen, mitä jo niin kauan olet kaivannut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kappaleiksi, niin olisi helpompi lukea, tällä tavalla kirjoittaessasi on vaikeampaa saada itse sisällöstä kiinni muuten hienosta runostasi!
Kiitos huomiosta.
Tosiaan, jakaminen helpottaisi ymmärtämistä.
Mutta jos, joku lukee sinulle tekstiä sekin tulee putkeen.
Ei sitä jaeta.
Tietysti runoissa yleensä jaetaan, kun kirjoitetaan.
Minä, kun kirjoitan en yleensä ajattele jakoa, vaan kirjoittamista.
Tietysti kieliopilliset asiat voisi sinne myös oikein kirjoittaa,,mutta, kun tämä ei ole mikään virallinen julkaisu..en viitsi.Riittää minulle.
Ehkä voin joskus jaottaa.
jotenkin ymmärrettävästi, kiitos
Pakenetko,kuin kuu, totuutta,joka vastaisesta nousee.?
Ymmärrettävissä niin, että kuu vain pakenee aurinkoa,,ja ihminen jota tässä kuvataan pakenee totuutta, joka tulee vastoinkäymisestä.
Edelliset lauseet viittasivat kuun pakoon,,auringon edessä.Ihminen pakenee toisin.Mutta vertauksellisesti.
Ymmärsitkö? :-)