Olen seitsemän vuoden ajan ollut naimisissa olevan miehen rakastajatar ja ystävä.
Tutustuin,ihastuin ja rakastuin naimisissa olevaan mieheen. Oma liitto oli hajoamassa ja oli tilaus uudelle suhteelle.Erosin ja aloitin suhteen naimisissa olevan miehen kanssa.
Aikanaan jäimme kiinni, tietenkin.Tilanne ryöstäytyi silloin käsistä ja mielipahaa puolin ja toisin tuli. Täytyi valita meidän kaikkien kolmen miten jatkaa eteenpäin.Päädyttiin siihen että mies jää vaimon luo.
Jatkoin omaa elämääni ilman tätä miestä ja elämä oli aikas mallillaan, mutta jotain puuttui.... ystävyys meidän välillä oli ja on jotakin ainutlaatuista, eikä kumpikaan halunnut siitä luopua.Siispä jatkoimme yhteydenpitoa salaa vaimolta ja arvata saattaa kuinka siinä kävi kun taas tavattiin.
Oli aika jolloin olisin halunnut miehen valitsevan joko minut tai vaimon,mutta en enää.
Miehen lapset ovat jo aikuisia eivätkä asu kotona,jos mies nyt lähtisi jäisi vaimo yksin.
Tiedän, että vaimo epäilee ja vaistoaa mitä on tekeillä, mutta haluaa kuitenkin jatkaa.
Minun lapset ovat vielä kotona jonkun vuoden ja olen tyytyväinen elämääni, minulla on mielenkiintoinen työ, hyviä ystäviä ja rakastajana mitä huomaavaisin ja ihanin mies.
Näin paheellinen minä, enkä edes sitä häpeä =o)
Tutustuin,ihastuin ja rakastuin naimisissa olevaan mieheen. Oma liitto oli hajoamassa ja oli tilaus uudelle suhteelle.Erosin ja aloitin suhteen naimisissa olevan miehen kanssa.
Aikanaan jäimme kiinni, tietenkin.Tilanne ryöstäytyi silloin käsistä ja mielipahaa puolin ja toisin tuli. Täytyi valita meidän kaikkien kolmen miten jatkaa eteenpäin.Päädyttiin siihen että mies jää vaimon luo.
Jatkoin omaa elämääni ilman tätä miestä ja elämä oli aikas mallillaan, mutta jotain puuttui.... ystävyys meidän välillä oli ja on jotakin ainutlaatuista, eikä kumpikaan halunnut siitä luopua.Siispä jatkoimme yhteydenpitoa salaa vaimolta ja arvata saattaa kuinka siinä kävi kun taas tavattiin.
Oli aika jolloin olisin halunnut miehen valitsevan joko minut tai vaimon,mutta en enää.
Miehen lapset ovat jo aikuisia eivätkä asu kotona,jos mies nyt lähtisi jäisi vaimo yksin.
Tiedän, että vaimo epäilee ja vaistoaa mitä on tekeillä, mutta haluaa kuitenkin jatkaa.
Minun lapset ovat vielä kotona jonkun vuoden ja olen tyytyväinen elämääni, minulla on mielenkiintoinen työ, hyviä ystäviä ja rakastajana mitä huomaavaisin ja ihanin mies.
Näin paheellinen minä, enkä edes sitä häpeä =o)
Vastaukset 26
Vanhimmat
meitä yhdessä pidä, vaikka en sen osuuttakaan vähättele ollenkaan =o)
Ystävyys ja toisen arvonanto minun itsenäisyyttäni kohtaan, kannustus arkipäivän asioissa ovat rakentavia ja kantavia asioita tässä suhteessa.
Pienet mutta huomaavaiset eleet,teot ja sanat ovat niitä jotka pitävät suhteen ja miehen mielenkiinnon yllä,virn.
toi mies ei ole rehellinen sulle, vaimolleen eikä itselleen. Mä en käsitä, miksei sit jätä jompaa kumpaa teistä. Naurettavaa pelkuruutta. Anteeksi nyt vain.
Älä suotta pyydä anteeksi, jokaisella oikeus mielipiteisiin =o)
Toin asian julki sillä tiedän ettemme ole ainoa pari joka näin toimii.
Lähinnä haluaisin tietää miten vaimo joka tietää miehensä petollisuudesta kuitenkin haluaa pitää liiton kasassa. Tiedän syitä on monia... taloudelliset tilanteet,pienet lapset ym.
Tässä tapauksessa tiedän että vaimo ei jää taloudellisesti tyhjän päälle,olemme puhuneet hänen kanssaan puhelimessa, mutta kulisseja ei olla valmiita hajoittamaan.
Ilmiön nimi on moniavioisuus. Energinen mies ja sopeutuvat naiset - mikä ettei! Ei tuollainen tilanne mitenkään ainutlaatuinen ole.
miehelle se on varsin toivottu olotila, ei tapahdu niin helpolla kyllästymistä ja vaihtelu virkistää.
Itsenäisyyttäsi? Olisit sitten omillasi,etkä hyödyntäisi toisen naisen omaa kultia. Etsi ihan oma jos pystyt; )
tollaista miestä joka käyttää kahta naista hyväkseen toivottavasti saat pitää hänestä jatkossa huolta,pestä pyykit ym mitkä hän saa nyt toiselta naiselta.Onnea teille
että niitä yhden miehen naisia on vaikka kuinka paljon? Yllättävän moni nainen pettyy pahasti, kun se niin hyvä ja kunnollinen mies jää kiinni pikku seikkailustaan.
Ei sun tarvitse hävetä , mä häpeän sinunkin puolestasi . Suret niin "kauniisti",ettei vaimo vaan jää yksin..hän ON jo yksin,kiitos kuuluu hänen ihanalle miehelleen ja kakkosnaiselle,joka kehtaa kuuluttaa "ansaittua onnellisuuttaan". No paha saa aina palkkansa- ;)
nainen .Ikinään enää en ryhtyisi moiseen olen saanut palkkani ja arvatkaa onko ollut paha omatunto kokoajan.En koskaan enää ryhtyis jonkun narsistin perheelämää korjaileen uskokaa ettei se ole herkkua.
Hyi helevata, sanon minä!
tuollaisella elämänkatsomuksella ei löydy kaunista loppua. Hävettää olla nainen,kun lukee tuollaista shittiä.
Kirjoitella omilla nimimerkeillään,kun pelkäävät leimaantumista tiukkapipoiksi. Tottakai naista harmittaa, kun äijä käy välillä sipasemassa kauniimpaa naista.
Kauniimpaa?? Mistä sen käsityksen sait? Yleensä vain "antavampaa";D
Tämä 40 ikäisten keskusteluryhmä ja tuntuu että osa väestä käyttäytyy kuin teinit jotka on niin ehdottomia ja mustavalkoisia asenteissaan.
Mutta hei... antaa kaikkien kukkien kukkia =o)
Joissakin asioissa ei ole niitä harmaita alueita. On vain musta ja valkoinen. Opit ehkä vielä joskus. :)
ettekö te tunnista provoa vaan ihan tosissanne vastailette tällaiseen juttuun. Tämä nyt on niin monasti provoillut samalla aiheella, että luulis ihmisten jo oppivan.
provo
..sama äijä taas tarinoi..:)
Jos te kaikki aikuiset olette tyytyväisiä tilanteeseen, mikäs siinä. Ymmärrät varmaan toisena naisena, että miehellä on myös "ainutlaatuinen" suhde vaimoonsa kun kuitenkin tahtoo olla naimisissa. Sinä et tule koskaan tietämään etkä kokemaan tätä toista liittoa vaikka kuinka mies tuntuisi läheiseltä. Avioliitto on kuitenkin avioliitto ja siinä on elementtejä, jotka "ei-arki-parisuhteesta" puuttuu. Pieni veikkaus, ajan myötä pariskunta viettää vanhuuden yhdessä ja sinä katkeroidut..ei olisi ensimmäinen kerta kun näin käy, valitettavasti.
siihen että olet nainen numero 2 niin hyvä.
mutta miksi tyytyä vähään jos voit olla myös numero 1.
oletko ajatellut että löydät ehkä miehen joka on vaan ja ainoastaan sinua varten.
niin ystävänä, kun myös rakkaana;)
eihän sinun toki edes tarvitse hävetä.sinä elät omaa elämääsi.ja nautit siitä mitä elämä on sinulle suonut.
älä välitä ihmisistä.jotka ehkä livenä saati täällä, antavat sinulle mitä eriskummallisia neuvoja..koska sinä olet oman itsesi( herra) rouva.
mutta usein suhde jossa on muitakin osapuolia kun sinä ja hän satuttaa joko sinua.häntä tai sitä kolmatta. se tulisi kuitenkin muistaa.että elämä on elämistä varten. mutta siinä on ja tulee olemaan niin ylä- kuin alamäkiä.
mutta jos olet päättänyt jatkaa, tyytyä varattuun mieheen niin toivotan sinulle onnea.
myös niille mustille päiville jota ehkä suhteessasi tulee olemaan.
mutta muista kuitenkin se mitä teet tai elämältä haluat.siitä päätät sinä ITSE;)
Onnea 7 vuoden johdosta^^¨¨^^¨¨^^
Miks et ottanut koko miestä,vaimo olis antanut vielä vaatteetkin kaupanpäälle.
Jos jördistä vain halusit,mikset ostanut kaupasta.
Näin täytyi vaimonkin tehdä,kun jördis ei enään toiminut kotona.
Vaimolla välähti lamppu ?
Kaikenpäivää aamulla,päivällä,illalla ja yöllä vaimo päätti ottaa jördista,miten päin tahansa.
Vaimo miehelleen sanoi;Ei se mitään,mene vain,mutta muista meillä naidaan joka päivä klo;19.00 olit kotona eli et.
Vie koko mies,Nainen..kun omastas ei ollut mihinkään.
,,,on helpompaa antaa asioiden vain olla kuin puhua ne kuntoon. Onko se sitten mukavuudenhalua,pelkoa tulevasta vaiko mitä, mutta mielestäni miesystäväsi ei tee oikein itseään kohtaan. Hänen vaimonsa ja sinä olette suostuneet nykyiseen ratkaisuun ja mietinkin kuka tilanteesta kärsii eniten? Vaimohan on jo kerran käynyt pettymyksen miestään kohtaan läpi, eikä ihminen yleensä toista kertaa enää järkyty samasta asiasta. Olet turvallinen "vihollinen". Sinä taas napsit miehestä parhaimmat palat, joka on järkevä valinta sekin. Jää se arjen märehtiminen sitten kokonaan pois ja nautitte niistä hyvistä hetkistä sopivin annoksin.
Olisipa kiva tietää onko mies omistushaluinen, mustasukkainen, kiirehtinyt aikoinaan ympäristön painostuksesta naimisiin yms. Jotenkin vain tuntuisi, että vaikka jonkun kanssa olisikin tosi kivaa, niin kaipaisin hänestä enemmän siviilirohkeutta. Joskus ns aikuismainen sovittelu voi olla yllättävän pliisua jossittelua, jossa kukin tahollaan arkailee esittää todellista tahtoaan.
Mutta kaikkea hyvää eteenpäin. Onnellisuutta maailma tarvitsee myös :)
Osasit ottaa kaikkia osapuolia huomioon etkä tuominnut ketään. Se on kunnioitettavaa.
en voi muuta kuin olettaa että tämä provo..
Jos olet seitsemän vuotta ollut toisena naisena, en usko että olet "Häpeilemättömän Onnellinen". Miksen? Siksi että itsekin olen joskus pettänyt, tiedän ettei se toimi noin.
Kaikki avioliiton ulkopuoliset suhteet toimii sykleissä, ihastut-rakastut-suhde laantuu-tunnet syyllisyyttä-katumusta-itseruoskintaa-jatkat kaikesta huolimatta elämää. Suhteilla on tapana kehittyä, minulla on vaikeaa uskoa että se voi jatkua samanlaisena keskeneräisenä 7 vuotta.
Eihän tämä suhde kaiken aikaa ole ollut samanlainen, ei tietenkään.
Aivan kuten kirjoitit oli ihastuminen-rakastuminen kausi, sitten mies muutti ulkomaille töihin muutamaksi vuodeksi yksin. Tämän ajan olimme tiiviisti yhteydessä ja kävin säännöllisesti hänen luonaan (kuten vaimokin) ja tuona aikana vaimo sai tietää meistä. Sekavaa riitely ja syyttelykautta kesti noin 3-4 kuukautta. Viimein kukaan ei tiennyt mitä todella halusi ja kaipasi.
Otimme välimatkaa kukin tahollamme toisiimme ja päätimme sitten niinkuin päätimme. Tätä aikaa kesti muutaman kuukauden ja sitten pikkuhiljaa tultiin tähän tilanteeseen. Tulevaisuus on avoin... en ole sinisilmäinen ja ymmärrän että ennenpitkää täytyy tehdä valintoja.
Tällä hetkellä kuitenkin olen todella tyytyväinen elämääni. En kaipaa arkipäivää tämän miehen kanssa enkä ole valmis uuteen suhteeseenkaan vaan mautin elämästä tässä ja nyt.