miksi

sentään jätetä. en tiedä onko yhteistyön parantamisesta apua vai ei, mutta näissä mainitsemissasi asioissa olisi avohuollon sijoitus (max 3 3kk) ihan paikallaan, jonka jälkeen lapsi palaa kotiin. sijoituksissa, niin pitkäaikaisissa kuin lyhytaikaisissakin voisi ensin kokeilla avohuollon sijoitusta ja tukitoimia ennen kuin tehdään lopullinen päätös sijoituksen jatkamisesta tai lapsen kotiuttamista.

odotan ja toivon. Näin toimien ei ketään tarvitsisi "repiä" irti juuriltaan eikä katkaista suhteita tärkeisiin ihmisiin. Lapsella olisi monta aikuista, jotka tukevat ja auttavat häntä.
Tämän tapaisista hoitomalleista ei varmasti syntyisi niin paljon vihaa, mitä nyt näyttää sijareiden yllä leijuvan.
Tämä malli takaisi myös sen, että lapsi ja oikeat vanhemmat tietävät koko ajan mihin kuulutaan.
Lapsella on äiti ja isä (selkeästi) ja lisäksi joukko ihmisiä, joita voi kutsua sitten miten lapsi kokee. Tällainen malli vaurioittaisi lasta mahdollisimman vähän. (repivät erot tapaamisten jälkeen. Hirveää kuunnella lapsen lohdutonta itkua, kun hän potkii ja huutaa, olen äitin kanssa, menkää pois,pois, pois...

Tällainen huuto kaikui porraskäytävässä ja minä itkin sen illan.

Tuo avohuollon systeemi kuullostaa muuten hyvältä, mutta vaikkapa syvästä masennuksesta ei toivu 6 kuukaudessa.
Vaikka saa keskustella päivittäin, sen keskimääräinen kestoaika on 2 vuotta. Sen jälkeen yleensä käytetään tukilääkitystä jonkin aikaa masennuksen uusiutumisen estämiseksi.

Joten, toimeen alkuperäisen kirjoittajan idealla!

" puhun nyt tavallisista vanhemmista joilta lapsi on eri syistä huostassa, mm perheriidan"
Tavallisilta perheiltä ei oteta lapsia huostaan. Ei edes kiivaan riidan päätteeksi. Jos äiti menee psykiatriseen hoitoon niin ei lasta sen takia huostaanoteta. Kyllä ne syyt on syvemmällä, kuin kukaan tavis ymmärtää...