Ööö,Oon menossa naimisiin muutaman kuukauden kuluttua miehen kanssa, mutta silti tunnen vetoa naisiin..mut tunnen silti vetoa tähän yhteen ja ainoaan mieheen. en oo koskaan tuntenut vetoa muihin miespuoleisiin ja muut jotenkin "ällöttää" mua...siis jos tulee liian lähelle yms. haaveilen naisista ja katselen baarissa pelkästään naisia, mut silti rakastan tätä yhtä miestä...hankala tilanne kun en tiedä olenko lesbo,bi vai hetero???miehelle olen yrittäny vihjoo asiasta mut ei ota kuuleviin korviinsa ja toisaalta epäilyttää koko naimisiin meno kun toisaalta haluisin jakaa elämäni naisen kanssa...unelmoin naisen läheisyydestä,haluisin suudella mielummin naispuoleista kun miespuoleista,pitää kädestä ja helliä...oon "naisellinen" nainen täysin vastakohta kuin esim. L-koodin shane vai mikä se oli,siks oon n.20vuotta kuvitellu olevani hetero kun lesboista on tietty stereotyyppi(joka ei tietty pidä paikkaansa)mut kun en osu siihen niin oon kieltänyt vetoni naisiin...tyhmää pähkäillä tämmöstä täällä mut aattelin et joku ois saattanu olla samanmoisessa tilanteessa ja vois antaa neuvoja yms. kun tää on henkisesti rankkaa...kun varmasti löytyy lesboja jokka on menny miehen kans naimisiin aj sit huomanneet et ovat lesboja...kun en haluis tehä isoo virhettä et jos löydänkin unelmieni naisen myöhemmin ja huomaan et tunteeni tätä miestä kohtaan onkin vaan perus perinteisen kaavan mukaan menoo,et mennään naimisiin,hankitaan lapsia,mukava omakotitalo yms. niinkun kaikki muutkin tekee...mut joo,tyhmää kirjottaa tämmöstä:(
Mikä olen?
Roosa
81258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kirkkohäitä? Silloinhan voisit sopia (pian!!) meetingin pappinne ja miehesi kanssa, jos mies ei kerran pelkästään sinun puhettasi kuuntele.
Kumppanisi kanssa sinun ainakin on aivan pakko puhua, ja kai sinä häntä nyt rakastat kun kerran vaimoksi olet lupautunut?
Kannattaisikohan teidän vaikka siirtää niitä häitä siksi aikaa, että saat pääkoppasi järjestykseen?
miehesi kanssa, ja sitten mietitte miten siitä. Voihan olla että olet bi? Mutta naimisiin ei kannata mennä muusta kuin siitä että rakastaa ja haluaa olla. Kyllä naimisiin meno on aina helpompaa kuin eroaminen, joten kannattaa pistää ajatusta asiaan ja juttelu on hyvä tapa alkaa.
Oon yrittänyt selittää et mulla on mieltymyksiä myös naisia kohtaan mut mies ei ota kuuleviin korviinsa...hän kuuluu ihmistyyppiin joka ei hyväksy samaa sukupuolta olevien rakkautta, joten ei voisi koskaan hyväksyä tai ymmärtää
Itselläni oli aikoinaan hieman samanlainen tilanne; hääpäivä oli varattu jopa kirkko oli kaksi vuotta aiemmin jo buukattu suurta päivää varten.
Mutta, mutta minä ihastuinkin aivan yllättäen naiseen ja mietin mitä pitäisi tehdä.
Viikkoa ennen häitä sanoin sulhaselleni ettei mitään häitä tule, koska rakastan toista joka sattuu olemaan nainen.
Sisareni hoiti häiden peruuttamisen eli soitteli kaikille jotka oli kutsuttu. Maksujahan siitä silti tuli mm. pitopalveluun, kirkon vuokra, jne...
Valitsin naisen - enkä ole päivääkään katunut. Rakastan naistani yli kaiken. Omalta kohdaltani voin sanoa tehneeni oikean ratkaisun.
Roosa mieti nyt vielä kaksi kertaa mitä oikeesti haluat!!
...ja miksi olet lupautunut menemään naimisiin sulhasesi kanssa, motiiveitasi. Ei biseksuaalisuus ole mikään ongelma, se on elämää rikastuttava asia, jos sen hyväksyy ja suhteuttaa muihin arvoihinsa. Jos epäilet enemmän kuin haluat, on valinnan paikka nyt eikä liian myöhään. Ja onko teidän tässä vaiheessa pakko mennä naimisiin, onko kuitenkin vielä tutustumisen eli seurustelun aika tai vaikka avoliiton? Jos häistä on sovittu jo, on kai vain mietittävä, onko mies se ihminen kenen kanssa haluaa elämäänsä elää. Joka tapauksessa keskustelu sulhasesi kanssa on nyt tärkeintä, määrittelette avioliittonne ja suhteenne säännöt ja arvot ja saatte selville, onko teillä nyt lähtökohdassa onnistumisen edellytyksiä.
Olen seurustellut hänen kanssaan 15vanhasta, eli nyt 10vuotta. Yhdessä ollaan asuttu kohta 7vuotta...eli hän on elänyt mun kanssa niin kauan että siks se tekee tästä niin vaikeeta. kun en tiedä onko tää oikeeta rakkautta vai vaan sitä et on tottunut oleen toisen kanssa. Häistä ollaan puhuttu kohta 5vuotta ja en oo aatellu asiaa sen tarkemmin, siis oon aatellu vaan et kait me joskus sit mennään naimisiin. nyt bonuksena sukulaisten painostus yms. tän kaiken tajuaa vasta nyt kun häät on lähellä ja tajuaa todella että on menossa naimisiin,kun tosiaan sitä on puhuttu niin kauan niin se on tuntunu itsestään selvyydeltä. kait olen bi(se ei oo mulle mikään ongelma että voisin rakastua samaa sukupuolta olevaan)mutta miehelle se varmasti on et voin(en tarkota että koskaan milloinkaan pettäisin häntä, koska en vois koskaan pettää ketään kenen kanssa olen)enkä mitenkään haluis satuttaa miestäni pakottamalla puhumaan ja kertomaan et olen mikä olen ja se ei oo este millekkään...
Helpottaa paljon kun voi jakaa tän jonkun kanssa ja saada vinkkejä yms. ettei oo yksin tän asian kanssa...tää oli eka kerta kun sanoin tän asian aivan täysin suoraan ja helpottaa siltäkin kantilta aika paljon. miehelle tosiaan oon yrittäny vihjata mut ottanu tosiaan itteensä pelkästä vihjauksesta joten asia on jääny siihen. Mut kiitos kovasti teille!
...sinulle ja tilanteeseesi. Kyllä sinulla varmaan asiat löytävät oikean suuntansa. Tsemppiä!