Joskus kymmenen vuotta sitten ajattelin, että en mene koskaan luokkakokoukseen. Nyt olen eri mieltä, kun tiedän, mitä kiusaajistani on tullut. Olen paljon menestyvämpi kuin yksikään heistä, tienaan kolminkertaisesti heihin nähden ja olen onnellinen.
Tiedän, että olen yhtä paskamainen nyt, kun he olivat minulle, mutta en tunne lainkaan huonoa omaatuntoa. Nyt koko hommaa pyötitän minä. He ovat minun järjestämissäni juhlissa, syövät minun järjestämiä eväitä ja ovat vieraina minun hienossa kodissani. Nyt saan sen tilaisuuden katsoa heitä alas päin. Aivan helkatin mukavalta tuntuu. Luonteeni on muuttunut ehkä huonompaan suuntaan, kiitos heidän.
Miten sen voi paremmin ilmaista? Olen vain heitä parempi. Kylmää, mutta totta.
Tiedän, että olen yhtä paskamainen nyt, kun he olivat minulle, mutta en tunne lainkaan huonoa omaatuntoa. Nyt koko hommaa pyötitän minä. He ovat minun järjestämissäni juhlissa, syövät minun järjestämiä eväitä ja ovat vieraina minun hienossa kodissani. Nyt saan sen tilaisuuden katsoa heitä alas päin. Aivan helkatin mukavalta tuntuu. Luonteeni on muuttunut ehkä huonompaan suuntaan, kiitos heidän.
Miten sen voi paremmin ilmaista? Olen vain heitä parempi. Kylmää, mutta totta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kusipäiseltähän tuo kuulostaa. Onneksi minusta ei ole tullut sellaista.
"Miten sen voi paremmin ilmaista? Olen vain heitä parempi. Kylmää, mutta totta."
Et todellakaan ole heitä parempi! Ei palkka tai koti tee sinusta heitä parempia! Älä ylenkatso heitä!
Kyllä mustakin jumalauta hyvältä tuntuis. Susta tuli menestyneempi,oo siitä ylpee. alenna heidät kuten he sut joskus. you go girl!
Minä ainakin tulen nykyään hyvin toimeen minun "kiusaajieni" kanssa. He ovat olleet hieman lapsellisia ja heillä on ollut huono itsetunto ja vähän kaikkialla vaikeuksia. Yläasteella he olivat kuitenkin vielä sen verran lapsia, jotka eivät olleet vielä niin täysjärkisiä. Enpä voi paljoa muuta kuin ymmärtää, että he sellaisia olivat. Nykyään kohtelen heitä niinkuin ketä tahansa muita ihmisiä ja he niin minua:)
Katkeruus ym. Tappaa ja pilaa vain oman elämän. Enkai minä silloin voisi ajatella että jotkut muut ovat pilanneet elämäni. Okei, he ovat voineet haukkua ym. Mutta eihän se todellakaan tarkoita muuta, kuin he olivat silloin vielä niin lapsia. Kaikki kasvaa aikanaan. Nyt minulla menee hyvin, on paljon kavereita ym. Ei menisi, jos oisin jäänyt paikoilleen miettimään vain kiusaajiani, vaikka kyllähän niitäkin joskus mietin, mutten enää. Ei ole heitä kohtaan enää mitään isoja tunteita. Joskus näin unta, miten kiusaajat tulivat pyytämään minulta anteeksi, kun olivat kiusanneet ajattelemuuksissaan...
En minä ainakaan jaksa enää miettiä yläasteen tuskia, siitä kun on nyt 2-vuotta.
Niin menivät sitten juhlat. En ollut kenellekään töykeä, vaikka se oli ajatuksenani.
Pääasia on se, että kiusaajistani peräti kaksi oli paikalla. Minulla menee niin heitä paremmin. Aina kuin katsoin heitä, niin he olivat aivan kuin eivät olisi muistaneet mitään. Minä hymyilin paljon. Kuinka ihmiset voivat unohtaa, että ovat joskus katkaisseet silmälasit, leikanneet palasia hiuksista pois ja sutanneet koulukirjojani.
Voi jeesus. Ei tuollaista paskamaisuutta voi yksinkertaisesti kätkeä minkään lapsellisuuden taakse. Mutta mitä muuta voi odottaa noilta aivottomilta, jotka eivät ole sitten saaneetkaan elämässä mitään tähdellistä aikaiseksi.