Rakastuin mieheeni n. vuosi sitten. Olemme iloinen ja onnellinen pari nykyään. Mieheni on minua 15 vuotta vanhempi ja itse olen Miehellä kaksi alle kouluikäistälasta, tai no toinen aloitti itseasiassa ekanluokan nyt...
Pidän lapsista. Olen tullut aina lasten anssa toimeen ja pidän leikkimisestä niiden kanssa ym..ym..
Nythän minulla periaatteessa on lapset vaikkei biologisia olekaan. Tuntuu hyvältä mutta yhtäkkiä aika vaativalta, varsinkin kun lapset ovat minussa kokoajan kiinni (toki hieno asia!) ja ovat aika paljon minun vastuullani kun mieheni harrastaa ja niin edelleen..Nämä 4 ja 6 vuotiaat lapset ovat aika vilkkaita ja toisinaan tosi kovia riitelemään. En saa heitä oikein aisoihin ja en tiedä mitä tehdä. Miehelleni olen kertonut utta se ei oikein auta. Välilläolen tosi väsynyt näiden kanssa kun itse teen kuitenkin 3vuoroyötäkin ja sitten en saa edes nukkua yötöiden jälkeen kun minun ulee olla aamulla lasten kanssa jotka heräävät jo kuuden- seitsemän aikaan. Pidemmän päälle ottaa voimille ja en jaksa oikein olla iloinen täällä kotona.
Pidän perhe-elämästä ja silleen.. mut välillä tuntuu että pää räjähtää. Haluaisin nollata tilanteen vetämälläpään täyteen tai muuta vastaavaa... olen väsynyt, mitä teen?
Pidän lapsista. Olen tullut aina lasten anssa toimeen ja pidän leikkimisestä niiden kanssa ym..ym..
Nythän minulla periaatteessa on lapset vaikkei biologisia olekaan. Tuntuu hyvältä mutta yhtäkkiä aika vaativalta, varsinkin kun lapset ovat minussa kokoajan kiinni (toki hieno asia!) ja ovat aika paljon minun vastuullani kun mieheni harrastaa ja niin edelleen..Nämä 4 ja 6 vuotiaat lapset ovat aika vilkkaita ja toisinaan tosi kovia riitelemään. En saa heitä oikein aisoihin ja en tiedä mitä tehdä. Miehelleni olen kertonut utta se ei oikein auta. Välilläolen tosi väsynyt näiden kanssa kun itse teen kuitenkin 3vuoroyötäkin ja sitten en saa edes nukkua yötöiden jälkeen kun minun ulee olla aamulla lasten kanssa jotka heräävät jo kuuden- seitsemän aikaan. Pidemmän päälle ottaa voimille ja en jaksa oikein olla iloinen täällä kotona.
Pidän perhe-elämästä ja silleen.. mut välillä tuntuu että pää räjähtää. Haluaisin nollata tilanteen vetämälläpään täyteen tai muuta vastaavaa... olen väsynyt, mitä teen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
jäi kesken:) Olin kai sanomassa tuossa alussa että olen parikymppinen naikkonen..
puolisosi lapset sinua rasittavat? Kai nyt mies huolehtii itse omista lapsistaan? Ja mitäs niiden mutsi puuhailee? Höpsistä keikkaa, hanki kissa ja kirjastokortti :D
kenenkään lapsille äitiä tee, heh hee..! Aika paksu juttu!
Et ole lapsien äiti! Mikään ei tee sinusta sellaista. Olet ystävä, olet kaveri. Siinä kaikki. Miehesi vastuu on hoitaa lapsia, sekä hänen entisen kumppaninsa. Mieshän sai sinusta oivan lastenhoitajan. Kelaa tyttö, kelaa. Eti itelles elämä. Sun miehes on muutenki vähän vanhempi, joten ehkä tuo teidän suhdekaan ei ole kovin kestävää laatua. Pilaat elämäsi asettumalla kotipiiaksi. Sinuna ottaisin asian puhuttavaksi. Älä ole unnukka.
muka suhde ei voi onnistua, jos ikäeroa on enemmän kuin muutama vuosi??! Minulla ja miehelläni on myös 15 vuoden ikäero ja suhde on todella vakavalla pohjalla, emme me muuten yhteistä lasta suunnittelisi. Ei se ikä, vaan se ihminen siellä numeroiden takana...
Just joo, mikäköhän pentu siellä kirjottelee. Sua taidetaan vetää pahasti linssiin. Kato ettet anna vaan ukon pilata koko elämääs. Et sä mikään äiti ole. Lapsen äiti voi halutessaan vaikka ottaa lähestymiskiellon suhun. Mää kottiis kasvvaa pentu!
tosiaan luin tekstisi ja vaikutat tekstisi perusteella itse pennulta, jos haluat että sinusta saa kypsemmän vaikutelman niin mieti vähän tota sun kirjoitustyyliäsi.
No, aloitappa vaikka siitä, että hommaatte miehesi kanssa päivähoitopaikan lapsille.
että sinä jollakin tavalla täytät osittain äidin määritykset. Ainoa vaan että et ole heitä synnyttänyt ja et tunne heitä kohtaan sitä rakkautta mikä syntyy sillä hetkellä kun vauva syntyy, mutta nyt tässä jotkut meni vähän pitkälle, kiinnostaa nyt tietää heidän mielipiteensä sitten siitä että jos nainen adoptoi lapsen, mutta ei ole siis synnyttänyt vaan adoptoinut, niin onko hän äiti?
Jos tapaa miehen jolla lapsi ja menevät naimisiin ja lapsi esim asuu isänsä ja tämän vaimon kanssa, eikö se tee hänestä äitipuolta?
Ei hemmetti tarvitse synnyttää lasta ollakseen äiti tai äitipuoli. Minulla on 5 vuotias tytärpuoli, olen hänen äitipuolensa tai toisella tavalla kutsuttuna varaäiti.
Miettikää hyvä naiset, miettikää
Ja sinulle vielä, perhe elämä on rankkaa ja aika moni joilla on ihan omia lapsia niin kokee samaa kuin sinä, se on ohi menevää vaihetta, kyllä se siitä, jaksuja vaan