Nyt kannattaa miettiä parikin kertaa ennenkuin ostaa asunnon!
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Pajunen Asuntojen hinnat laskevat Helsingissä/1135222078674
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Pajunen Asuntojen hinnat laskevat Helsingissä/1135222078674
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pajunen on oikeassa. Lisääntynyt tonttitarjonta yhdessä räjähdysmäisesti nousevien korkojen kanssa aiheuttavat hintarommauksen lähitulevaisuudessa. Moni neukkuläävästä asunnon ostanut kokee pettymyksen karvaan kalkin, kun hintaromahdus vie pahimmassa kämpän alta pankin alkaessa vaatia lisävakuuksia.
Älkää puhuko , ellette uskalla ostaa, niinhän te olette tehneet jo vuosia, toiset jopa kymmeniä.
Vahinko, sillä ne hinnat ei vaan laske.
USA on Usa ja Suomi on Suomi, eikä Suomalainen ostovoima ole vähenemässä, kuten Usassa.
Korot tulevat kyllä perässä ja se on pelkästään positiivinen asia, sillä siellä aloitetaan talouden elvytys koronlaskuin.
Suomen taloudella menee hyvin ja todennäköistä on että ensikaudella tullaan laskemaan palkkaveroa ja Suomalainen ostovoima kasvaa entisestään.
Ihan vain yleisenä kommenttina tämän ketjun ja muidenkin ketjujen heittoihin. Tässä muutama seikka pohdittavaksi ja kommentoitavaksi.
Jos jokin sekalainen joukko ihmisiä on ennustanut hintojen romahtamista ja erehtynyt, vaikka sitten kuinka monta kertaa, siitä ei seuraa, että Pajunen olisi väärässä. Pajusen kommentteja on yritettävä kumota todellisilla argumenteilla, joita toki voi löytää, kun vähän miettii.
Kun puhutaan hinnoista, täytyy aina ymmärtää tehdä ero hintojen ja reaalihintojen välille. Muuten vertailu vääristyy, koska rahan arvo on laskenut vuodesta toiseen, joitakin poikkeuksellisia jaksoja lukuunottamatta. Tämä saa jo yksin aikaan asuntojen hintojen nousun pitkällä aikavälillä, mutta se nousu on näennäistä.
Tähän liittyen, se, että hinnat ovat aina nousseet pitkällä aikavälillä, ei tarkoita vielä sitä, että hinnat nousisivat millä tahansa aikavälillä.
Ja jos mennään asian ytimeen, asuntojen reaalihinnat eivät muutu paljoakaan pitkällä aikavälillä, kunhan asunnot pidetään kunnossa ja ajan vaatimusten mukaisena. Lyhyemmällä ajanjaksolla hinnat voivat heilahdella syklisesti, mutta pitkällä aikavälillä lisääntyvä kysyntä johtaa lopulta tarjonnan lisääntymiseen. Toisaalta vähenevä kysyntä laskee hintoja ja näin hidastaa uusien asuntojen rakentamista. Alueellisia poikkeuksia tähän voi olla.
Asuntojen kunnossapito syö rahaa ja aikaa, joten asunto on aina kulu omistajalleen. Jos halutaan selvittää, kumpi asumismuoto on edullisempi, oman asunnon kuluja pitää verrata asunnon vuokraamiseen tällä hetkellä. Vuokrakin on kulu ja pitkällä aikavälillä suurempi sellainen kuin omistetun asunnon kulut, koska asunnon varsinainen omistaja haluaa hyötyäkin. Silti voi olla ajanjaksoja, jolloin omistaminen onkin kalliimpaa kuin vuokraaminen.
Hintoja vertailtaessa kannattaa ymmärtää laittaa nollakohta oikeaan paikkaan. Argumentointi tyyliin "jos hinnat nyt laskisivatkin, niin niiden täytyy kyllä lopulta myös nousta takaisin" menee metsään siinä, että sekä nollakohta on valittu väärin että unohdetaan tarkastella reaalihintoja.
Yhteenvetona, jos voi vapaasti valita, ei kannata ostaa asuntoa silloin, kun niiden omistamisesta aiheutuvat kulut ovat painuneet lähelle vuokria.
Joku muuten postitti Kauppalehden keskustelupalstalle hyvältä vaikuttavan tutkimuksen asumisen kuluista: http://www.asukasliitto.fi/pdf/MauriMarttila_AsumiskustannuksetSuomessa.pdf
tälle palstalle. Täällä pitää joko a. huutaa kurkku suorana huomenna tulevaa romahdusta (hinnat laskevat ainakin sen 50%) tai vaihtoehtoisesti b. huutaa ikuisen kasvun puolesta, jolloin lainaa kannattaa ottaa suut ja silmät täyteen.
Sorry, mutta tällaista on "keskustelu" asuntojen hinnat-osiossa.
Toivottavasti tämä saisi edes muutaman ihmisen miettimään asiaa ja ehkä valistamaan itse vuorostaan muita.
Tuntuu että suomalaisten into omistusasumiseen perustuu tällä hetkellä lähinnä unelmiin. Nykyään tuo investointi on yhä harvemmin perusteltu taloudellisen hyödyn muodossa. Sen sijaan täälläkin elää vahvana ajatus, että oma asunto tuo sosiaalista arvostusta ja osoittaa vanhemmille, että poika/tyttö pärjää elämässä. Viis siitä, että todellisuus on rakennettu velan päälle.
Ei minulla silti ole mitään velkaa vastaan, sen päälle rakentaminen on usein järkevääkin. On vain muistettava huolehtia siitä, että turvavaljaat ovat kunnossa.
Enkä muista nähneeni montaa viestiä toitottamassa ikuista nousua, mutta romahduspitoisia tulee uusia noin 15 minuutin välein...
Tuskin kukaan asuu omistusasunnosa sen sosiaalisen arvostuksen takia, vaan ennen kaikkea sen helppouden ja turvallisuuden takia.
Kirjoitus asuntojen arvosta oli hyvä, mutta kirjoittaja unohti mainita asunnot yhtenä turvallisimmista sijoituksista. Pitkällä tähtäimellä asuntoon laitettu varallisuus säilyttää arvonsa erittäin hyvin, tuotto tosin ei ole päätä huimaava jos asuntoa ei laita vuokralle.
En kuitenkaan usko että kukaan ostaa omaa asuntoa sijoitusmielessä, vaan syyt löytyvät aivan muualta. Itse esimerkiksi asuin lähes koko 90-lkuvun vuokralla, yksi ja kaksin, ja nyt viimeisen vuosituhanne omistusasunnossa. Minulle syyt omistusasuntoon eivät ole kustannukset tai arvonnousu, vaan se että saan laitta asuntoa mieleisekseni eikä kukaan saa minua sieltä häädettyä. Eli syyt ovat lähinnä henkisiä.
Ei ollenkaan "tuhnulogiikkaa". Olen aidosti tuota mieltä, ja tunnustan itsekin syyllistyväni tuollaiseen ajatteluun joskus. Olen keskustellut hiljattain asunnon ostaneiden tuttavieni kanssa omistamisesta ja vaikka he perustelevatkin sitä omalla kohdallaan aina taloudellisesti, lopulta taloudellisten argumenttien kaaduttua pääsemme esimerkiksi tällaiseen listaan eduista: "saa paremmat naapurit ja asuinalueet", "kaikkihan asunnon haluavat omistaa", "lapsilla on paremmat leikkikaverit", "turvallisempaa asua", ja niin edelleen. Ihan hyviä perusteluja, mutta niistä paistaa läpi voimakas käsitys omistusasumisen ja laadukkaiden ihmisten korrelaatiosta. Arvostuksesta on siis perimmiltään kysymys.
Monella kysymys on myös perinteistä; kun suvussa omistaminen on ollut tapana, ei ensiasuntoaan ostava pysähdy miettimään vuokraamista vaihtoehtona silloinkaan, kun omistaminen vetää talouden kireälle.
Mutta ymmärsitkö todella ensimmäistä viestiäni?
"Pitkällä tähtäimellä asuntoon laitettu varallisuus säilyttää arvonsa erittäin hyvin..." - Tämä pitää paikkansa, mitä tulee reaalihintoihin. MUTTA. Jos ostat asunnon kuplahinnalla, voit olla varma siitä, että REAALIhintataso korjautuu aikanaan. On sitten tapauskohtaista, onko sillä merkitystä juuri sinulle, mutta näin keskimäärin. Tässä ei ole mitään turvaa, vaan se on pelkkää kuvitelmaa. Asunnot vain ovat arvonmuutosten suhteen vähäriskisempiä omistettavia kuin vaikkapa aloittavat teknofirmat, edellyttäen että ostaja osaa laskea, paljonko mistäkin kannattaa maksaa.
Jos et usko, niin ajattele siltä kannalta, että mikäli asuntojen reaalihinnat aina vain nousisivat, niin lopulta kenenkään ei kannata tehdä enää töitä. Jokainen vain ostaa asuntoja armottomalla velkavivulla ja myy ne pois kymmenen vuoden kuluttua hyvällä voitolla, turvaten itselleen huolettoman loppuelämän. Mutta huomaatko tässä piilevän ongelman?
"...tuotto tosin ei ole päätä huimaava jos asuntoa ei laita vuokralle." - Oikeastaan tuotto on oikein hyvä, koska jokainen säästetty euro on verotonta tuloa, kun puhutaan omasta asunnosta. Tässäkin tullaan silti lopulta siihen, miten kalliiksi asunnon omistaminen tulee verrattuna sen vuokraamiseen. Siis: Jos ostat kuplahinnalla, niin... (katso edeltä).
"Minulle syyt omistusasuntoon eivät ole kustannukset tai arvonnousu, vaan se että saan laitta asuntoa mieleisekseni eikä kukaan saa minua sieltä häädettyä." - Helppous, turvallisuus ja mahdottomuus tulla häädetyksi ovat siellä korvien välissä, jossain sosiaalisen arvostuksen ja perittyjen asenteiden välissä. Eivät ne silti mitään huonoja perusteluja ole.
Mainitsemistasi helppoudesta ja turvallisuudesta voi tosin olla monta mieltä. Helppoudesta olen aivan eri mieltä. Mielestäni on helpompaa soittaa vuokraisännälle, jos oven lukko reistailee, kuin alkaa itse korjailla sitä. Omistusasunnon korjaukset voit toki teettää helposti muilla, mutta silloin taas joudut kaivamaan kuvettasi, eli hyöty vuokra-asuntoon nähden kapenee. Tätä juuri korostan omistamisessa: siihen liittyy paljon piilokuluja, joita ihmiset eivät osaa huomioida. Minulla ei ole tässä suhteessa ongelmaa, koska työkalut pysyvät kyllä kädessä, mutta näin ei valitettavasti ole kaikkien kohdalla. Käsityötaidot ovat muuttumassa aina vain harvinaisemmiksi, ja se vasta tuleekin kalliiksi.
Turvallisuudesta: Omistamiseen liittyy aina riski omaisuuden vaurioitumisesta. Harva tosin tiedostaa sitä, moniko esimerkiksi on valokuvannut tärkeimmän omaisuutensa tulipalon tai asuntomurron varalle? Itse asunto on varsin kallis omistettava, jos sille tapahtuu jotain. Jos haluat hallita tätä riskiä, joudut käyttämään rahaa vakuutuksiin enemmän kuin vuokralainen, joka tyypillisesti selviää irtaimistonsa vakuuttamisella.
Vuokralaisen häätäminen puolestaan on lopulta harvinaista, mikäli tämä vain hoitaa oman osuutensa sopimuksesta. Tässä suhteessa sinullakaan ei varmaan olisi vaaraa tulla häädetyksi? Muitakin syitä voi olla, esimerkiksi silloin, jos vuokranantajan sukulainen muuttaa asuntoon opiskelemaan tms. Mutta suhteutettuna asuntokannan kokoon tämä ei varmasti ole merkittävä ongelma.
Oikeus laittaa asuntoa mieleiseksi on varmasti hyvä syy, vaikka minä en sille aivan nykyisten hintojen suuruista arvoa pystykään antamaan. Mukavaa se kyllä on. Tosin vuokra-isännilläkään ei varmasti ole mitään sitä vastaan, jos asukas haluaa vähän siistiä kämppää - saattavat jopa antaa alennusta vuokrassa. Mutta tämäkin on näitä asioita, jotka jokainen arvostaa omalla tavallaan.
Kaikesta tästä huolimatta minä pidän omistusasumista pitkällä aikavälillä järkevimpänä asumismuotona. Aina vain ei ole oikea aika ostaa asuntoa, varsinkaan sitä ensimmäistä.
Kiitoksia hyvästä vastauksesta! Yhdestä asiasta olen kuitenkin eri mieltä, ja se on asuntojen hintakupla. Myönnän että asuntojen hinnat ovat korkeita, mutta vain alueellisesti. Korkeat hinnat ovat lähinnä halutuilla aluilla, ja kehitys on ollut muualla Euroopassa saman suuntaista jo vuosikymmeniä. Suomessa alueiden segrekaatio on vasta alkamassa. Olen todella varma että tulevaisuudessa demografia ja alueiden sosioekonominen tausta tulevat entistä enemmän vaikuttamaan asuntojen hinnanmuodostukseen. Tämä lisää ns. "hintakuplaa".
Tälläkin palstalla on selkeästi näkyvissä se että "tuhnut" haluavat asunnon joka on selkeästi ostokyvyn ulkopuolella, esimerkkinä 30 000e vuodessa tienaavan sinkun valitus siitä etteivät tulot riitä asunnon hankkimiseen. Sitten kun valittajalle esitettiin 2h k Oulunkylästä, Matinkylästä yms. johon tulot olisivat riittäneet oikein hyvin, niin alkoi valitus alueen huonoudesta ja asunnon pienuudesta. Toisin sanoen "kupla" tarkoittaa sitä ettei ole varaa unelmien asuntoon...
Suomessakin on alkanut palkkojen eriytyminen ja tämä näkyy varmasti myös asuinalueiden hinnoissa. Olen samaa mieltä siitä. Se ei kuitenkaan vielä nykyisellään riitä suojaamaan noita alueita hintojen laskulta.
Käytännössä suurin syyllinen hintakuplaan on pitkään alhaalla ollut korkotaso. Ensin se kasvatti lainasummia ja sen jälkeen pidensi laina-aikoja. Tämä näkyy markkinoilla niin, että nyt asuntoihin vaikuttaa olevan varaa niilläkin, jotka eivät voineet sellaisesta edes haaveilla kymmenen vuotta sitten.
Tämä kehitys on mahdollistanut myös siirtymisen kalliimpiin asuntoihin ja arvostetummille alueille lisäten niidenkin kysyntää, ja tunnetusti kysynnän lisääntyessä hinnat nousevat. Kun tilanne jossain vaiheessa purkautuu korkotason palautuessa takaisin neutraaliksi ja ehkä jopa kasvua jarruttavaksi, kalliiden alueiden hinnasta katoaa se osa, joka on sinne ilmestynyt epänormaalin korkean kysynnän (eli epätavallisen halvan rahan) vuoksi. Tarkoitan tässä siis koko ajan reaalihintoja.
Ihmisten kannattaisi yleensäkin testata lainanhoitokykyään 4%, 6% ja 8% korkotasoilla. Ei ole mitenkään sanottua, että näin matala korkotaso ja näin matalat marginaalit jatkuvat loputtomiin. Pointtini ei kuitenkaan ole se, että siitä olisi ongelmia nykyisille velallisille, vaan...
... Jos korkotaso palautuu sinne keskimääräisen 5% paikkeille ja pankit hinaavat marginaalinsa takaisin ylös (ne ovat nyt epäterveen alhaalla), sanotaanko 1,5-2,0% tuntumaan, uudet lainaajat joutuvat maksamaan tämän rahasta 6,5-7% prosentin korkoja, elleivät enemmänkin. Nykyinen asunnonomistaja saattaa olla jonain päivänä myyntipuolella ja silloin ostajien maksukyky sanelee hintatason. Tuon erään mahdollisen tulevaisuuden hintatason voi laskea tuolla korkotasolla.
Mikään alue ei siis ole periaatteellisesti turvassa hintojen laskulta, koska hintatasoa säätelee ensisijaisesti kysyntä ja tarjonta. Pieniä käytännön poikkeuksia toki on Suomessakin, mutta niillä ei ole markkinoiden kokonaisuuden kannalta mitään merkitystä. Ne alueet ovat jo nyt tavallisen palkansaajan ulottumattomissa.
miettiä, jos myy. Että kannattaako myydä liian halvalla kuten Karikin teki ja palstan muut umpihullut tuhnuttajat ovat jo tehneet. ÄLKÄÄ MYYKÖ LIIAN HALVALLA!
Miten pystyisit välttämään "liian halvalla" myymisen? Nousevilla markkinoilla onnistut saamaan myydessä enemmän kuin ostaessasi, mutta jos markkinat yleensä kääntyvät laskuun, niin on vaikeaa keksiä, mitä yksittäinen myyjä sille voisi tehdä.
Jos sinun on todella pakko myydä asuntosi, olet vaikkapa muuttamassa toiselle paikkakunnalle, saat siitä juuri niin paljon kuin ostaja on valmis maksamaan. Jos ostaja ei syystä tai toisesta maksa haluamaasi hintaa - hän voi ostaa naapurikorttelista halvemmalla tms. - joko myyt itsekin halvemmalla tai sitten jätät sillä kerralla myymättä.
Voit tietysti yrittää pidentää myyntiaikaa, mutta jos hintataso on alkanut valua alaspäin, se ei välttämättä ole kovin hyvä taktiikka. Myyntiajan pidentäminen auttaa lähinnä välttämään aivan toivottomat tarjoukset, mutta kovin paljoa silläkään tavalla ei voi keskiarvoja ylittää.
Jos sinun taas ei ole pakko myydä taloasi, niin mitäpä sinä silloin muiden määrittelemästä hintatasosta välittäisit? Jokuhan niitä asuntoja aina myy ja ostaa ja nämä määrittelevät aina vallitsevan hintatason. Sinun asuntosi elää kuitenkin sen mukana, mikäli tosissasi haluat saada sen kaupaksi.