pitäisikö ennen kihloisiin menoa asua avoliitossa?!
toisaalta joo..toisaalta ei...mites on?
toisaalta joo..toisaalta ei...mites on?
ensin yhteinen koti?
kokö?
142336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kirkossa kuulutettu että pitäisi,mutta onhan se järkevämpää-tietää ainakin mihin on päänsä pistämässä.
Ei se minusta ole välttämättömyys. On pareja jotka ovat kihloissa ja ovat kaukosuhteessa. On pareja jotka menevät kihloihin mutta eivät koskaan naimisiin. Mutta jos itselle kihlaus merkitsee avioliittoa, kannattaa olla harkitseva ennemmin kuin hätiköivä.
Minusta jokaisen tilanteeseen löytyy ratkaisu parin yhteisestä elämästä, toiveista ja ajatuksista. Jokainen tilanne on oma ainutlaatuisuutensa. Jos rakastaa ja on varma että tahtoo toisen, miksi ei kihlautua? Toisaalta mikä hoppukaan sitä on jos on niin varma? Kyllä sen sydän sanoo kun on oikea ajakohta ja paikka ja tapa.
tota ovat viestinne t.kokö?
Ei voi sanoa, että pitäisi mutta kyllä se usein on ihan hyvä. Ja itse ainakin asuisin eka yhdessä. Mulla kihlaus on isompi askel suhteessa ja lupaus avioliitosta ja uskon, että tuntee toisen paremmin kun on asuttu yhdesssä jonkin aikaa. Me seurusteltiin n. vuosi ennen kuin muutettiin yhteen. Tai puoli vuotta asuttiin sitä ennen ns. epävirallisesti yhdesssä.
ihan hyvin toimi. Se on jokaisesta itsestään kiinni...
Me menimme ensin kihloihin, sitten naimisiin ja vasta sitten muutimme yhteen.. Varmaankin aiheuttaa suurta ihmetystä tänä päivänä... :)
onko se sitten toiminut niin ihan hyvin..itselläni ei ole mitään järjestystä..itse voisin mennä ensin kihloihin...mutta tietenkin pitää kunnioittaa toisenkin mielipidettä.
itse voisin mennä saman kaavan mukaan kuin tekin...vaikka toisaalta olisi parempi asua toisen kanssa ensin..mutta jokaisella varmaan toimii asiat eritavalla:)
luulis silti et tänä päivänä ei juuri mikään aiheuta ihmetystä;)
Hyvin on siis pyyhkinyt. Tuntuu, että muille se onkin ollut suurempi ongelma kuin meille. Aina saa kuulla ihmettelyä, varsinkin kun olimme kaukosuhteessa ennen naimisiin menoa.. Olemme ehkä hieman vanhanaikaisia, mutta emme halunneet avoliittoa.
eli mekin eka kihloihin, sit naimisiin ja sen jälkeen muutto yhteen. häät vasta tulossa, aika pian.. Ollaan kyllä oltu joskus yökylässä toistemme luona ja matkusteltu yhdessä (ulkomailla, missä opiskelin) mut ei asuttu.
Joo, mekin oltiin lähes joka viikonloppu yhdessä jommankumman luona ja matkusteltuakin on tullut jonkun verran.. Mutta hienoa, et löytyy muitakin "kummajaisia" :D Tsemppiä teille!
Minäkin olen mieheni kanssa kaikki viikonloput yhdessä ja lomat. Näin on tehty jo pari vuotta. Aah, haluaisin kihloihin. Ei kuulemma vieläkään. Voi noita miehiä. Jos ollaan päätetty että asutaan joskus yhdessä, niin se on mielestäni ihan sama milloin menee kihloihin. Mutta täytyy kai silti unohtaa tämä kihlajaisjuttu. Kun sitten olen kihloissa, huomaan kumminkin, että eihän tämä mitään niin romanttista ollutkaan.
on hyvä asua miehen kanssa yhdessä, koska vasta silloin oppii tuntemaan toisen perin pohjin. Muutin poikaystäväni kanssa yhteen epävirallisesti jo kuukauden kuluttua seurustelun alkamisesta. Vuoden kuluttua ostimme yhteisen asunnon ja menimme samoihin aikoihin kihloihin. Nyt on kihlauksesta kulunut n. vuosi ja alettu miettimään häitä kesälle 08. En voisi kuvitellakaan, että menisin naimisiin miehen kanssa, jonka kanssa en olisi ensin asunut yhdessä. Lomamatkat ja muut sellaiset eivät vastaa todellista arkea, eivätkä siis kerro, kestääkö sitä toisen naamaa ihan oikeasti jokaikinen päivä saman katon alla. Myönnän kuitenkin, että ihmiset ovat erilaisia, ja joillekin ehkä sitten sopii se, että vasta häiden jälkeen muutetan yhteen. Mielestäni siltikin hyvin erikoinen ratkaisu.
Sinä voit tarvita toisen tuntemisen opetteluun elämistä toisen kanssa. Mielestäni se on kuitenkin vain laiskuutta. Toisen oppii tuntemaan muutenkin niin hyvin, että naimisiin uskaltaa mennä, jos vain opettelee tuntemaan. Koskaanhan ei ihmistä voi täysin tuntea, ei edes ihminen itse. Arkeako ei suhteessa voi olla muuten kuin, jos asuu yhdessä? Luuletko, että esimerkiksi meillä neljän vuoden seurustelu on ollut koko ajan yhtä juhlaa, kun olemme käyneet läpi mustasukkaisuutta, valehtelua, toisen tunteiden laiminlyöntiä ja jopa eropohdiskelua. Näinä aikoina olemme joutuneet todellakin tutustuneet toistemme todelliseen minään. Minä ainakin tunnen mieheni perinpohjin, sillä olen pitänyt silmäni, korvani ja sydämeni auki koko seurustelun ajan.