Mielestäni lasten seuramaksut ja muut liikuntaan ja urheiluun liittyvät maksut ovat jo niin suuria että moni perhe joutuu niitä karsimaan. Saman aikaisesti paasataan lasten liikalihavuudesta. Yhteiskunnan tulisi tarjota lapsille edullisempia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia kokeilla erilaisia liikuntamuotoja. Seuroilla pitäisi olla jonkinlainen valtiollinen tuki toimintaansa. Haja-asutus alueilla on lisäksi ongelmana se että vaikka lapsi haluaisi harrastaa ja vanhemmilla olisi siihen resulssejakin ei kulkuyhteydet pelaa. Kaikkilla vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia kuljettaa lastaan 14km päähän harrastamaan ja hakea pois. Seurat tai kunta voisivat tulla vastaan esim tilataxein. kiinnostusta varmaankin löytyisi jos kuljetusmahdollisuus kerrottaisiin jo seuran toiminta mainoksessa. Koulutaxit seisovat usein tyhjillään iltaisin. Meillä ainakin rahat ovat sen verran tiukoilla ettei ole mahdollista kuin yhteen harrastukseen, haluja paljon useampaan ja äidit ja isät joutuvat usein luopumaan sitten omista harrastuksista kokonaan kun on niin kalista. Kyllähän sitä aikuinenvoi kuntoaan hoitaa kävellen ja jumpaten mutta lapsille pitäisi suoda mahdollisuus. Kun on kunnon harrastus missä voi verrata paremmuuttaan muihin ja saa hyviä ystävyys suhteita ei jää aikaa kylillä notkumiseen ja pahantekoon. Syrjäytyminen vähenee ja nuorison turhautumisesta aiheutuvat levottomuudet vähenee. Sitten ei ajauduta tupakoimaan ja viinaa juomaan niin nuorena. Maalla lapset aloittavat tämän ns. aikuismaisen elämän paljon aikaisemmin kun muuhun ei ole mahdollisuuksia annettu.
Urheilu liian kallista!
keskituloinen
241704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
harrastuksia olemassa, esim. kuvataidekoulu , vuosimaksu n. 200 € koko vuosi ( riippuu paikkakunnasta ). Eikä lapsen/nuoren tarvitse olla "taiteellinen", kyse on enemmän käsillä tekemisestä ja nimenomaan porukassa olemisesta!
Harrastus sitten mikä tahansa mutta olisi tärkeätä luoda seystäväpiiri ja oppoa ajanviettoa muutenkin kuin TV:n tai tietokoneen ääressä, siellä missä on oikeita ihmisiä oikeilla kasvoilla ja tunteilla mukana kanssakäymisissä. Harrastusta on myöhäistä aloittaa enää 15 vuotiaana kun on saanut sen mopokortin, ei ne harrastukset sitten enää kiinosta jos ei ole aikaisemmin päässyt mukaan.
Olisihan se kiva päästä kuvataidekouluun vaan kun sinne arvotaan ja arpa ei suosi kaikkia!
mitä tarkoittaa, että vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia viedä 14 km päähän? ei oo autoa, aikaa vai rahaa? enpä oikeen usko. ja että seuramaksut kalliita?! en usko siihenkään, lyön vetoa, että turhempaankin ajoon ja kulunkeihin teillä menee rahaa. jos seura perii jonkun nimellisen maksun, on se murto-osa siitä, mikä kuluu vaikkapa niihin välineisiin.
ei lasten urheilun tarvitse olla aina sitä porukassa tekemistä, vaan liikkua voi muutenkin. mennä esim yhdessä hiihtolenkille tai kuntorasteille suunnistamaan. ai, ettei teillä ymmärrä kukaan mitään suunnistuksesta; ei ymmärtänyt meilläkään pari vuotta sitten, mutta nyt ovat lapset aikasmoisia kulkijoita ja kisamenestystäkin on tullut. mutta ei lapsi pääse sinne ilman vanhempia, eli viitseliäisyyttä se vaatii.
me asumme 26 km:n päästä keskustasta. silti kuljetan sinne lapsiani yu-kouluun kerran viikossa. lisäksi kesällä pesisharkkoihin 4 krt/viikko, kaikkien harkat kun eivät ole yhtäaikaa. lisäksi kesällä niille kuntorasteille kerran/viikko.
talvella sitten hiihdetään koko porukan voimin, lähin kuntorata on 15 km päässä. lisäksi vien yhtä painiharkkoihin 2 krt/vko, ne ovatkin 52 km:n päässä, ja kahta viedään lentopalloon 2 krt/vko, se reissu menee nyt ekaa kertaa kerralla, kun pääsivät samaan joukkueeseen.
välillä tuntuu, että elämä on yhtä kuskaamista, mutta kyllä se paljon antaakin,paljon uusia tuttavia, mahtavaa porukkaa ja yhdessä tekemistä. lisäksi olen mukana parin seuran johtokunnassa.
ja jos joku ihmettelee, niin olen ihan palkkatyössä klo 8-16, mies yksityisyrittäjä, erittäin epäsäännöllisten työaikojen kanssa. lapset 4, 9, 11 ja 12. Sitä 4-vuotiasta ei vielä viedä mihinkään, aikanaan saa lajinsa valita.
ei todellakaan ole yhteiskunnan ja seurojen asia järkätä kyytiä lapsille. seurat työskentelevät nytkin jaksamisen äärirajoilla muutamien tekevien ihmisten voimin. tervetuloa joukkoon, niin näet mitä se työ on.
kyllä niitä harrastajia olisi, minunkin autooni olisi tulossa monia kavereita. mutta kun niissä ajovuoroissa pitäisi vuorotella, ei onnistukaan. aina on joku syy, miksi ei heiltä - liikaa lapsia, liian kallista, ei ole aikaa (lähinnä viitseliäisyyttä)
kukkua kanssa, ettei vanhemmilla ole varaa kuljettaa. suurimmassa osassa tapauksista se riippuu viitseliäisyydestä, voihan tietysti olla, että te kuulutte juuri siihen marginaaliryhmään.
mutta suurimmassa osassa äiti laittaa etusijalle siistin kodin ja omat kotkotukset kuin lapsen harrastuksen. meillä vaeltaa pölypallot nurkissa eikä olla turhan tarkkoja muutenkaan. itse n todellakaan harrasta muuta kuin liikkumista omaksi ilokseni ja seuratyöskentelyä.
olsihan se mukavaa, kun taxi tulis ja hakis harrastamaan lapsen ja itse saisi jäädä katsomaan kauniita ja rohkeita - noo, ehkä en kuitenkaan sitä tekisi, mutta näin ei ole. vanhempien kuuluu ottaa vastuu omien lapsien liikkumisesta. ei kenenkään muun. ja jos ei muu, kuin ohjattu joukkuelaji tms kelpaa, niin sitten joutuu kuskaamaan.
Joillakin vanhemmilla sattuu olemaan vuorotyö tai ei ehdi kotiin ennen klo 18.00 ja harrastukset alkaa jo silloin esim15 km päässä. Monessa perheessä ei ole ehkä autoa ollenkaan. Tiedän seurojen resulssit ja penäsinkin valtiolta tai kunnalta jotakin tukea niille. Kimppakyydit ei aina oikein suju niinkuin itsekkin totesit. yleensä harkat eivät todellakaan satu samallepäivälle tai edes samaan aikaan eri perheen jäsenillä. Bussit kuklevat ainakin Vihdissä tosi huonosti ja harrastukset on keskittyneet Nummelaan tai kirkonkylään, vanhemmat taas yleensä töissä pääkaupunki seudulla. Missäköhän itse asustat ja paljonko sinulla menee aikaa työmatkaan? Helsingissä taas on helppo kulkea mutta lähetätkö 7 tai 8 vuotiaan yksin julkisilla kaikenmailman puliukkojen joukkoon, minä en ainakaan. Kyllä seuramaksutkin ovat iso kynnys monille perheille, usko pois.
eikä autoa. Tämä tarkoittaa että pienemmät lapset otetaan mukaan kun vanhempaa lasta kuskataan bussilla edestakaisin.
Ja usko pois, ihan bussilippujenkin hinta on joillekin kynnyskysymys, seuramaksuista nyt puhumattakaan.
otetaan mukaan kun vanhempia lapsia viedään. ja vuorotyöstä; vuorotyö tarkoittanee nimenomaan vuorotyötä, jolloin vuoroin ollaan varemmin kotona ja vuoroin myöhemmin. silloin iltavuoropäivinä voi lapsi ihan hyvin jättää ne harkat väliin, eikös vain, eihän tämä nyt niin totista puurtamista ole.
ja onkos ne teidän lapset ihan päikseen, kun te olette myöhään töissä? vai onko joku heidän kanssaan? eikö tämä joku voi silloin kuskata? ja jos ovat päikseen, niin sehän on suorastaan heitteillejättöä!
ja en usko, että bussilippujen hinta tai se seuramaksu voi olla jollekin kynnyskysymys. itse olen enemmänkin pieni- kuin keskituloinen toimistotyöntekijä ja mieheni se yksityisyrittäjä eikä leveästi elellä. talo on vanha ja maalla, autoja 2 koska sieltä ei julkiset pelaa ja molemmat tarvii autoa päivittäin. miehen auto tosin semmoinen lava-auton romu, etten ikuna sillä tohtisi lähteä minnekään.
ja lähden töihin klo 7.30, palaan 16.30 tai 17.00. ja on päiviä, jolloin harjoitukset alkavat klo 18.00 siellä 52 km:n päässä. ja on päiviä, jolloin siellä meidän keskustassa 26 km:n päässä alkavat klo 17.00 harkat. no useimmiten ehditään hyvin, joskus myöhästytään ja joskus jätetään menemättä, ei se sen kummallisempaa ole.
olen yhä sitä mieltä, että se on vanhempien viitseliäisyydestä kiinni, miten lapsia urheiluun vie. tekosyitä (osa hyviäkin ;) on aina helppo keksiä.
kyllä minuakin jotkut naapurit katsovat kieroon ja vihjailevat, että kyllä heidänkin lapset harrastaisivat, mutta kun heillä ei ole aikaa tai mahdollisuuksia viedä. niitä mahdollisuuksia ja aikaakin tosin löytyy kodin puunaamiseen putipuhtaaksi, lomareissuille, omiin harrastuksiin. ne minä olen siirtänyt odottamaan parempaa aikaa. kyse on useimmiten vain valinnoista.
tosin sellaista perhettä ymmärrän, jossa ei ole kuin yksi vanhempi, välimatkat pitkiä ja pieniä lapsia. poikani joukkueessa pelasi kesällä tämmöinen poika; äiti oli jäänyt yksinhuoltajaksi 5 lapselle, nuorin 5. tätä poikaa sitten porukalla kuskattiin. mutta, kuten totesin, useimmat syyt ovat hyviä tekosyitä.
Se on täysin vanhemmista kiinni, harrastavatko lapset ja viedäänkö heitä harrastuksiin. Tekosyitä viemättömyyteen löytyy aina. No, ehkä minäkin ymmärrän yh:aa, jolla ei autoa ja pieniä vielä kotona, mutta en oikein muuten.
Ja rahasta: laitetaan sitä turhempaankin: äidin permanenttiin, mäkkäriateriaan, sipsipusseihin, tupakkaan, lauantaiolusiin, videoihin, peleihin ja vaikka mihin. Lienee joku seuramaksu pieru saharassasa, jos noihin vertaa.
joissa ei osteta sipsejä, olutta, roskaruokaa..eikä polteta tupakkaa. Miksi aina oletetaan että pienituloiset ovat "tuhlaajia". Rahat menevät yksinkertaisesti elämiseen.
Sen ymmärrän, että on ihan eri asia onko varaa laittaa lapsen harrastuksiin 100 vai 1000 euroa vuodessa. Se 100 € on vain 10 € / kk ( jos ei kesällä harrasteta ) mutta se 1000 onkin jo eri juttu...
on toki perheitä, jossa rahat kuluvat elämiseen, ei siihen tupakkaan tai olusiin.
Mutta kyllä näistä maksunarisijoista löytyy monenlaista rahankäyttäjää. Monet saavat samoilla ja pienemmilläkin tuloilla lapsensa harrastamaan vaikka mitä.
Kyse on yksinkertaisesti valinnoista. Että tarviiko lapsi uudet lenkkarit vai nahkakengät? Jospa jättäisi ne nahkakengät kauppaan ja niillä lenkkareilla kulkisi kouluun ja juoksisi siellä kentällä? Entä menisikö samalla tuulitakilla syksy koulussa ja talvi hiihtämssä pururadalla? Ei ostetakaan sitä syystakkia. Maksetaanko seuran 15 euron vuosimaksu vai ostetaanko sillä valmispizza ja limpparia illaksi?
Ja itse olen ns keskituloinen yh, vai olisko pienituloinen, kun bruttopalkka on 2100/kk, lapsia 2. Joka vuosi ainakin toinen tarvitsee uudet sukset, joihin uppoaakin sitten muut varusteet mukaanlukien n 500 euroa vuosittain, lapset kovin erikokoisia eivät voi pitää kilpasuksina toistensa vanhoja. Joka vuosi uudet lenkkarit, n 70 euroa (kuluvat, ei voi risoja kierrättää), piikkareita, urheilupukuja, ja vaikka mitä. tietty ne salimaksut, seuramaksut, kisamaksut, lisenssit.... ja väitän rahallisesti pärjääväni. Tosin en otakaan niitä permanentteja, en itse harrasta muuta kuin seuratyötä ja muutenkin eletään nuukasti. Lapset on hyväksyneet, että esim mitään lomareissuja tai huvipuistoreissuja ei tehdä, jos haluavat urheilla (ja siis saada hyvät kamat urheiluun). Muutenkin lapseni ovat säästäväisiä.
Mistähän löytyisi seura, jossa voisi osallistua 15 e:n maksulla???????? Sinne tuon lapseni vaikka kauempaakin!!!
se teidän seuramaksu sitten on? huom. seuramaksu on eri kuin esim salimaksu.
Seurasin tota teidän keskustelua, ja on mun mielestäni ihan totta, että jotkut harrastukset on tosiaan kalliita - ala-asteikäinen poika alko harrastaa jääkiekkoo seurassa - 50,-/lisemssimaksu heti alkuun, sit 70,-/kk (siis joka kuukausi) seuralle kuukausimaksua, lisäksi varusteet (jotakin oli jo aiemmin hankittuna) tuli maksaan n.250,-. Nyt mennään 3 krt viikossa harkkoihin (automatkat väh. 40km yht eli n.120 km/vko, jos tulee pelireissuja -ja tuleehan niitä- niin kuljetusmaksut päälle). Ei aiemmin olis ollu varaa, kun olin yh, vaik olin töissä. Tiukkaa tekee nytkin, vaikka taas toinenkin maksaja perheessä. Mut irvistellään ja maksetaan, koska se on sit sen arvoista...
harrastuksista. välineet on törkeän kalliita ja sitten ne hallimaksut, ei kuulu meidän valikoimaan. ei kalleuden vuoksi, vaan siksi kun ketään ei oo kiinnostanut.
mutta hiihto kuuluu ja vaikka siitä ei tarvi mitään maksuja maksaa lisenssin lisäksi (alle 10 e), kun seura maksaa kilpailumaksut, niin välineet on kalliit. juniorisukset 150 euroa, niitä kahdet joka vuosi, siteet 50 e, niitäkin kahdet, sauvoja kahdet, n 80 e, tosin sauvoja voi tehokkaasti kierrättää, eli ne, joilla hiihdät luistellen tänä talvena, käyvät pertsaan seuraavana. monot 120, niitäkin tietysti kahdet. ja voiteet, no niihin voi laittaa ihan mitä vaan 50-500 euron väliltä.
kimppakyytejä ei oo, vaan itse kuljetat hiihtämään ja kisoihin. jos joskus palkintoja tulee, niin voi vaan laskea pyttyjen hintaa. mutta eihän kaikkea voi rahassa mitata.
moni asia. Naapurin lestadiolaisperheessä ekaluokkalainen saa ajella kouluun ikivanhalla ruosteisella pyöränrämällä. Isukki ja äityli ostavat samaan aikaan sikakalliin ökymaasturin!! Rahat riittää, mihin ne halutaan riittävän.
selviytyä joka kuukausi maksusta 400 e. Tähän tietysti vielä luistimet 500 e, voi mennä kahdetkin vuodessa, puvut 100 e/ kpl, trikoot, oheisten varusteet, lisenssit, kuljetukset, kisamatkat ym.
Näillä summilla vuodessa lyhentäisi jo keskikoista asuntolainaa.
Eikös yhteiskunta jo tue lapsiperheitä, vai onko kukaan koskaan kuullut lapsilisästä? Tiedän toki, että se menee monesti ihan jokapäiväiseen elämäänkin (kokemusta on), mutta mielestäni se on juuri sitä yhteiskunnan tukea, jolla voi vaikka kustantaa lasten harrastuksia. Sehän on sitten vanhempien päätös, mitä harrastuksia lapsilleen suo ja mitä niistä on valmis maksamaan. Turha minun mielestäni on alkaa omien päätöstensä vaikutuksista napisemaan.
Tekosyitä aina riittää: ei ole rahaa, ei ole aikaa, ei ole autoa, pitkä matka... Miksi kummassa yhteiskunnan pitäisi huolehtia lasten vapaa-ajan harrastuksistakin kuljettamalla ja kustantamalla? Miksi ihmeessä niitä lapsia on hankittu, jos niistä ei itse oteta vastuuta?!
Meillä lapset 4 ja 5v, harrastavat juoksentelemista eli juoksua. Ei ole kallista, parit lenkkarit on tarvinnut ostaa. Eikä rasita liikakilot. Siksipä hieman järjenvaloa sinne aikuisillekin, ei jokaisesta voi tulla mikahakkisia, jarilitmasia, teemuselanteita,
kyllä liikkua voi muullakin tavoin ja juokseminen on yksi mahdollisuus, köyhille ainakin.
lasten liikuntaryhmissä. Jos 10 kertaa kokoontuva ryhmä (90 min/kerta) maksaa 25 € kuntapuolella - jää kunta pahasti miinukselle. Eli jos tulot ryhmistä ovat 13'000 € ja menot 33'000 € vuositasolla, niin ei tunnu pahalta jos kunta nostaa ryhmiensä hinnan esim. 30 €/10 kerran kurssi. Lapsiperheen lompakossa se tuntuu kertamaksuna toki pahalta. Sille ei voi minkään. Mutta itse ajattelen kahden lapsen vanhempana niin, että kaikki mikä lasten liikuntaan menee ei mene koskaan hukkaan - raha tai aika. Perheemme ei harrasta kilpailullisia lajeja.
enää mitään avustuksia tai tukia mihinkään asiaan!hyvä jos nykyisetkään säilyvät tällä menolla.
mitä taas harrastusmenoihin,niin kyllähän ne useissa tapauksissa suuret on.mutta edullisia harrastuksia myös löytyy!!joskus vaan tarvitaan kekseliäisyyttäkin.
olen itse yh-äiti,pätkätyössä tällä hetkellä tosi minipalkalla.poika on jääkiekossa ja siihen menee rahaa.jäämaksut meillä n.50e/kk,lisenssi n.60€ tälle kaudelle.Sitten varustemenoja tilanteen mukaan.Käytettyjä saadaan onneks välillä lähes ilmaiseksi.
Olen sitä mieltä että kannattaa satsata tähän,jonain päivänä vielä kiitos tulee.Jos rahaa meneekin,niin kyllä paljon hienoa saa kokeakin.Tapaan samalla muita aikuisia,vanhempia.Pelireissut ovat aina kivoja,ottelutuloksesta huolimatta.Ei niitä voi rahassa mitata!!Joukkuepelit opettavat myös sosiaalisuutta,ryhmähenkeä ja -työskentelyä.
tyttöni käyvät jumpassa ja tanssissa.jumppa on edullinen,seura veloittaa opiskelijahinnan 35€/kausi.Sillä summalla saa jumpata niin paljon kuin haluaa!tosi edullista mielestäni.vain jumppavaatteet oltava,ja nehän koululaisella on muutenkin hankittava.
pienin käy tanssiopistossa reilut 100€ koko kausi.lisäksi seurakunnan liikuntakerho,ILMAINEN.
haluan vielä mainita urheiluseuroista,että siellä tehdään paljon talkootyötä,ilmaista siis, ei palkkoja maksella.kuinka moni vielä jaksaa lähteä siihen hommaan?pienillä seuroilla on pienet budjetit ja vapaaehtoistyöllä pysyvät paljolti pystyssä.minäkin olen jääkiekkojoukkueeni kahvio- ja siivousvuoroja tehnyt hallilla palkatta.jotta saadaan pienennystä jäämaksuihin.kaupunki ei tue meillä jääkiekkoa tai muutakaan lasten/nuorten urheilua.
siis kannattaa kysellä esim.seurakunnan kerhoja,4 H-yhdistystä.Ne pitää meillä päin paljon ilmaisia tai edullisia kerhoja.
välimatkoista se,että tietoisesti valitsin asuntomme keskustasta ettei tule kuljetusongelmia.autoon minulla ei ole varaa. arvostan vanhempia jotka kymmenien kilometrien takaa kuljettavat lapsia harrastuksiin!!mitalin ansaitsevat!
alkup.viestiin että oletteko kyselleet kimppakyytiä lapsillenne? sitä kannattais harkita,kysellä!! onko lähistöllä lapsiperheitä ja missä harrastuksissa käyvät?
asun täällä lähes korvessa,joten ymmärrän tilanteenne..
jos ei kuljetus onnistu,niin mielikuvitus käyttöön.jos on maastoa vieressä niin hiihto,suunnistus (tehkää suunnistusrasteja itse),juoksu, luistelu (pienen jään voi itsekin tehdä)...
rahasta vie se,että meillä säästyy kun ei polteta,kaljotella,osteta merkkivaatteita.Perusvaatteilla ja -ruuilla eletään.Vaatteetkin usein kierrätettyjä,kirppiksiltä.
Hyviä jatkoja!
Minä kuulun niihin vanhempiin, jotka kuskaavt lapsiaan yhteen harrastukseen 50 km:n päähän ja pariin muuhun 24 km:n päähän. vielä kisamatkat viikonloppuisin 20-150 km:n päähän. Raskasta on, mutta turhempaankin aikaa käytetään. Jos lapsi urheilee sen takia, että minä viitsin viedä, on se vaivan arvoista.
Täällä on seuramaksut ihan kohtuuhinnoissa johtuen siitä että tehdään paljon myös talkoilla hommia esim. järjestetään turnauksia. Kyydit kyllä pelaa jos vaan pääsee itsekin joskus kuskaamaan.
Usein lasten harrastustoiminnassa onkin se ongelma että kovasti pitäisi saada rahoille vastinetta, mutta kun on jotain talkoohommia niin se on aina tietyt vanhemmat kerta kerran jälkeen jotka niihin osallistuu.
Itselläni ei ole lapsia, mutta olen seuran kautta ollut paljonkin tekemisissä eri-ikäisten lasten ja heidän vanhempiensa kanssa. Nämä vanhemmat ovat juuri niitä jotka osallistuvat itse lastensa harrastuksen tukemiseen. En voi kun ihailla näitä vanhempia jotka jaksavat kannustaa ja "uhrata" oman vapaa- aikansa lapsen harrastuksen hyväksi. Toivottavasti itsekin jaksan olla yhtä aktiivinen sitten kun/jos lapsia saan.
Asenteissa on kovasti muuttamisen varaa. Ja kannattaa miettiä kumpi painaa vaakakupissa enemmän, oma ura vai lapsen hyvinvointi. Tai tätä olisi pitänyt miettiä jo silloin kun lapsia suunnitellaan.