Hei! :)
Tää galluppi taitaa kuulostaa vähän hassulta, mutta heitämpä kuitenkin tämmöisen kysymyksen tämän palstan lukijoille/kirjoittajille, jotka ovat (tai ovat olleet) parisuhteessa ja kysymys kuuluu: Missä olette löytäneet toistenne?
Tiedän, että kumppanin voi löytää ihan mistä vaan, esim. koulussa, kurssilla, leirillä, internetissä, lehden kirjeenvaihtopalstalla jne. Mutta olisi kiva lukea teidän kokemuksianne.
Meitä sinkkuja on niin paljon ja varmasti suurin osa kaipaa toista ihmistä lähelleen jakamaan suuren sydämen...olis ihanaa saada sanoa toiselle tai kuulla ai laav juuta...josta oikeasti välittää. :)
Tää galluppi taitaa kuulostaa vähän hassulta, mutta heitämpä kuitenkin tämmöisen kysymyksen tämän palstan lukijoille/kirjoittajille, jotka ovat (tai ovat olleet) parisuhteessa ja kysymys kuuluu: Missä olette löytäneet toistenne?
Tiedän, että kumppanin voi löytää ihan mistä vaan, esim. koulussa, kurssilla, leirillä, internetissä, lehden kirjeenvaihtopalstalla jne. Mutta olisi kiva lukea teidän kokemuksianne.
Meitä sinkkuja on niin paljon ja varmasti suurin osa kaipaa toista ihmistä lähelleen jakamaan suuren sydämen...olis ihanaa saada sanoa toiselle tai kuulla ai laav juuta...josta oikeasti välittää. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Löysin rakkaan kumppanini naapurista,koulun oppilaasuntolasta.
ensimmäisen poikaystäväni Lahden sopeutumisvalmennuskeskuksessa ja seurustelimme kolme vuotta.
edesmenneen aviomieheni aikoinaan Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksen ruokalassa. Ja tämän nykyiseni löysin/hän löysi minut sinkkunetin deitti-ilmoiutksen kautta.
Entisen tyttöystäväni kerättyä kamansa lähdin ensimmäistä ja tähän saakka viimeistä kertaa elämässäni vetämään viinaa vitutukseen.
NO, en päässyt jurriin asti, kun tapasin ravintola Zetorissa silloin 20-vuotiaan (olin itse 28) täysin terveen nykyisen vaimoni. Tuosta on nyt 11 vuotta, naimisissa olemme olleet 4 vuotta ja meillä on 9kk ikäinen tyttö :).
Vaimoni on muuten eläinlääkäri, joten ei ollenkaan hullumpi osuma aasille :).
Sanon kaikille sitä oikeaa etsiville: Menkää ulos ja ihmisten keskelle. Olkaa kuin ette olisikaan. Joku ajaa pyörällä, toinen potkulaudalla, joku tulee lentokoneella. Mitä sitten, jos itselläsi on pyörätuoli, kepit tai joku muu kosmeettinen haitta.....
Sillä ei ole mitään merkitystä, kun itse tiedätte, ettei sillä ole.
Aina tulee vastaan ennakkoluuloisia ihmisiä, mutta mitäs niistä. Kyllä niitä tulee terveillekin vastaan, eikä jokainen itseä miellyttävä vastaa kutsuun samalla aaltopituudella. Se on osa elämää, ei vammaisuutta.
Oikea ihminen ei välitä siitä, vaikka tulisit paikalle otsanahkaasi rypistäen, jos oikeasti olet oikeanlainen tyyppi :).
Onnea matkaan!
Ihanan positiivinen asenne ja niin täyttä totta!
Kaksi ensimmäistä poikaystävää löytyi korttelirallin pyörteissä, autolla liikkuessa ei vamma haittaa. Kolmas tuli yhteen liikkeeseen asiakkaaksi missä itse olin myyjänä ja neljäs löytyi perinteisesti ravintolan baaritiskiltä. Yhteensä toistakymmentä vuotta seurustelua ja avoliittoja. Viime vuodet olen ollut yksikseni varmaan siksi etten juurikaan enää käy ravintoloissa tai kaupungilla.