Mitä mieltä olet aiheesta "Miehet ja naiset viestivät..."? Galluppiin voi osallistua sekä miehet että naiset, kerro ikäsi ja sukupuolesi, niin voin ottaa nekin pointit huomioon, kun teen koosteen koulun ryhmätyötä varten.
Kiitos jo etukäteen.
Mari
Kiitos jo etukäteen.
Mari
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vihamielisyydestä on hyötyä eläimille
Hyökkäävyys lisää lajin elinkelpoisuutta
Eläinten vihamielisyys auttaa tuntemaan ihmistä
Vihamielisyys
Vihamielisyyttä ovat kaikki sellaiset käytöstavat eläimillä, joilla ne pyrkivät säilyttämään välimatkaa toisiinsa ja tai vahingoittamaan ja tappamaan toisiaan. Lajinsisäinen vihamielisyys vaikuttaa esim. lisääntymiseen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Lajienvälistä hyökkäävyyttä esiintyy esim. saalistajan ja saaliin välillä. Lajinsisäinen vihamielisyys on
usein eleitä tai uhkailevaa ääntelemistä, harvoin vahingoittamista.
Esimerkkejä vihamielisyydestä
Kaikkihan muistavat Wrightin taulun ”Taistelevat metsot”. Sellainen taisi olla useimman maalaistalon seinällä lapsuudessani
joko äidin kutomana ryijynä tai kehystettynä kopiona. Soidinmenojen yhteydessä tapahtuu vihamielisiä ilmiöitä tavallista enemmän. Saattaapa henkikin olla kysymyksessä, kun painavat
eläimet rysähtävät taistelun tuoksinassa vastakkain.
Reviiritaistelut ovat myös erittäin yleisiä. Johtajuustaisteluja sattuu jopa ihmisten keskuudessa, kun vaikka jääkiekko-joukkueiden ”pahat pojat” heittävät hanskat ja kypärät ja ottavat mittaa toisistaan. Ravinnon niukkuus saa myös taisteluja aikaan.
Jos eläinpopulaatio on runsas ja tilaa on vähän, voi syntyä taisteluja. Muistan kun olin 70 – luvun tietämissä Lapissa suuren sopulivaelluksen aikaan. Sopuli saattoi nousta kahdelle jalalle
linja-auton eteen ja kiroilla tuimasti ”vastustajalle”. No neljän
tuulen tiellä oli tuhansittain sopulipitsoja osoituksena siitä, kumpi
taistelun voitti. Sopulit kävivät myös vaeltajan kimppuun. Eräskin
poika sai sopulin sormeensa, kun halusi silittää sitä. Siitähän tuli
lääkärireissu ja jäykkäkouristuspiikki.
Jos ihminen rikkoo kriittisen etäisyyden eläimeen tai tämän poikaseen, on tilanne vaikea. Tällaisessa tilanteessa tapahtui maassamme harvinainen turma, kun karhu surmasi taannoin lenkkipolulla olleen miehen Ruokolahdella. Mies oli joutunut
karhun ja poikasen väliin ja sehän merkitsee haastetta.
Lintuja kuvatessani olen huomannut, että lokit välttävät katsekontaktia toisiinsa. Ne kääntävät pään poispäin sovinnollisena eleenä. Kohti katsominen on haaste.
Kipuaistimus aiheuttaa vihamielisyyttä. Tämän vuoksi esim.
haavoittunut suurpeto on vaarallinen ja on syytä välttää liikkumista esim. haavoittuneen karhun oletetulla oleskelualueella.
Jos eläin on pitkään eristettynä, syntyy hyökkäävyyttä. Sama tietysti pätee yksinäisiin ihmisiinkin, jotka usein ovat esim. valittajan roolissa yhteisössään.
Eläimen ja ihmisen hyökkäävyys
Eläinten hyökkäävyyden tutkiminen auttaa tuntemaan myös ihmisen psyykkisiä reaktioita. Ihminenkin käyttää rauhoittavia
eleitä hyökkäyksen estämiseen, mutta toisaalta ihminen tappaa
enemmän kuin eläimet. Ihmisen toiminta aggressiossa on niin
nopeaa, että rauhoittavat eleet ja vihamielisyyttä ehkäisevät mekanismit eivät ehdi mukaan. Toisaalta ihminen voi harjoittaa
aggressiivisuutta esim. jääkiekko-ottelujen ja urheilukilpailujen
katsomossa, mikä on omiaan lieventämään latauksia. Myös ihmisten asuminen lähekkäin on omiaan lisäämään aggressioita
samaan tapaan kuin eläimillä populaation tiheys. Niinpä kerrostaloissa elää joskus vihamielisempi yhteisö kuin omakotitaloissa. Myös lapsilla ilmenee hyökkäävyyttä esim.
varhaisessa kouluiässä. Tytöillä fyysinen väkivalta on vähäisempää. Alle nelivuotiaat, jotka eivät vielä hallitse hyvin
muita ilmaisukeinoja, turvautuvat väkivaltaan. On toisaalta mahdollista kanavoida lasten aggressiivista käyttäytymistä johonkin harrastukseen, esim. urheiluun. Niinpä pojat usein ohjautuvat joukkuelajeihin, joissa tietty hallittu väkivalta on
luvallistakin.
Kulttuuri ja väkivalta
Näyttää siltä, että kulttuuri on ottanut väkivallan erääksi tärkeäksi kanavaksi esittää ihmisten kanssakäymistä. Esim. television tarjonta on suurelta osin väkivaltavoittoista ja mitä taas tulee
lasten ja aikuisten videoihin ja peleihin, niissä käytetään usein
melkoisesti aggressioita stimuloivana keinona. Kautta aikain on
kirjallisuus ja taide myös hyödyntänyt väkivaltaa. Otetaanpa
vaikka taas esille kansalliseepoksemme Kalevala ja esim. johtajuustaitelu Väinämöisen ja Joukahaisen välillä. Siinähän Joukahainen nuoren uhon edustajana kärsi kirvelevän tappion ja
tilanne johti lopulta hänen siskonsa itsemurhaan.
Mielenkiintoinen näkökanta aiheeseen, kiitos mielenkiinnosta.
Värikästä syksyn jatkoa ja kaikkea kaunista elämääsi!
Mari
Kehon kieli vyöryy yli sanojen
Jaana Mertanen opettaa psykofyysista terapiaa eli psykodynaamista fysioterapiaa. Tähän ammattiin ei ole varsinaista koulutusta. Jaana itse on toiminut fysioterapeuttina, ilmaisutaidon opettajana ja lastentarhanopettajana; hän on työskennellyt teatteriryhmissä ja työstänyt radio-ohjelmia.
Jaana toteaa, että keho ei ole mitään yksin. Keholla ja mielellä – psyykellä - on yhteys. Kehon kieli on muutakin kuin sitä, että osaa käyttää käsiään. Me suomalaiset käytämme kehon kieltä siinä kuin amerikkalaisetkin. Kehomme puhuu meille ja kehomme puhuu meistä muille. Se, joka tekee työtä kehon kanssa, ei saisi unohtaa tunnemaailmaa. Me suomalaiset arvostamme liikaa päätä - älyn aluetta, kritisoi Jaana.
Puhuessaan Jaana istuu tuolilla jalat harallaan. Muistamme, kuinka paljon Tarja Halosen rento istuma-asento presidentinvaalien aikaan televisiossa herätti huomiota. Moitteet voivat olla aika sovinnaisia. Jaana on sitä mieltä, että fyysisesti parhaat asennot ovat taloudellisia. Naisten tapa istua polvi toisen päällä vaatii turhaa energiaa. Oman persoonallisen kehonkäytön pitäisi olla taloudellista. Kun kehonkäyttöä harjoitellaan, yritetään tehdä joskus liikaa oman ilmaisun ulkopuolelta. Toisaalta voi miettiä, onko aina toiminut väärin jonkun ulkopuolisen mallin mukaan. Monet ilmeet, eleet, asennot ovat ympäristöstä opittua; ne ovat ehkä isältä ja äidiltä mallitettuja.
Arvasinhan, että aihe herättää jokaisessa erilaisia mielikuvia, sen takia sitä ei kannatakaan rajata. Kiitos vaivannäöstäsi!
Värikästä syksyä :-)
Mari
Kehon kieli, ilmeet ja eleet ovat tärkeitä esim.
työpaikkakiusaamisessa tai koulukiusaamisessa.
Kokouksessa voi pj. osoittaa ilmeillä, että tätä
henkilöä ei tarvitse ottaa täydestä.
Koululaiset ovat suorempia. Ne pyörittävät etusormea ohimon ympärillä, kun haluavat osoittaa, että puhuja on täysin kajahtanut, tai ope höpsii joutavia.
Kun nuori pari rakastuu ensi silmäyksellä, he viestivät toisilleen ilmeillä ja eleillä ja kehon kielellä, että tilanne on o.k. ja henkilö sopiva
kumppaniksi. Jos vaimo kalistelee tiskatessaan astioita kovaäänisesti, se on viesti aviomiehelle, että paras pysyä loitolla "luuseri".
että sillei