Joskus väkisinkin mietin, että olenko aivan hullu, kun teen tätä työtä mitä teen. Ne on niitä samoja päiviä, jolloin tajuan, miten tärkeää on, että JOKU tekee tätä työtä... miksen siis minä?
Mutta nyt olen yhden iltasiiderini ja ruhtinaallisen ykkösvapaani ansainnut.
Mutta nyt olen yhden iltasiiderini ja ruhtinaallisen ykkösvapaani ansainnut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nii-in. Kenestäpä se työnteko mukavaa olisi - ei millään alalla. Paljon mukavempaahan se olisi vaikkapa kalastella päivät pitkät. Noinko koville se ottaat tajuta, että mukavaa työtä ei ole olemassakaan? Ihan samalla tavalla ihmiset ovat nykyään todella kovilla kaikissa muissakin työpaikoissa. Turhaan sinäkin kulutat energiaasi jokapäiväiseen marinaan, ruikuttamiseen ja valittamiseen. Kaikkialla vallitsee tällä hetkellä suoranainen hulluus ja ahneudella ei tosiaan ole mitään rajaa - ei missään.
Oletko kokeillut huonoa päivää suljetulla psykiatrisella? Oletko väistellyt lentäviä huonekaluja työssäsi? Onko sinun päällesi syljetty? Oletko koskaan nähnyt ihmistä, jolla on oikeasti pohjattoman paha olla? Se ei aina ole helppo näky.
En koskaan vaihtaisi työtäni päivittäiseen kalasteluun. Mukavaa työtä on olemassa, minulla on sellainen. Mutta se ei estä sitä inhimillistä ajatusta, että joskus pitkän päivän päätteeksi - hetkellisesti - kyseenalaistaa oman työnsä mielekkyyden. Ilman kyseenalaistamista ei ole oivalluksia.
En ruikuta päivittäin. Tämä oli elämäni rankin työpäivä, tämä on ensimmäinen kerta kun olen ääneen "ruikuttanut". Pahoittelen, jos se noin kovasti sinua harmitti.
Kaikenlainen työ voi olla mukavaa tehdä, onhan kalastaminenkin joillekin työtä.
Jokaisesta työstä on otettava ilo irti, se käy missä hommassa tahansa.
Aivan.Psykiatrisella puolella työntekeminen voi ottaa todella voimille, just se ahdistuksen tunteminen ja katseleminen kokonaisen työpäivän, tai illan on todella kova juttu, vaikkei tuoleja heiteltäisikään samanaikaisesti.
Omasta kokemuksesta tiedän, älä välitä noista päänaukojista, ei ne mitään hoitajia ole, kiusaavat vain.
Joo. Minäkin kerran mietin itku kurkussa, että miksi minä teen oikein tätä. Jouduin tuona päivänä juoksu jalkaa kiiruhtamaan kansliasta potilaan luokse kaksi kertaa tavallista enemmän. Hengästyin hieman ja meinasin ottaa lopputilin siihen paikkaan. Eihän se ole ihmisarvolle sopivaa, että joutuu rasittamaan itseään työtä tehdessä. Pääsin siitä kuitenkin ylitse.
T: Hoitsu-tyttönen
Hämmästyttävää, miten ihmiset osaavatkaan kuitata alentuvasti toisen ajatukset, tietämättä lainkaan mistä on kyse. Erinomainen ominaisuus hoitsun ammatissa, onnea urallesi!
sun seuraksi, kippis ja toivotetaan ne vmaiset kohteet hevohelvettiin, aamulla taas yhen pölövästin luo... ei erota siivoojaa sihteeristään, nii on aina sekasin, mie tiijä mikä sitä vaevaa, mutta minun pitäs hälle kahveet keittää ja tuua jotahi papereita. Mie voen kahvit keittää, mut niistä papereista mie tiiä nin mittää...onneks se sihteeriassistent on tullu aena ajoessa töihin, että hää selevittää sen pualen, nin ja kahvit oon keittäny siinä siivouksen ohessa, että tiä sihteerparka joka tosissaa kovilla tuommosen toemitusjohtajan kanssa, ehtis ne paperit toemittaa sille tirehtöörille.