näitä nykyinen-exä-uusioperhe suhteita lueskellessa heitämpä oman lusikkanikin soppaan..eli puhuimme joku hetki sitten miehen kanssa, että kyllä se suurimassa osassa uusioperhe kuvioita vaan menee niin että exää se miehen uusi puoliso sekä tulevat lapset kismittää, ja vetää tekosyynä aiempien lapsien kärsimyksen tästä siihen mukaan, eli helppoa sanoa että aiemman suhteen lapset kärsii isin uusista puolisoista sekä sisarruksista, vaikka ainakin meidän kohdalla se on exä ketä se selkeesti kismisttää, vaikka koitaa vedota lapsiin..mieheni lapset eivät millään tavoin osoita negatiivisia tunteita minua kohtaan, eikä tulevaa lastamme, päin vastoin hänelle jo askarellaan kerhossa vaikka mitä, ja hänestä kysellään päivittäin ja odotetaan maailmaan.Mutta exä jaksaa informoida miehelleni kuinka lapset kärsivät meidän luona, ja uudesta tulokkaasta, että mieheni pitäisi asettaa nyt lapsi tärkeysjärjestyksessä ehdottomasti minun ja vatsani edelle.Mutta tässä näemme että exää se häiritsee ei lapsia, olemme exälle kertoneet miten lapset meillä käyttätyvät, mutta exän mielestä lapset vain mielistelevät minua, todellisuus ihan muuta kuulemma..en usko että pienet lapset osaisivat noin hyvin ja aidosti näytellä ja olla ns.kaksinaamaisia, lapset ovat meillä usein, eikä heillä ole koskaan kiire pois sen takia että meillä olisi niin epämukavaa kun exä sanoo, päinvastoin, itkun kera lähdetään kun jo valmiiksi pitkä aika odottaa seuraavaa kertaa!mutta tämä oli vain raapaisu meidän arjesta, enkä tosiaankaan halua yleistää että kaikki exät olisisvat tämmöisiä, tai nykyiset puolisotkaan, mutta totean että kyllä siellä taustalla saattaa piileä exän katkeruus joka pistetään pienen lapsen piikkiin, ja sillä keinoin koitetaan hajottaa uusperheitä, eikä anneta uusien puolisoiden olla niiden vanhojen kanssa onnellisia!
elävästä
elämästä
5775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuo onkaan. Mutta meidän on vain jaksettava ja mitä vähemmän välitämme exän kiukutteluista sitä vähemmän hänellä on valtaa meidän perhe-elämäämme.
omanlaisensa. Meillä ei exää, miestä eikä hänen lapsiaan taida tämä uusperhe kuvio häiritä. Ainoastaan minä olen se, joka ei tahdo sopeutua. Ahdistaa välillä todella paljon kun joutuu suunnittelemaan menonsa ja elämänsä toisten sopimien aikataulujen mukaan. Myös vieraat lapset omassa kodissa häiritsevät aika ajoin, vaikka mukavia ovatkin ja hyvä asiahan se on että meidän yhteisellä lapsella on nyt jo sisaruksia.
Sopeutuminen vaatii aikaa kaikilta osapuolilta, joiltakin se onnistuu nopeammin kuin toisilta riippuen henkilön persoonasta.
Näitten juttujen perusteella uusperheellisiä tuomitaan aika ankarasti olipa sitten exä tai nyxä. Taitaa olla lusikka samassa sopassa liian monella näissä uusperheissä. Tosin näitä samoja ongelmiahan tapahtuu myös ydinperheissä, niistä ei vaan kovin helposti puhuta eikä niihin puututa.
hattua nostan varsinkin exien puolisoille, niille nykysille, kun jaksavat kantaa vastuuta uusperheen asioista, ja monhi hyppää kelkkaa ihan tietämättömänä koko touhusta,sekin vaatii sopeutumista!ihailen suuresti kuinka näiden etävanhempien puolisot auttavat lasten hoidossa sekä kasvatuksessa vaikkei kyse edes ole omasta lapsestaan, ja usea tämän vielä tekee omien ja yhteisten ohella!kyllä uusperheissä haastetta on, ja minun mielestä ei pidä tuomita tätä, tämähän kertoo jo esim.etäiseistä jotka ottavat vastuuta ja kantavat huolta jälkeläisistään, mutta eihän se kiellä rakastumasta toiseen aikuiseen, asiat pitää vaan yhdistää ja saada toimimaan!ja jos tosiaan joku nykynen on "ryöstänyt" perheeltä isin ja exältä puolison, sehän vaan kertoo ettei sillo kaikki oo kohdallaan ollut, ja mies ei onnellinen, ei onnellinen mies lähde! eikä tällöin jättänyt lapsiaan välttämättä vaikka puolison jätti.koitetaan miettiä että tässä on kyse onnellisuudesta, mikä sen tuomitsee jos ISÄ tai ÄITI rakastuu uudelleen= uusioperhe?
paljon näistä nyksistä, jotka ovat lapsilta ja vaimolta miehen ryöstäneet. Useassa tapauksessa myös nainen voi olla se, joka eron haluaa ja mies joutuu vasten tahtoaan lapsista eroon.
Minä en oikeastaan ymmärrä näitä miehen ryöstö juttuja. Mihinkä sitä ihminen kotoaan ja perheensä luota lähtisi jos asiat ovat siellä hyvin. Jos omalle kohdalle ajattelisi niin pitäisipä olla melkoinen uros että perheeni jättäisin ja toisen miehen matkaan lähtisin. Jos on hyvä suhde niin ei vieraat ihmiset kiinnosta siinä mielessä.
Avioero kertoo aina siitä, ettei asiat ole olleet hyvin tässä perheessä. Turha syyttää ketään ulkopuolista avionrikkojaksi, koska se perimmäinen syy löytyy siitä parisuhteesta. Se toinen voi synnyttää lopullisen ero päätöksen, mutta ero voisi tulla ilman häntäkin ennemmin tai myöhemmin jollei asiat avioliitossa muutu.
lasten lähivanhempi näkee asioita joita toinen ei näe. Lapset oikeasti mielistelevät ja ovat ystävällisiä sekä reippaita, osin kai pelkäävät etteivät "kelpaa" muuten muualla asuvalle vanhemmalle. Siis sinänsä nykyisesi entinen on varmasti oikeassa. Sekin on varmasti totta että toisinaan entsien uusi elämä saa havainnoimaan asioita kriittisesti silloinkin kun ei siihen olisi syytä. Onhan se itsestään selvää että uusi lapsi saa aikaan ajatuksia aiemmasta liitosta olevissa lapsissa. Sen olen kuitenkin huomannut että me aikuiset ajattelemme asioita paljon monimutkaisemmin kuin lapset, teemme asioista suurempia katastrofeja kuin lapset ja pahimmassa tapauksessa siirrämme tahattomasti tätä ajatusmallia lapseen. Kurjaa mutta totta. Syntyy sisarus samoista vanhemmista tai uusiosuhteesta, niin ainahan se on uusi tilanne, sehän on itsestään selvää.