Tuntemuksia, kun

Suhteet & Tunteet, sieltä hae Uskottomuus-palsta.

Kipeät asiat eivät kuulu tänne sillä täällä jauhetaan hölöpölöä ja toivotellaan huomenia vaan.

Evoluutiokehityksen mukanaantuoma kilpailuvietti ei salli toisen onnistua siinä, missä itse epäonnistuimme... :/

Jotain tuonsuuntaista ehkä - mutta älä ole huolissasi, se menee ohi ;D

Mistä tulee katkeruus... hmmm... onko se sitten epäonnistumisen tunnetta, kateutta toiselle naiselle tms.

Itselläni ei enää mitään fiiliksiä ex-miestä kohtaan. Ihan vieras ihminen. Tehköön mitä haluaa ja kenen kanssa haluaa.

yhdentekevää. Olen jotenkin oikein tyytyväinen heidän puolestaan, koska tämä nykyinen sopii ajatusmaailmaltaan hänelle paljon paremmin. Parasta iltapuhdetta heillä varmaan on se kun molemmilla sauhuaa taskulaskin kädessä ja miettivät paljonko omaisuus on tänään taas karttunut. Sitten kaikesta pidetään kynsin hampain kiinni. Voi että mä olen tyytyväinen ettei mun enää tarvii elää sitä elämää. Toivon heille kaikkea hyvää jo lastenkin takia.

liittyvät siihen, että kysymyksessä on ihminen, jonka kanssa olen viettänyt koko nuoruusvuoteni, perustanut perheen ja ajatellut meidän vanhenevan yhdessä.
Vaikka tuota vanhaa miestä kohtaan ei enää ole mitään tunteita, ei fyysisiä varsinkaan,niin jotenkin miellän hänet vielä minun miehekseni.
Hullua , vaikka ollaan erottu jo yli kaksi vuotta sitten.

Olen tavannut tämän uuden naisen ja juttelen hänen kanssaan ihan korrektisti,mutta kun hän esim. esittelee taloa ja puutarhaa kuin omanaan, tunnen aina piston rinnassa.
Kyllähän minä tiedän , miltä nuo kirsikat maistuvat, itsehhän sen puun siihen istutin.

Lapselliseksi tämän uuden naisen usein miellän.

Kaikkea hyvää kuitenkin heille toivon, ja ehkäpä koittaa päivä, jolloin ajattelen entistä miestäni kuin vierasta konsanaan..Nyt se tuntuu vielä vähän vaikealta.

Liittomme kesti kauan. Yritin kaikkeni: kodinhoito ja lastenkasvatus, yhteinen vapaa-aika ja työuran tukeminen. Lopulta itsekin opiskelemaan ja työhön. Liitto oli kuitenkin jossain vaiheessa väljähtynyt ja etäännyimme kuin huomaamattamme. Se, että miehelle oli ilmestynyt toinen, ei enää tietooni tullessaan edes yllättänyt, mutta katkeruus hiipi sisimpääni.

Minä olin sentään ollut se, jonka avulla mies pärjäsi, teki uran, edusti, ja saavutti esittelykelpoisten lastemme isyyden, harrasti ja eli aktiivisesti. Nyt käsitin että olin osuuteni hänen elämässään tehnyt eikä käyttöä enää olisi. Uusi on (tietysti) minua nuorempi ja kai sitten muutenkin joka suhteessa parempi. Katkeraksi tekee varmaan tämä tunne, että mies ei yhteisten vuosiemme aikana ollut sittenkään rakentanut minuun todellista tunnesidettä. Voiko ihminen elää elämänsä pelkkien laskelmien varassa, kuin tuotantoprosessia aikataulunsa mukaan johtaen?

Olen sitä mieltä,että ei voi olla aidosti onnellinen toisen uuden onnen puolesta,jos tuntee katkeruutta. Tiedän kokemuksesta. Sinulla ei vielä omat tunteet kuolleet,vaan niihin liittyy liikaa nostalgiaa ja hyviä muistojakin....... Toivotan sulle tsemppiä ja voimia. Päivä kerrallaan!!

ooooooo