Tämä kysymys on lähinnä miehille...
Milloin mies on vamis kihlautumaan?
Itse ehdotuksiini saan aina vastauksen: " ei nyt, katotaan myöhemmin..." ja nyt ollaan jo kateltu 5 vuotta, eikä vieläkään sovi?
Pitääköhän tässä laittaa äijä kiertoon vai koskahan sopii?
Milloin mies on vamis kihlautumaan?
Itse ehdotuksiini saan aina vastauksen: " ei nyt, katotaan myöhemmin..." ja nyt ollaan jo kateltu 5 vuotta, eikä vieläkään sovi?
Pitääköhän tässä laittaa äijä kiertoon vai koskahan sopii?
Vastaukset 11
Vanhimmat
niin tapauskohtaista, ettei yleispätevää vastausta pysty antamaan. Jotkut ei ole siihen koskaan valmiita, toiset melkein heti.
Miksi sinä et voi kosia? Vai oletko jo kosinut?
"Pitääköhän tässä laittaa äijä kiertoon..."
Ei kihlaus muuta elämäänne kuitenkaan mihinkään suuntaan. Miksi haluaisit mennä hänen kanssaan naimisiinkaan, jos edes harkitset äijän laittamista kiertoon pelkästään tuommoisen asian takia?
Miten niin pelkästään??? Kihlaus on merkki avioliitosta. Avioon mennään sen vuoksi että rakastetaan ja halutaan olla yhdessä ja rakastaa elämän loppuun asti. Se on kuin julistus maailmalle että tämä on minun ja minä rakastan tätä enemmän kuin mitään muuta. Haluan olla tämän kanssa elämäni loppuun asti eikä mikään erota meitä.
Mutta mitäs sitten kun vain toinen tuntee näin. Kannataako rakastaa ihmistä joka ei rakasta ja arvosta sinua läheskään yhtä paljon? Mielestäni ei kannata.
"Mutta mitäs sitten kun vain toinen tuntee näin. Kannataako rakastaa ihmistä joka ei rakasta ja arvosta sinua läheskään yhtä paljon? "
Kannattako yrittää ratkaista asiaa naimisiin menolla... tai millään toisen ihmisen pakottamisella?
Voisiko ihminen todella muuttaa itseään mnemällä naimisiin.
Miten itse luulet että muuttuisit jos menisit naimisiin " naimisiin menon " takia?
Kaikkea hyvää sinulle!
Sempä vuoksi ei naimisiin mennä kun toinen ei tunne samoin. Enkä halua pakottaakkaan, koska ei se tosiasia siitä miksikään muutu. Todennäköisesti asiat pahenee vain, jos pakosta menee naimisiin.
Mutta haluan ihmisen joka tuntee samoin minua kohtaan. Tämänhetkinen tapaus ei tunne, en siis halua olla hänen kanssaan. Mielestäni minulla on oikeus suhteeseen jossa minua rakastetaan ja arvostetaan?
Ja siis tarkoitushan ei ole muuttaa ketään sillä naimisiin menolla. Minä olisin halunnut naimisiin ihan vain sen tähden että rakastin paljon ja halusin olla koko elämäni hänen kanssaan. Ulkoisestihan homma ei olisi muuttunut mitenkään, mutta henkisesti suhteemme olisi syventynyt.
Kaikkea hyvää myös sinulle!
pointtina se, että ap ei tunne miehen haluavan sitoutua häneen. Itse ajattelisin kans 2 kertaa jatkaisinko.
Raaputas ap vähän miehesi ajatusmaailman pintaa, ja kysy selitys, miksi kihlautuminen ei sovi. Hmm..luulen, että jotain perustavaa laatua olevaa hämminkiä voi tulla selville.
Toisaalta, jos toisen kanssa haluaa olla, niin miksi ei sitten voi mennä kihloihin ja naimisiin? Muutama aika voi mennä naimisiin ja kihloihin menon ajatuksen sulattelemiseen, sen voi jokaiselle antaa myöten. Mutta ottaako se ihan vuosia, hmm luultavasti ei.
Ja musta kihlautumisen ja naimisiin menon pitäisi olla hyvässä suhteessa pohjimmiltaan onnellinen asia (luonnollisten elämämmuutoksesta johtuvan epävarmuuden yms. tunteiden lisäksi). Jos toisen naama venähtää löysän pannukakkun näköiseksi kun tulee puhe kihloihin ja naimisiin menosta, niin kaikki ei ole kohdallaan ehkä. Tai jos ei ensishokista toivuttuaan ala olemaan iloinen kihla- ja hääajatuksesta.
...hän on valmis jakamaan koko loppuelämänsä kanssasi. Kyllä tällainen asia pitäisi jo viidessä vuodessa olla selvää? Vai roikutteko toisissanne pelkästä tottumuksesta ja yksinjäämisen pelosta?
Kysy suoraan ja vakavasti, että "Haluatko sä mun kanssa naimisiin, (hankitaanko lapsia ja lemmikki)?"
Jos se mies tajuaa, että oot vakavissas, se myös vastaa suoraan (?).
Jos mies alkaa heittämään vitsiksi koko naimisiinmenon, jätä se, jos haluat naimisiin enemmän kuin olla sen miehen kanssa ilman häitä.
Voit myös kysyä, onko kies kanssasi vain "tottumuksesta" vai "ei halua olla yksin".. :P
Oma mielipide on, että jos se mies ei kosi 10v:n kuluessa (tai sitten kun on arkea eletty) se ei tiedä, että oletko sä se oikea, tuletteko olemaan aina yhdessä... -> Ei kihloja...
Jos on varma niin luulis kosineen, koska on ollut varma että ollaan aina yhdessä, vaikka tulevaisuus eron toisinkin..... :P
Kirjoituksestasi kyllä huomaa, että olet vielä tyttönen. Niin lapselliselta se kuulosti. Oletko koskaan tullut miettineeksi, että kaikille kihlautuminen ja avioliitto eivät ole tärkeitä? Yhteisen elämän voi viettää ilman sormuksiakin. Miksi kaikesta pitää nostaa niin hirveä haloo?
turhaa sitä on odotella ,että mitään tapahtuu,kun niin ei tapahdu..
lupauksia ja lupauksia..
voin luvata sulle ,että ne on 98%turhia.
varoitan vaan..
2 kk seurusteltiin ja 14 v kihlois ja sitten ero et silleen, melkein niinkuin avios olis ollu ,ihan sama,nykyinen mies ,jos ei kosi ja mee naimisiin ,niin jätän ja just, ei enää epävarmuus probleemaa ,jos ollaan ,niin ollaan kans ja hamaan loppuun asti.Mitä sitä räpeltämään!