hei. käyn lukiota ensimmäistä vuotta. nyt parina aamuna kun olen seisonut bussipysäkillä, pari poikaa ovat vähän kiusanneet. tänä aamuna he ensin potkivat maata, sitten ottivat sieltä kastematoja ja heittivät minua niillä. tai toinen heistä heitti. toinen lähinnä noukki matoja maasta ja nauroi kaverinsa kanssa. ja tämä ns. "kiltimpi" poika ei yksin tekisi mitään tuollaista, kaikki on tämän toisen pojan pääkopasta peräisin.
tämä voi ehkä kuulostaa hieman naurettavaltakin: mutta nämä pojat ovat minua n. 4-5 vuotta NUOREMPIA. ja minua ärsyttää kun annan sellaisten kakaroiden musertaa itseni. tänä aamuna he myös nauroivat (se näytti lähinnä tekonaurulta) uusille silmälaseilleni.
en ole oikein koskaan osannut, tai vain uskaltanut, sanoa kiusaajilleni takaisin mitään piikikästä tai muuten puolustaa itseäni. olen henkisesti (mutta myös fyysisesti) aika heikko ja epäitsevarma.
ei minua kauheasti ole kiusattu elämäni aikana, ennen tätä joskus pari vuotta sitten. ja kiusaaminen on oikeastaan aina ollut vain henkistä, mutta sekin sattuu. olen myös aika herkkä persoona.
tänään nyt iltapäivällä, mennessäni linja-autoon ja leimattuani kortin, nämä pojat istuivat edessä ja katsoivat minua hieman virnuillen. ja tein sen virheen että istuin heidän taakseen. ja niinpä tämä "ilkeämpi" poika yritti laittaa penkkiään taaksepäin, kun hän istui minun kohdallani. en sanonut heille mitään, en jaksaisi välittää koko asiasta. mutta vaikeaa olla välittämättäkin. kyyneleet meinasivat poltella kurkussa.
meitä kiusattuja on niin paljon. itse en ole varmaan koskaan (en ainakaan muista) kiusannut ketään. me ihmiset olemme kaikki yhtä arvokkaita, niinkuin se on monta kertaa todettu.
kiitos jos jaksoitte lukea tämän ja pistää jotain vastaviestiäkin.
tämä voi ehkä kuulostaa hieman naurettavaltakin: mutta nämä pojat ovat minua n. 4-5 vuotta NUOREMPIA. ja minua ärsyttää kun annan sellaisten kakaroiden musertaa itseni. tänä aamuna he myös nauroivat (se näytti lähinnä tekonaurulta) uusille silmälaseilleni.
en ole oikein koskaan osannut, tai vain uskaltanut, sanoa kiusaajilleni takaisin mitään piikikästä tai muuten puolustaa itseäni. olen henkisesti (mutta myös fyysisesti) aika heikko ja epäitsevarma.
ei minua kauheasti ole kiusattu elämäni aikana, ennen tätä joskus pari vuotta sitten. ja kiusaaminen on oikeastaan aina ollut vain henkistä, mutta sekin sattuu. olen myös aika herkkä persoona.
tänään nyt iltapäivällä, mennessäni linja-autoon ja leimattuani kortin, nämä pojat istuivat edessä ja katsoivat minua hieman virnuillen. ja tein sen virheen että istuin heidän taakseen. ja niinpä tämä "ilkeämpi" poika yritti laittaa penkkiään taaksepäin, kun hän istui minun kohdallani. en sanonut heille mitään, en jaksaisi välittää koko asiasta. mutta vaikeaa olla välittämättäkin. kyyneleet meinasivat poltella kurkussa.
meitä kiusattuja on niin paljon. itse en ole varmaan koskaan (en ainakaan muista) kiusannut ketään. me ihmiset olemme kaikki yhtä arvokkaita, niinkuin se on monta kertaa todettu.
kiitos jos jaksoitte lukea tämän ja pistää jotain vastaviestiäkin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
siis sinua nuoremmat henkilöt kiusaavat sinua? Aika jännittävää, että niinkin on käynyt, mutta nyt asiaan:
Elikkäs kuten olet jo tehnyt, olet pyrkinyt olemaan välittämättä. On turhaa yrittää alkaa itse nakkelemaan heitä kastemadoilla, eikä piikikäs vastalause aina autakkaan. mutta jos haluat jonkin hyvän lauseen, esitä se rauhallisesti normaalilla äänellä, vaikei sinulla sisaruksia olisikaan. esim: " minun 8 vuotias veljenikin käyttäytyy paremmin" ja etkä katso heihin päinkään, vaan pidät katseesi esim. bussipysäkin merkissä, ja vaikka he tekisivät mitä et ole huomaavinasi :)
Ikävää että pitää pikkukakaroitten (ja yleensä muittenkin) häiritä toisten elämää. Itse olen maailman kiusatuimpia ihmisiä (ainakin noin 10
miljoonan kiusatuimman joukossa).
Koulukiusaaminen alkoi 1. luokan alkupuolella. Nyt yläasteella kiusaamista tapahtuu vähemmän kun käytöshäiriöiset kasvatuksen puutteessa olevat jotkut ovat eri kouluissa / jääneet luokalleen.
Nykyään kestän koulukiusausta paremmin kuin muutama vuosi aiemmin. Mikä "parasta", osaan jopa sanoa takaisin.
Jos ne tyypit on tosiaan jotain 11v-12v, ni sun ei todellakaan pidä alistuu tollaseen!! Riittää et katot niitä niinku ne olis hullui tai sanot esim. "mitä vittuu??" ni ne lopettaa, ja jos joku tekis mulle tolleen, eikä auttais noi, ni menisin ens kerral jonkun mun kaverin kans ja sit alettais kiusaa niit niin paljon et ne alkais itkee, kyl ne sit lopettais. Ja ei todellakaan kannata olla niinku ei huomais koska se on niille vaan eduks! Oo rohkee ja sano niille et ne on idioottei pikkukakaroi jos ne ois vähän vanhempii sä kostaisit niille mut nyt sä et viitti vaivautuu ja sä taidat pelkästään kertoo niiden vanhemmil. Ja lisää et on säälittävää kiusaa tyttöö ja ne ei luultavasti ikinä saa keltään koska ne on niin säälittävii. Mul on ittelläni pikkuveljiä, joist vanhin on 12 ja mä tiiän et kaikki sen ikäset voi esittää jotaan kovaa, mut ne on ihan pikkupoikii oikeesti ja loukkaantuu helposti ym. Et rohkeesti vaan puhuun niille!! Heti huomenna! Tee se ja sano auttoiks.
Voi voi, Miinnii. Ei tuolleen. Jos sä vastaat takaisin tyyliin "mitä vittuu?" (kuulostaakin jo typerältä), niin se vasta rohkaiseekin heitä... osoitat heille, että olet vajonut heidän tasolleen.
Kuten muutama aiempi neuvoikin, kannattaa pysytellä rauhallisena ja käyttäytyä ikäsi mukaisesti. Paras tapa olisi mennä rauhallisesti heidän luokseen ja kysyä, miksi he tekevät niin? Ja pyytää lopettamaan, ettei asiaa tartte viedä siitä eteenpäin.
Muista, ett he ovat uhmaiässä, liikaa pokemonia ym. Huutaminen ja uhkailu yms. ei tehoa (tuskin tehoaa heidän vanhempiensakaan huudot).
Ja sitten, jos mikään ei enää näytä auttavan, pyydät jonkun rotevan miespuolisen kaverisi tulla mukaasi pysäkille/missä ne pojat nyt kiusaavat sua. Hänen ei pahemmin tartte tehdä mitään, riittää että kiusaajat näkevät, ett sul on "suojelija". ...toki voit myös ottaa selville missä he asuvat ja mennä asiallisesti juttelemaan heidän vanhempiensa kanssa.
"Paras tapa olisi mennä rauhallisesti heidän luokseen ja kysyä, miksi he tekevät niin?" toi ei auta mitään, jos 1. ap ei välttämättä edes uskalla kysyä tota ja 2. ne ei välitä tollasesta yhtään.! Ne ei oo mitään 5v. jotka jäis miettimään tekosiaan ja katuis vaan ne on kutosen kauhukakaroita!! Ja varmaan 19v. ei enää muista kauheesti tollasii juttui vaan pyrkii hoitamaan ne "kypsästi" ja se ei valitettavasti todellakaan auta mitään. "Jos sä vastaat takaisin tyyliin "mitä vittuu?" (kuulostaakin jo typerältä" ne ei mitään rohkastu vaan vaan pelästyy ja jos niille sanoo et ne on säälittäviä pikkulapsia ne vastaa "ite oot" tai sit ne sanoo "mikä ite oot" ja siitä nyt ei enää tarvii välittää, mut ne lopettaa sen kiusaamisen jos sanoo ton kaiken tarpeeks uskottavasti. Mul on kokemusta mun omast pikkuveljest ja sen kavereiden "kiusaamisesta". Ne vaan esittää kovia ja loukkaantuu heti ku panee vastaan. piste
no ehkäpä mulle on iskenyt dementia, kun en muista millaista elämä oli parisen vuotta sitten. mutta onneksi on teitä nuoria pelastajia, tulevaisuuden toivot jotka opitte jo nuorina ratkaisemaan ongelmat olemalla lapsia.
6. luokkalainen ei loukkaannu moisesta "mitä vittuu?!" tyylillä, vaan oppii siitä. hän oppii, että ongelmat ratkaistaan kiroilemalla ja esittämällä kovista... kuten sinäkin, parahin Miinnii. Tulet huomaamaan tämän parin vuoden päästä.
Sitäpaitsi, ei ole oikein yllyttää ketään kiusaamaan toisia, vaikka kyseessä olisikin kiusaajien kiusaaminen.
Ja tiedoksi vain, pikkuveli on hiukkasen eri asia ku tämmöset "tuntemattomat" kiusaajat. Kyllä, minulla on pikkuveli, joten tiedän mistä puhun.
Mutta tuommonen turha machoilu, ja vittuilu ei johda mihinkään, paitsi pahempiin ongelmiin. Paras on vain pysyä tiukkana ja ottaa asiasta puheeksi, joko vanhempien kanssa tai suoraan kiusaajien kanssa.
"Ne ei oo mitään 5v. jotka jäis miettimään tekosiaan ja katuis vaan ne on kutosen kauhukakaroita!!" jaahas, ystävällinen jutustelu ei uppoa mutta "a jos niille sanoo et ne on säälittäviä pikkulapsia ne vastaa "ite oot" tai sit ne sanoo "mikä ite oot" ja siitä nyt ei enää tarvii välittää, mut ne lopettaa sen kiusaamisen jos sanoo ton kaiken tarpeeks uskottavasti." tehoaa? ... epäilen...
Mutta voin sanoo ettei mua oo ikinä kiusattu koska osaan lopettaa sen ajoissa sanomal vastaan. Seki riippuu luonteesta annatko kiusata vai et. En sano tota pahalla mut se ei todellakaan auta jos yrittää olla niinku ei välittäis se pikemminki näyttää aika säälittävältä jos ei uskalla sanoo mitään kun joku kiusaa. Jos joku lapsellinen ääliö luokassa vaik matkii ni ei siin pidä olla vaan niinku ei huomais! Sit ne vaan jatkaa! Ja taas ihan väärää tietoo 12v. pojista: "6. luokkalainen ei loukkaannu moisesta "mitä vittuu?!" tyylillä, vaan oppii siitä. hän oppii, että ongelmat ratkaistaan kiroilemalla ja esittämällä kovista... " 12v on kuule oppinu kiroileen jo AIKA monta vuotta sitte, eikä edelleenkään ne oo mitään pikkulapsii joten ne ei suhtaudu tolleen miten selitit. Ne ei muutenkaan kiroile paitsi esittääkseen kovaa. Mä en joka tapaukses jaksa enää sun kans väitellä,mä annoin alunperin neuvoi ap.lle enkä sulle.
Minä en tekisi muuta kuin vilkaisin ja sanoisin: "Voi sääli kersat, yrittäkää kasvaa" Ja kävelisin kauemmaksi. Jos ne linja-autossa nauraa, ei voisi todellakaan kiinnostaa. Kävelisin ohi. En usko että he kauaa jaksaisivatkaan.. Ei todellakaan kannata miettiä mitään sotasuunnitelmaa niitä vastaan. Lapset ovat lapsia. Totea siihen tyylin, että voi sääli taas teitä. Tietenkin ne voi nauraa ja matkia, mutta tuskin ne kauaa jaksaa. Mutta jos jäät viereen vain hiljaa, niin ne voi koittaa, mitä kaikkea ne sulle uskaltaa tehdä.
Ne ovat ihan innoissaan, jos joku niitä vanhempi jää kiusattavasti ja se pönkittää suuresti niiden egoa. Siksi ne varmaan innostuu tosi paljon, voi kuvitella miten ne ajattelee, mehän voidaan kiusata tuollaistakin.
joskus olen etukäteen miettinyt jotain lauseita, mitä voisin sanoa kiusaajilleni. mutta sitten itse tilanteessa en yleensäkään ole saanut niitä sanoja suustani. mutta parhaani yritän.
onneksi koulussa saa olla rauhassa kiusaamiselta. varsinkin yläasteella ruokalassa ja käytävillä joilla oli tungosta, oli hieman ahdistavaa olla kun tuntui että melkein kaikki katsoivat juuri minua. vaikka se tuskin edes oli totta mutta kuitenkin. nyt lukiossa nuo asiat eivät vaivaa enää niin paljon. siellä on aikuisempaa porukkaa, ei niinkään ketään lapsellisia tyyppejä. poikkeuksia voi tietenkin olla..
mutta kiitos teille jotka olette antaneet erilaisia "vinkkejä". =)
tänä aamuna säästyin kastemadoilta. ns ilkeämpi poika ei tullut bussilla. se hänen kaverinsa vain käveli kiltisti "jonon" perälle. yksin hän ei koskaan sano kellekään mitään. hymyilin.
ja pysäkille tuli myös pari muuta poikaa jotka siitä yleensä nousevat bussiin. se toi minulle jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. toinen heistä on hieman ujo ja hiljainen, se ilkeä poika vähän kiusaa joskus häntäkin.
Mut kun se "ilkeä poika" tulee ens kerran ni mieti mielessäs et se on pikkukakara ala-asteelta etkä sä todellakaan anna sellasen kiusata sua!! Sano sille pari valittuu sanaa ja rohkeesti ni se lopettaa. Ja jos se "kiltimpi poika" yleensä kiusaa ni sun pitää sanoo sille tyyliin "näköjään et pystykään tekemään mitään ilman sun pomoos, säälittävää." Älä vaan kuvittele et se olis kiltimpi, koska sit saatat ajatella ettei se oikeesti mikään kiusaaja ookkaan vaik se on.
Sano pojille että lopettaisivat sen.. Todennäköistä on että he jatkavat sitä. joten anna niille opetus.. ihan oman käden oikeutta, siihen loppuu seki kiusaus, missä päin suomea asut?
ei ole enää ilmennyt. Se taisi olla vain jotain hetkellistä mielihyvää niille keskenkasvuisille kakaroille.