Rutiinikäynti 2

Kävelin kohti Naistenklinikkaa. Lokakuun iltapäivä ja Stadin kortteleiden välissä pyörivä tuuli hytisyttivät. Matka Mannerheimintieltä bussipysäkiltä oli yllättävän lyhyt. Synkänruskean rakennuksen ulkovaippa kohosi jo edessäni. Pari viikkoa sitten olin saanut postitse kotiini ohjeet saapua tarkempiin tutkimuksiin munasarjastani rutiinitarkastuksessa löytyneen kystan vuoksi.

Mustasukkaisuuteen sortuva mieheni oli ollut kuin tulisilla hiilillä löydöksestä asti. Ilmiselvää oli, että alapään tutkimuksia ja leikkaus oli edessä ilman, että saatoin itse vaikuttaa minua hoitavien ihmisten sukupuoleen. Tähän asti vain naiset olivat tutkineet minua, koska mieheni oli vaatinut minua valitsemaan gynekologiksi naisen. Paitsi kerran minut tutki terveyskeskuksessa nuori lipputangon pituinen mies. Yritimme noihin aikoihin lasta ja yhtäkkisesti aloin vuotaa kuukautisia runsaammin ”väärään aikaan”. Rahatilanne oli tuolloin työttömyydestäni johtuen tiukka, joten jouduin turvautumaan julkisen terveydenhuollon palveluihin ja koska silloin elettiin aikaa ennen omalääkäreitä, osoitti ystävällinen puhelimeen vastannut hoitaja minut ensimmäisen mahdollisen lääkärin potilaaksi. Neljän minuutin visiitti – riisumisineen ja pukeutumisineen - itseni ikäisen miehen käsittelyssä diagnosoitiin vuotohäiriöksi. En ollut raskaana. Emättimessäni tuntui muovisen kertakäyttöisen levittimen lisäksi hujopin pitkien sormien paine.

Kysyin Naistenklinikan ala-aulan luukulta jatko-ohjeet. Kipusin kerroksiin kohti poliklinikkaa, jossa minua tänään tutkittaisiin tarkasti. Ilmoittauduin, ja naishoitaja otti minut hoteisiinsa ilman odottelua.

- Meillä on täällä vähän vanhanaikaiset tilat, joten joudumme valitettavasti käymään tämän käyntisi kuviot läpi tässä pienessä huoneessa, hoitaja sanoi opastaen minut siivouskomeroa muistuttavaan tilaan. Parempihan on puhua näin kahden kesken, kuin tuolla käytävällä, hän jatkoi.

Muutamassa hetkessä hoitaja selosti käyntini kulun. Ensin oli vuorossa ultraäänispesialistin tutkimus, jossa tutkittaisiin myös emättimen kautta. Sitten leikkaavan lääkärin tarkastus, jos ultran perusteella leikkaukseen päädyttäisiin ja lopuksi vielä verikoe ja steriili pissanäyte laboratoriossa, mikäli leikkaukseen tulisi lähete. Näin olin arvellutkin tapahtuvan. Tavallaan olin jo alistunut siihen, että menettäisin oman kehoni kontrollin sellaisten ihmisten käsiin, joihin en voinut kuin luottaa.

Hoitaja johdatti minut tavallista gynen tutkimustilaa reilusti isompaan huoneeseen.

- Riisuudu kokonaan ja laita tämä aamutakki päällesi. Rintaliivit voit jättää, hoitaja opasti, mutta kaikki paidat pitää ottaa pois, etteivät ne tahmaudu ultraäänigeelistä.

Toimin ohjeiden mukaisesti. Jännitti, mutta samalla tuntui hassulta olla täysin vailla itsemääräämisoikeutta. Pian olin käytännössä alasti, mutta selin hoitajaan nähden. Mietin, millainen lääkäri tutkimuksen tekisi. Vedin aamutakin ylleni ja tasoittelin häpykarvoitusta kädelläni, ennen kuin kiristin takin vyön.

- Lääkäri tulee varmasti pian, joten asettaudupa tähän tutkimuspöydälle, hoitaja opasti.

Kipusin pöydälle ja tikkusuorana maaten jäin odottamaan. Sydän hakkasi niin, että tunsin sen kohisevissa korvissani. Yritin rentoutua ja hengitellä syvään, mutta paniikki oli ottamassa yliotteen. Paperilakana allani tuntui inhottavalta ja kastui kainaloiden kohdalta. Kauhukseni tunsin myös pakaroiden hikoilevan. Kehoni kostuminen teki tehtävänsä. Märkä ruumiini alkoi hytistä juuri kun huoneen ovi avautui.

- Hyvä iltapäivä. Olen dosenti Raiccerosio ja teen tänän rouvalle vaginaalisen
kaikukuvauksen lisäksi tutkimusta myös vatsapeitteiden päältä. Katsotan, onko aihetta sitten etenpäin. Ole tehnyt tätä juttua paljon, jote älkä jännitä. Tutkimus ei pitaisi sattua.


Tietysti mies, ajattelin. Mutta että joku selväsi italiaano aikoisi kohta laittaa sauvaa emättimeeni, sai sydämeni miltei pysähtymään. Mieheni käväisi mielessäni sen verran, että keksin jo kotiin kerrottavaksi, kuinka ultra otettiin vain mahan päältä housut jalassa vähän nappia avattuna ja sen teki röntgenhoitaja, joka oli nainen.


- Ole hyvä, siirry pydä reunalle ja nosta jalkat telineisiin, mies sanoi samalla kun laittoi ultralaitteen monitorin päälle.

Asetuin pyydetysti hoitajan auttaessa minua nostamaan jalat pehmustettuihin tukiin.
Lääkäri puuhasi hetken itsekseen rapistellen. Hoitajan avasi aamutakkiani niin, että kehoni paljastui rinnoista alaspäin ja peitti sitten paljastuneen alueen ja häpy levitettynä ylösnostetut jalkani polviin saakka.

Lääkäri näytti oikeassa kädessään olevaa kondomilla peitettyä kirkkaalla hyytelöllä kuorrutettua pitkulaista ultraäänianturia, josta lähti suihkuletkun näköinen johto kohti jonkinlaisessa kärryssä olevaa laitteistoa.

- Laitan nyt tämä rouva vaginaan oikein varovasti ja laitoin siihen ensn liukas geeliä. Hengitä rentona, dosentiksi esittäytynyt valkotakki sanoi.

Ennen kuin ehdin ottaa keuhkollistakaan, tunsin sormien revittävän häpyhuuliani auki ja heti perään kova puikko painui määrätietoisesti emätintäni venyttäen aivan pohjaan saakka. Tutkija aloitti monitorin tuijottamisen ja nappuloiden säätelyn samalla kun hän liikutti sauvaa sisälläni sivuttain ja toisinaan taas painaen sen päätä kohti peräsuolta tai nostaen sitä ylöspäin kohti virtsarakkoa. Tutkimusta kesti ainakin 15 minuuttia ennen kuin suomea oudosti puhuva mies nousi ylös. Ajattelin tutkimuksen olevan jo ohi, mutta hän pökkikin sauvaa nyt todella kovaa painaen emättimen sivuun ja siirsi samalla toisen kätensä alavatsani reunalle. Tunsin painetta sisuskaluissani, kun lääkäri painoi vatsanpeitteideni läpi sormiaan kohti emättimessäni olevaa sauvaa.

- Sattuu, sanoin
- Olen pahoillanni, pitää saada kuva ihan munasarja vierestä.

Tutkimus jatkui vielä hetken ja saman vatsan päältä painelu toistui vielä toisenkin munasarjan kanssa. Kohtuullisen epämiellyttävän tuntemuksen vuoksi minua heikotti, mutta yritin pysyä rauhallisena.

Äkkiä hän veti sauvan pois. Kuului lätsähtävä ääni, kun lähes puoli tuntia emättimessäni survottu liukastettu sauva jätti minut rauhaan. Tunsin kuinka häpyhuulet jäivät hieman törrölleen ja emättimeni auki. Ennen kuin ehdin huokaista helpotuksesta peräaukkooni meni kaksi liukastettua sormea. Nytkähdin - en niinkään kivusta – vaan täydellisestä yllätyksestä. Lääkäri veti sormensa ulos ja painoi ultrasauvan pyllyyni mitään selittämättä. Vierelläni istunut hoitaja ilmeisesti tunsi tutkijan tavat, sillä hän nousi ylös, siirtyi hieman enemmän pääpuolelleni ja otti oikean käden ranteestani kevyesti kiinni. Hän katsoi minua suoraan silmiin, muttei sanonut mitään.

Vain muutaman minuutin päästä dosentti veti sauvan suolestani. En nähnyt, mutta äänistä päättelin, että hän poisti suojakondomin ja heitti sen tutkimushanskojensa kanssa jalalla painamalla aukeavaan roska-astiaan.

- Ei tarvitse tutkia vatsan päältä. Eikä te tarvitse tänään toisen lääkärin tutkia. Teidät täyty operoida kystan vuoksi. Hoitaja kerto tarvitava asiat. Näkemin, sanoi lääkäri ja poistui huoneesta käsiään pesemättä.

En tiennyt mitä ajatella. Leikkaus. Olisiko se nyt heti. Onko tämä kuinka vakavaa. Huoneessa tuoksui lievästi ulosteelle, jota oli varmaanikin tarttunut suolestani ultrasauvan suojakumiin. Hengitykseni kiihtyi ja pulssini nousi. Rakostani tirahti pelkopissa tutkimuspöydän suojukselle.
Onneksi peite esti hoitajaa näkemästä suoraan jalkojeni väliin. Kaikki tämä tapahtui aivan silmänräpäyksessä. Aloin lähes hyperventiloida, kunnes hoitaja otti tilanteen haltuun.

- Nyt rauhassa. Ei mitään hätää, hän sanoi.
- Leikataanko minut nyt heti, sain kysyttyä
- Kyse ei ole niin kiireellisestä asiasta. Sinut laitetaan jonoon ja arvioisin, että leikkaus on parin kuukauden päästä. Puhdistan hieman alapäätäsi tutkimuksen jäljiltä ja autan sinut pois pöydältä niin voit pukeutua. Kerron sitten tarkemmin miten asia tästä etenee.

Hoitaja laski kädestäni irti ja nosti levitetyn alapääni suojana ollutta peitettä. Samassa tajusin, että olin hetki sitten laskenut alleni.

- Voi, tuliko sinulta pissat pöydälle, nainen kysyi retorisesti ja veti suojakäsineet käteensä. Jäikö rakkoon yhtään pissaa näytettä varten, hän kysyi.
- En tiedä, taisi tulla kaikki, vastasin häpeästä lähes pyörtyneenä.
- Minun täytyy se pissanäyte saada. Nyt pitää katsoa ultralla onko siellä rakossa tarpeeksi pissaa.

Jalat yhä telineissä, pissat allani ja emätin liukastetta valuen olin kuin tallottu tiskirätti. Annos kylmää ultraäänigeeliä lävähti sinappipullon mallisesta muovipurkista alavatsalleni aivan häpykarvojen yläreunaan. Hoitaja liikutti epilaattorin muotoista vaaleaa anturia pitkin alavatsaani ja veti sen mukana lopuksi kasan geeliä myös ympäri kumpuani. Aivan kuin hän olisi ottanut minulle sattuneesta vahingosta nokkiinsa.

- Rakossa on niin tippa, ettet varmaan saa sitä pissattua. Otetaan näyte kertakaterilla, niin saan sitä toivottavasti juuri ja juuri tarpeeksi, hoitaja totesi.

Minulta oli otettu virtsanäyte katetroimalla edellisen kerran gynekologilla käydessäni. Olisin mieluummin valinnut vaikka poskiontelopunktion puuduttamatta, kuin tämän todella inhottavan toimenpiteen, mutta nyt en ollut valintaa tekevässä vuorossa. Minun maatessa yhä tutkimuspöydällä, hoitaja kävi hakemassa jostain toisesta huoneesta näytteenotossa tarvittavan välinesetin ja avasi sen valmiiksi viereiselle apupöydälle.

- Puhdistan sinua nyt ensin ja desinfioin sen jälkeen, hän sanoi ja aloitti alapääni hankaamisen.

Hän pyyhki ensin erogeeniset alueeni, mukaan lukien peräaukkoni, karheilla paperipyyhkeillä. Jostain syystä minusta tuntui, että hän käytti paljon aikaa häpyvakoni pyyhkimiseen. Karhea paperi hieroi… ei taisin kuvitella ihan hassuja, vaikka… voi taivas! Tunsin veren alkavan pakkautua häpyhuuliini ja klitorikseeni. Emättimessäni vieläkin olevan geelin joukkoon alkoi sekoittua omaa limaani.

- Nyt on enimmät pyyhitty, nainen sanoi ja vaihtoi käsiinsä uudet hanskat.

Hän käväisi tarvikekaapilla ja palasi laskien jälleen jotakin apupöydälle. Tunsin, kuinka sormet työnsivät emättimeeni tuppoa, jota hän pyöräytti sisälläni. Monta kertaa tuppoa vaihdettuaan hän painoi sellaisen myös muutaman sentin peräaukkoni sisäpuolelle ja pyöräytti suolen kirvelevästi kuivaksi ultraäänigeelistä. Liivien peittämien rintojeni nännit nöpöttivät näkyvästi kuppien läpi, sillä olin haronut kuumissani aamutakkia auki. Tunsin, kuinka hiki valui kainaloistani ja imeytyi liiveihin. Pelkäsin niin kovasti katetria.

- Laitan nyt sisääsi spekulan, jossa on paino. Näin emättimesi aukeaa niin, että virtsaputken suuaukko on hyvin näkyvillä.

Todella leveä viileä metalliesine painui jo pitkään auki olleeseen vaginaani. Tunsin huomattavan painon venyttävän aukkoani ja samalla litistävän peräsuoltani kiinni.
Kylmältä tuntuvaan desinfiointiaineeseen kasteltu pumpulipallo toisensa jälkeen pyyhki häpyaluettani ja virtsaputken suuta, kunnes neulaton ruisku puristi puuduttavaa geeliä virtsa-aukkooni. Ilman odottamaani vaikutusaikaa jäykkä, mutta onneksi ohut katetri kulki virtsaputkeni läpi tavoittaen virtsarakkoni pohjalla olevan nesteen. Lirahdin lopullisesti tyhjäksi. Hoitaja otti kiinni klitoriksestani ja nosti sitä avaten näin näkymän virtsaputkestani törröttävän pilliin. Samalla kun hän veti katetria hitaasti ulos oikealla kädellään, vasemman käden peukalo ja etusormi puristelivat todella nopeassa tahdissa nipukkaa. Laukesin, kun rakostani ulos vedetty katetrin pää tökkäsi äkisti herkimpään kohtaani.

Kuin usvassa tunsin spekulan luistavan ulos. Hoitaja pyyhkäisi vielä häpyäni puhtaalla harsolla ja pyysi minua pukeutumaan. Hän sanoi palaavansa hetken kuluttua ja opastavansa minut laboratorioon verikokeeseen. Sen jälkeen voisin lähteä kotiin. Pukiessani mietin miten selviäisin kotona mieheni kysymyksistä. Koko kehoni oli niin likainen ja hyväksi käytetyn tuntuinen, että mies huomaisi varmasti tapahtuneen jotain muuta kuin vatsanpäältä ultraamisen. Tämän vuoksi en tajunnut vielä pelätä leikkauksen takia tulossa olevaa uutta sairaalareissua. Laitoin aamutakin tuolille ja vedin pikkuhousut jalkaani. Pusero kastui kainaloista läpi heti, kun olin saanut sen napitettua. Tutkimushuoneen oveen koputettiin.

----

Tässä jatko-osa noin vuoden takaiseen jutuun. Jälleen alan harrastajat voivat kommentoida myös suoraan : [email protected]