sormenpäissä, huulissa ja korvissa on erityisen herkkä muisti. päivien, viikkojen ja vuosienkin jälkeen äänet ja mielikuvat herättävät henkiin intohimon polton. oman pakahtuneen hengitykseni rinnalla kuulen vieläkin sinun hengityksesi yhtyvän omaani. huokaus nousee huulilleni, värähdys pistelee ihoani. nyt muistan sinua, ihana messupoika.
pyysit etten nousisi. halusit että istun sylissäsi, lähellä, vastakkain. suutelen suulle, tunnustelen sormillani kasvojasi vatsaasi reisiäsi. hetki on lyhyt mutta aikaa ei ole. ympäröivän maailman kanssa se tipahti ja särkyi, muuttui tarpeettomaksi. se, mitä koemme, on parhaillaan maan magneettinen keskipiste.
pehmeästi suut vastakkain, tutustuen. aistit tuottavat välillemme tuhansia tuntemuksia, jotka aaltoilevat lämpiminä hiljaisina kysymyksinä. suupielen värähdys, pään kallistus viestivät hiljaista hyväksymistä, lupaa edetä.
avautuvat huulet tunnustelevat, kielet ohittavat toisensa hipaisten kuin vahingossa. käteni hyväilee poskeasi, kämmen ohjaa kasvosi sopivaan asentoon. hitaiden suudelmien välissä hengitys on kuumaa. äännähdät tahattomasti vaistonvaraisesti ja vastaan sanattomaan pyyntöösi lyhyellä hyrinällä.
vatsasi oli herkkä, litteä, värähtelevä. se, mitä sormeni yltävät koskemaan farkkujesi sisällä, on sametinpehmeää ihoa, kurottamassa ylös kättäni kohti. lupaus, halu ja himo. vaatelias käteni haluaa enemmän kuin saa. silti tunnen suunnatonta iloa kosketuksesta.
kiihkon vahva haju kirkastaa hetkeksi ajatuksen ja ymmärryksen. silmäripsieni verhon takaa erotan soikeat avoimet silmäsi jotka katsovat sisälle minuun ja sinuun. katseesi ei harhaile, ei näe mutta sekin muistaa. siinä on valmiiksi kaipaus joka jää.
tunnen täyttymyksen kivuliaana kouristuksena. elät aisteissani etkä ole läsnä kun avaan silmäni. hymyilen lyhyen hymyn vieraalle, joka katsoo viereisestä pöydästä. nousen sillä en voi jäädä nytkään. annan aistini alistua täydellisesti halulle joka saa huippunsa vain muistona.
pyysit etten nousisi. halusit että istun sylissäsi, lähellä, vastakkain. suutelen suulle, tunnustelen sormillani kasvojasi vatsaasi reisiäsi. hetki on lyhyt mutta aikaa ei ole. ympäröivän maailman kanssa se tipahti ja särkyi, muuttui tarpeettomaksi. se, mitä koemme, on parhaillaan maan magneettinen keskipiste.
pehmeästi suut vastakkain, tutustuen. aistit tuottavat välillemme tuhansia tuntemuksia, jotka aaltoilevat lämpiminä hiljaisina kysymyksinä. suupielen värähdys, pään kallistus viestivät hiljaista hyväksymistä, lupaa edetä.
avautuvat huulet tunnustelevat, kielet ohittavat toisensa hipaisten kuin vahingossa. käteni hyväilee poskeasi, kämmen ohjaa kasvosi sopivaan asentoon. hitaiden suudelmien välissä hengitys on kuumaa. äännähdät tahattomasti vaistonvaraisesti ja vastaan sanattomaan pyyntöösi lyhyellä hyrinällä.
vatsasi oli herkkä, litteä, värähtelevä. se, mitä sormeni yltävät koskemaan farkkujesi sisällä, on sametinpehmeää ihoa, kurottamassa ylös kättäni kohti. lupaus, halu ja himo. vaatelias käteni haluaa enemmän kuin saa. silti tunnen suunnatonta iloa kosketuksesta.
kiihkon vahva haju kirkastaa hetkeksi ajatuksen ja ymmärryksen. silmäripsieni verhon takaa erotan soikeat avoimet silmäsi jotka katsovat sisälle minuun ja sinuun. katseesi ei harhaile, ei näe mutta sekin muistaa. siinä on valmiiksi kaipaus joka jää.
tunnen täyttymyksen kivuliaana kouristuksena. elät aisteissani etkä ole läsnä kun avaan silmäni. hymyilen lyhyen hymyn vieraalle, joka katsoo viereisestä pöydästä. nousen sillä en voi jäädä nytkään. annan aistini alistua täydellisesti halulle joka saa huippunsa vain muistona.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.