Ihqun ulkonäkö/

En kyllä allekirjoita väittämääsi, että ihmiset ihastuvat itsensä näköisiin ihmisiin. Henk.koht. ainakin ulkoisesti kiinnostaa itseni vastakohdat. Olen tumma ja aina ihastun vaaleisiin naisiin, he vain vetävät puoleensa. Olen myös huomannut tämän toimivan toisinkin päin, luonnollisesti.
Vaikka olenkin kauniskasvoinen, suon kyllä mielellään sen "kauneuden" toiselle, sillä ei ole itselleni merkitystä niinkään. Itseasiassa mielellään löytäisinkin naisen, josta saisin olla todella ylpeä, kaikin mahdollisin tavoin, myös hänen kauneudestaan. Ja olla se "kakkonen" sen suhteen, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Mulla kun on parempaakin tekemistä kuin miettiä että kumpi on kauniimpi ym.

itseni näköisiin, noin fyysisiä ominaisuuksia ajatellen. Tuskinpa mitenkään erityisesti. Yleensä ihastukseni kyllä ovat pukeutumiseltaan ja olemukseltaan jollain tapaa samantyylisiä kuin itse olen.

Jos ihastukseni kohde on kauniimpi kuin minä, se ei missään nimessä kaiherra. Päinvastoin. Kivahan se vaan on jos toinen on kauniimpi. Kaunista ihmistä on vain jostain syystä hieman vaikeampi lähestyä. Kai se liittyy itsetuntoon, ei niinkään kateuteen.

vertaile ulkonäköäni... Suhtaudun omaan ulkonäkööni varsin mutkattomasti. Se ei ole mulle mitenkään erityisen tärkeää, vaikka mielelläni tietenkin näytän hyvältä. Ja olen tyytyväinen ulkonäkööni, näytän melko androgyyniltä.

Joskus aiemmin oli niin, että jos olin vaikka menossa jonkun ystäväni kanssa baariin, ja hän laittautui ja meikkasi hirveästi, mulle tuli sellainen tunne, että munkin ikään kuin pitäisi. Nyt sellaista tunnetta ei enää ole, olen onneksi päässyt siitä eroon. En ole koskaan ollut sellainen ihminen, joka laittautuisi. Toki haluan näyttää siistiltä ja hyvältä, mutta omalla tavallani.

Minusta on ihanaa, jos mulla on kaunis ja upean näköinen nainen vieressä. Viikonloppuna olin liikkeellä erään tosi näyttävän ystäväni kanssa, ja voi sitä fiilistä... ;) Vaikken tietenkään valitse ystäviäni enkä edes seurustelukumppaneitani ulkonäön perusteella. Kauniita naisia on vain ilo katsella. :)

päinvastoin esittelen aina tyttöystäväni kuvaa sanoen katsokaa miten hyvännäköinen nainen

terv. mörri möykky

Molemmat ovat kateellisia toiselle.

Minä ja kumppanini olemme ulkonäöltä toistemme vastakohtia: hän on poikamainen nainen ja minä ns. heteronnäköinen eli ilmeisesti femme. Tosin meikkaan harvoin ja hiukseni ovat aika lyhyet, mutta olen silti olemukseltani selkeästi naisellisempi ja jos olisin mies olisin "neitimäinen". Kumppanini ei meikkaa koskaan, hänellä lyhyet hiukset sekä vaatteet, olemus & tyyli poikamaista.

Jos näen kauniin naisellisen naisen, niin mieleeni voi tulla että: "ompa kauniisti meikatut kasvot". Eli minulle ei tule ihastumisen tunnetta tai halua tutustua sen lähemmin. Voin toki vertailla ulkonäköäni upean näköiseen naiseen, mutta en koe lainkaan että pitäisi kilpailla ulkonäön kanssa.

Jos kumppanini on laittanut ylleen siistit vaatteet ja hiuksensa poikamaisen tyylikkäästi niin minulle voi tulla tunne, että pitäisiköhän vähän meikata ja laittautua myös, mutta tietenkin omaan naiselliseen tyyliini. Mutta se voi liittyä enemmän kohteliaisuuteen kuin siihen, että mitenkään kilpailisin kenenkään kanssa.

"Voiko olla, että butch/femme muodostelmien yksi perimmäisistä tarkoituksista olisi juuri tuollaisen keskinäisen vertailun välttäminen?"

Tuon väitteen kanssa olen eri mieltä. Eihän kukaan voi päätyä yhteen toisen kanssa sen takia vain, että välttää vertailun ulkonäön suhteen. Kuulostaa absurdilta. Kaikki ihmiset ei välttämättä pidä viehättävänä sitä mitä yhteiskunnassa yleensä pidetään viehättävänä.

Minä myönnän nauttivani siitä kun kumppanini ihailee ulkonäköäni ja pitää minua kauniina. Minäkin pidän häntä suloisena ja söpönä. Nautin ihailusta, mutta en ihaile samalla tavalla kumppaniani. Hän tuntee olonsa kiusalliseksi, kun sanon ääneen kuinka kaunis hän on, koska poikamaisena naisena hän ei halua käyttää itsestään sanaa "kaunis". Hän katsoo minua ehkä pinnallisemmin kuin minä häntä, mutta niin kuuluukin olla. Se sopii meille molemmille. Minä olen se kauniimpi osapuoli, vaikka en itse pidäkkään itseäni kauniina.

ihq ihan toista maata kuin minä... niin muotojen, hiusten värin jne. kanssa

En ole vertaillut ulkonäköä juurikaan. Itse en ole ehkä vain mennyt "head over feet" joka paikkaan, vaan tutustunut ihmiseen ensin, joten ulkonäöstä ja ensivaikutelmasta on vaikea mennä sanomaan... Totta kai olen miettinyt mitä parempaa hänellä ja muilla on kuin minulla, mutta tullut aina siihen tulokseen että mulla on myös jotain parempaa kuin muilla.

Sanattomasti voi vertailla, mutta ei siitä parane stressata kuin oman kaalin sisällä. Ulkonäkö ei todellakaan loppupeleissä merkitse sitä pääasiaa!