Meillä hoidot vasta edessä jos lainkaan. Kuukauden päästä saadaan tietää voidaanko ylipäätään saada lapsia.. Jos hoitojen avulla tämä kuitenkin mahdollista niin mitä on odotettavissa? Jotain nyt pystyy itsekin ajattelemaan mutta että jotenkin voisi henkisesti varautua. Ja haluaisin myös tietää onko paikalla ihmisiä jotka olisi saanut apua lapsettomuuteen luovutettujen sukusolujen avulla? Kokemuksia? Tuntemuksia sellaiselta, joka ei ole lapsen biologinen vanhempi? Olisi ihana tietää onko maailmassa muitakin jotka tähän joutuu mahdollisesti turvautumaan.. Nyt kun tuntuu niin kovin yksinäiseltä tämän asian kanssa..
kertokaa epätietoiselle..
eppu2
4624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä on meneillään 7. raskausviikko, joten alussa vasta ollaan. Jos kaikki menee loppuun asti hyvin, saamme lapsen joka on vain äidin puolelta biologinen. Aivan alussa tieto oli tottakai järkytys, mutta psykologikäynnin ja muun pohdinnan jälkeen asia on loppujen lopuksi aika pieni murhe. Toivomme nyt vain, että kaikki menisi hyvin loppuun asti. Uskon todella tulevana isänä, että tulen rakastamaan lasta aivan samalla tavalla, vaikka perimältään lapsi ei olekaan minun. Tässäkin asiasssa ihmiset ovat erilaisia, joten tämäkään ei varmasti päde kaikkiin.
Paljon onnea teille, olen hengessä mukana että kaikki sujuisi hyvin! Jos kysymykset menee liian henkilökohtaiseksi niin älä vastaa.. Oletteko keskustellut asiasta, miten avoimia aiotte tulevaisuudessa olla tämän asian kanssa? Aiotteko kertoa asiasta lapselle, sukulaisille, ystäville? Itsellä ajatuksena, että meidän asiat on meidän asioita, mutta olisiko lapsella kuitenkin oikeus tietää jossakin vaiheessa?! Mielestäni perimällä ei kuitenkaan sellaista merkitystä ole, jos meilläkin isä huolehtisi ja rakastaisi lastaan niin hän on sen isä.. Niin monet ajatukset pyörii päässä! Ja miten muuten otitte yhteyttä psykologiin, eli tarjottiinko sitä teille vai olitteko oma-aloitteisia? Kiitos jo edellisestä vastauksesta suuresti ja todella toivon teille onnea!!
Ollaan asiasta vaimon kanssa paljon keskusteltu ja tultu siihen päätökseen, että avoimesti kerrotaan kaikille läheisemmille. Itse olen sitä mieltä, että lapsen tulee saada tietää asiasta, mutta senhän saa päättää jokainen vanhempi itse. Psykologilla käyntiä suosittelen että saatte kaikki ajatuksenne käsiteltyä ennen päätöksen tekoa ettei tarvitse jälkikäteen katua. Psykologilla voi tulla ilmi myös asioita, joita ei ehkä itse ollut tulut ajatelleeksikaan. Meille psykologia suositteli oma lapsettomuusklinikkamme, joten psykologi oli perillä näistä lapsettomuusasioista. Tämä kannattaa huomioida psykologia valittaessa.
Varmasti on monia asioita mietittävänä, mutta kyllä ne ajan kanssa ratkeaa. Tehkää niin kuin teistä parhaimmalta tuntuu. Tsemppiä jatkoon! Ja kiitos paljon onnitteluista :)
sanoo et on teillä kyllä asioita mitkä vaatii kyl rautaiset hermot ja en tiedä mikä sana kuvais parhaiten just teitä,olisko suvaitsevaisuus sellanen sana.
itse en tiedä mitä ajattelisin samassa tilanteessa!!
onnea elämäänne!