Lapsuudessa oli kotona vaatimatonta, lapsia oli paljon ja varsinkin toinen vanhemmista antoi kuvan, että muiden sukulaisten vieraanvaraisuutta saattoi hyvällä syyllä käyttää hyväkseen ja että nämä olisivat mielissään vierailuista.
Siinä iässä, jolloin saatoin matkustella yksin, tuli käytetyksi hyväksi useampia kertoja tätä "neuvoa". Tuli oleskelluksi ilman kutsua ja ennakkoilmaoitusta sukulaisten luona useitakin päiviä ilman mitään kutsua tai edes ennakkoilmoitusta.
Myöhemmin elämässä tuli mieleen, miten väärin, jopa röyhkeää, tällainen vieraanvaraisuuden hyväksikäyttö oli ollut. Eipä tullut mieleen, miten paljon siinä oli ollut toisten vastuksilla.
Noista vierailuista ovat kertoneet lähes puoli vuosisataa myöhemmin jopa sellaiset henkilöt, jotka tuolloin edes ollet vielä syntyneetkään.
Sellaiset jäljet se jätti, että elämää enemmän nähneenä olen ollut valmis käymään enää vain muutaman sisaruksen luona, silloinkin vain jonkin merkkipäivän takia. Jonkun kotona tulee käydyksi vain puolipakosta, kotiin on kaipaa vieraita.
Siitä vierailujen häpeästä ei vain tahdo päästä eron...
Siinä iässä, jolloin saatoin matkustella yksin, tuli käytetyksi hyväksi useampia kertoja tätä "neuvoa". Tuli oleskelluksi ilman kutsua ja ennakkoilmaoitusta sukulaisten luona useitakin päiviä ilman mitään kutsua tai edes ennakkoilmoitusta.
Myöhemmin elämässä tuli mieleen, miten väärin, jopa röyhkeää, tällainen vieraanvaraisuuden hyväksikäyttö oli ollut. Eipä tullut mieleen, miten paljon siinä oli ollut toisten vastuksilla.
Noista vierailuista ovat kertoneet lähes puoli vuosisataa myöhemmin jopa sellaiset henkilöt, jotka tuolloin edes ollet vielä syntyneetkään.
Sellaiset jäljet se jätti, että elämää enemmän nähneenä olen ollut valmis käymään enää vain muutaman sisaruksen luona, silloinkin vain jonkin merkkipäivän takia. Jonkun kotona tulee käydyksi vain puolipakosta, kotiin on kaipaa vieraita.
Siitä vierailujen häpeästä ei vain tahdo päästä eron...
Vastaukset 7
Vanhimmat
piinata tuollaisella. Se on vain sellainen huumori asia joka on monen mielessä iloisena muistona. Monet ovat kaivanneet sinua monesti usko pois. Lähdeppä kiertämään kylillä ja voit ilmoittaa tulostasi. Kerro heille tämä oma asiasi jonka tännekkin kerroit. Niin ymmärtävät sinua oikein hyvin. Sen jälkeen olet aina tervetullut heille kylään. Asia oli siis alunperin vanhempiesi syy, ei sinun.
Mielenkiintoista jälleen kerran, miten eri tavoin koemme samantapaisia asioita. Muistan hyvin lapsuudessani, miten köyhä kotimme oli yhtä köyhien sukulaisten kortteeri pitkin vuotta, kun he syystä tai toisesta pääkaupunkiin tulivat. Yhtä hyvin pitkillä vieraisilla olivat lähisukulaiset ja kaukaisemmatkin kummin kaimat, varsinkin opiskelijat ennenkuin asunto löytyi. Siskonpeti oli kaupunkiasunnossakin tuttu juttu ja ne hetekat.
Jotenkin vain ne sukulaisetkin siinä syötettiin ja juotettiin, pyykit pestiin, iloittiin ja surtiin yhdessä.
Vastaavasti vierailtiin lomilla sukulaisissa. Muistan myös vierailut,jolloin kävimme kylässä kylpemässä. Meillä ei ollut kunnon kylpyhuonetta eli kävimme kylpemässä varakkaammilla tuttavilla ( myös yleisessä saunassa). Kylpyreissuilla yhdistyivät vierailut ja terveydenhoito. Kivaa oli.
Naapureilta lainattiin yhtä jos toista, kun oli suuremmat juhlat ja käytiin myös heillä kylässä, varsinkin rääppiäisissä. Häihin, hautajaisiin, ylioppilasjuhliin ja muihinkin ns. suurempiin juhliin kutsuttiin myös naapurit, kuinkas muuten. Sellaista elämä oli Kalliossa ja Rööperissä. Korkeampaa sivistystä ei ehkä ollut, mutta sydämen sivistystä sitäkin enemmän.
Tästä ajasta katsoen elämä oli aineellisesti köyhää, mutta henkisesti ja inhimilisesti paljon lämpimämpäää kuin nykyisin,kun lähes kaikilla on kaikkea. Kaipa minä ja sukulaiseni olemme sitten sen verran röyhkeää rotua, että en tunne häpeää, koska yleisesti kaikki asuinkulmillamme käyttäytyivät samoin. Vastavuoroisuus oli luonnollista, koska kaikilla oli vähän samanlainen tilanne. Toista ihmistä muodossa jos toisessa tarvittiin.
olla niin samanlaiset kokemukset, ja yhä vaikuttava häpeäntunne. Vanhana ei kehtaa eikä varmaan onnistukaan yhteyksien luominen. Itse olen yhteydessä harvoin keneenkään sukulaisen kanssa. Ongelma on itse luotua ja siitä pitäisi kertoa sukulaisille.
Kyllä meitä tomppeleita on vieläkin pilvin pimein!
Itse olen oppinut vuosien saatossa sen että ainakin minun tulostani tiedetään ja on sovittu etukäteen. Olen myös oppinut ilmoittamaan koska tulen ja koska aion lähteä. Jos viivyn pari yönseutua niin minulla on aina omat lakanat ja pyyheliinat mukana, etten aiheuta liikaa vaivaa emännälle, koska mikään ei ole niin ärsyttävää kuin...
että pöllähtää kokonainen perhe (4-5 henkeä) yllätysvierailulle, tietenkin ilman lakanoita ja pyyhkeitä,
että he eivät sanallakaan mainitse suunnitelmistaan kuinka kauan aikovat viipya (pari yön seutua vai pari viikkoa)
että jääkaappi ja pakastin ovat taatusti tuollaisina hetkinä tyhjät!
No eihän sitä tullut lapsena ja nuorena edes ajatelleeksi että olisi jotenkin vaivaksi.Sehän oli ihan tavallista että sukulaisten luona oltiin.Äiti ei kyllä vastavuoroisesti halunnut toisten muksuja tai nuoria meille majoittaa.Ei meillä kotona muutenkaan perin vieraanvaraisia oltu.
Vielä kun oli yksi lapsi kuljimme sukulaisissa yöstämöisissä ja samoin sukulaiset meillä.Kun toinen poika syntyi ja oli kovin yöitkuinen jäivät yövierailut väliin.Sisarten lapset ovat olleet kesälomilla useampiakin öitä.Vanhemmiten sitä on tullut jotenkin haluttomaksi olla yötä jossakin tai pitää yövieraita.En kyllä kielläkään jos joku on tulossa.
En ole edes osannut hävetä vaan olen pitänyt niitä vierailuja normaaleina,lähinnä tätä nykyistä olotilaani häpeän ja koen itseni itsekkääksi kun en muka jaksa vieraita passailla.
hyväksi suksulaisia mutta ovat hekin meitä.Muuten ei olisi nähnyt kaukana asuvia sisaruksia.Ei kun porukalla viikoksi kyläilemään ja on niiltä jäänyt hauskojakin muistoja.
Sisareni miehellä ollut selittämistä naapureille miksi heidän omakotitalon ikkunasta juoksi ulos lauma lapsia ja talon ympäri.Naapuri oli meinannut tulla lopettamaan sen juoksun.Mies itse töissä.
Tai kun olivat leikkineet vesiletkun kanssa että naapirienkin pensaat oli kastuneet.Eivät olleet totelleet ketään.
Minä aina ummistin simäni kun en muutakaan voinut.Enkä koskaan saanut tottelemaan että kaikkien vain piti kärsiä ja kestää meidän kanssa.
Tyttökin kertoi että pitihän minunkin varastaa markkinoilta puukko kun pojatkin.En voinut viedä takaisin kun markkinat oli loppuneet.
Sitten raveihin sinne mentiin aidan raosta usein lapset aina totoamaan.Sieltä sai rahaa tuli rikkaampana takaisin.
Antoivat kyllä omastaankin olin kerran pois kotoa kun oli ollut kerjäläisiä.Ruuat oli antaneet ja kynttilän jalat.
Kerran poika juoksi vastaan sodankylän raitilla ja mallinuken päästä otettu violetti höyhentukka päässä.
Käy vain surutta kylää vitsinä menee jo.
Lpsena olisin halunnut olla kotona, mutta jouduin olemaan sukulaisillakin. En halua pitää mitään kestikievaria. Kotini on linnani enkä mene koskaan yllätysvierailulle edes lähisukulaisten tai tuttavien luokse.