Mut on adoptoitu perheeseen, jossa ennestään oli 2 "omaa poikaa ".
Mua ei otettu huomioon sellaisena, kuin olen, joten sain todella huonon itsetunnon ja nykyään kärsin mielenterveydellisistä ongelmista.
Saan apua ja olen hyvällä lääkityksellä ja kovasti odotan psykoterapeutille pääsyä,josko siellä selviäisi jotain.
Joku vaan sisimmässäni ahdistaa aina.
Onko täällä kenelläkään samanlaisia tuntemuksia ja kokemuksia ?
Kiitollisena odottelen,josko kohtalotovereita löytynee.
Mua ei otettu huomioon sellaisena, kuin olen, joten sain todella huonon itsetunnon ja nykyään kärsin mielenterveydellisistä ongelmista.
Saan apua ja olen hyvällä lääkityksellä ja kovasti odotan psykoterapeutille pääsyä,josko siellä selviäisi jotain.
Joku vaan sisimmässäni ahdistaa aina.
Onko täällä kenelläkään samanlaisia tuntemuksia ja kokemuksia ?
Kiitollisena odottelen,josko kohtalotovereita löytynee.
Vastaukset 32
Vanhimmat
ulkomaanadoptio?
Olen suomalaisten tuottama tulos.
Eli en ole adoptoitu ulkomailta.
Tiedoksi sinulle, että aikuisille adoptoiduille on olemassa oma suljettu keskustelupaikka netissä. Siellä on tällä hetkellä 42 jäsentä. Ryhmään pääsee kirjoittamaan ja lukemaan viestejä hakemuksella. Ryhmään otetaan vain aikuistuneita adoptiolapsia. Ryhmän etusivun näet tästä linkistä http://groups.yahoo.com/group/aikuisetadoptoidutsuomessa/
mutta vain liittymällä mukaan pääset lukemaan viestejä.
Jos haluat liittyä ryhmään, niin kirjoita sähköpostia ryhmän ylläpitäjälle osoitteeseen: [email protected]
Jatka vaan keskustelua tälläkin palstalla. Voit myös liittää viestisi perään anonyymin sähköpostiosoitteen, niin joku saattaa uskaltautua vastaamaan sinulle sitä kautta. Aiemmissa viesteissä on muutamien adoptoitujen kirjoituksia. Vanhoja viestejä löydät enemmän keskusteluotsikoiden yläpuolella olevasta linkistä "Tietoa palstasta".
Kiitos, että lämminhenkisesti vastasit viestiini, joka TOTTAKAI, on mulle elintärkeä.
Nyt se on menoa.....
KIVAA JATKOA SINULLE !!!!
vaikka minun väitetäänkin olevan bio-lapsi. Olin 12-vuotias, kun äitini kertoi minun olevan "vahingonlaukaus". Minun ei pitänyt syntyä, vain isoveljeni ja pikkusiskoni olivat toivottuja ja tarkoituksella tehtyjä. Minä olin silkka vahinko, virhe, erehdys. Ja minun kyllä annettiin tuntea että asia on niin. Minua ei haluttu kouluttaakaan, koska "ei susta kuitenkaan ikinä mitään tule". Arvaa onko hyvä itsetunto?
Onneksi näistäkin asioista voi puhua ammatti-ihmisen kanssa,mikäli itse niin haluaa.
Täällä saa myös kertoa tuntojaan ja ajatuksiaan.
Kannattaa päästää kaikki itseä arvelluttava ulos, se ainakin helpottaa.
Mun mielestäni olisi ihana saada tietää, miltä tuntuisi,jos olisi saanut kasvaa ihan omien, biologisten vanhempiensa kanssa.Eli millainen ihminen, itsetunto jne.mulla tänäpäivänä olisi mutta koskaanhan en voi sitä saada tietää.IKÄVÄ KYLLÄ.
Kirjoittele tänne vaan ja vastailen,kunhan kerkiän.
IHANAA RUSKANAIKAA SULLE !!!
Adoptio on mulle aika luonollinen asia, lähipiirissä meitä on yhteensä 5kpl. Mun perheessä oli jo adoptoitu isoveli kun saavuin kotiin 2kk ikäisenä vuonna -74. Ja hyvään kotiin pääsinkin. Biovanhemmat oon tavannut kerran ja jos jonkun päivän voisi elämästä pois pyyhkiä, olisi se juuri se päivä. Älkää ikinä suostuko tapaamaan biologisia vanhempia ennen kuin heidän taustat on selvillä!!! Säästytte monelta pahalta ja ikävältä asialta!
varo!!!! olet periny niitten geenit!!!!
En usko, että asiaa voi yleistää.
Kyllä mua helpotti, kun sain tavata oman biologisen äitini ja isäni. Asia olisi muuten vaivannut mua hautaan saakka.Nyt olen heidät tavannut ja se siittä. Elämä jatkuu.
Jos itseä vaivaa ja on halua tavata b.vanhemmat,niin eikun ROHKEASTI menoksi.
Oletpas sä mennyt perheeseen aikaisin... Haiskahtaa vähän provolta tuo sun juttu. Vuonna 1974 bioäidin adoptioharkinta oli lain mukaan 12 viikkoa eli 3kk. Silloin adoptiovauvoja oli lisäks niin paljon tarjolla et adoptiovanhemmilla riitti valinnanvaraa. Vauvat adoptoitiin yleensä noin puolen vuoden iässä. Siihen mennessä oltiin katsos pystytty tekemään enemmän arviota lapsen terveydestä, sosiaalisesta perimästä ja "kehityskelpoisuudesta". adoptioperheeseen lapset annettiin ensin vuoden koeajalle minkä jälkeen adoptioperhe sai perua lapsen sijoituksen, vahvistaa adoption tai säilyttää lapsen perheessään sijaislapsen statuksella. Adoptio on niistä ajoista muuttunut eli sun tekstistä haiskahtaa pieni valheellisuus kun oot kirjoittanut nykypäivän adoptiokäytännön mukaan. Ite oon biovanhempani ja sisarukset tavannut. Enkä kadu kun ei ole syytä. Vaikka syytä olis niin silloinkin voisin katua sitä etten tavannut. Suosittelen kyllä ensin kyselemään ja selvittämään tietoja jos niitä vaan jostain saa ja yleensä saa. Tiedot voi toki olla virheellisiäkin, niin kuin mulla oli, eli ei nekään kaikkea kerro. Mulle se oli valmistautumista prosessiin se tiedonhaku.
...että kiinostaisi lukea tätä palstaa, ellei olisi tosi kyseessä. En todellakaan tunne vuoden -74 normaaleja aikoja odotella lastenkodeissa, mutta sen verran tiedän itsestäni, että marraskuun lopulla olen syntynyt ja kotiin pääsin tammikuusa -75. Ehkä asiaa tuolloin nopeutti se, että perheessäni oli jo yksi adoptiolapsi ennen minua. Vuonna -80, kun tuli uusi adoptiolaki voimaan, on minut siirreety tuolloin sen piiriin. Lakeja en tosiaan sen enempää tunne. Väestörekisterissä lukee kylläkin, että olen saanut sukunimen vasta vuoden ikäisenä eli ehkä tuo mainitsemasi vahvistaminen pitää paikkansa. Olen myös tavannut molemmat biovanhempani useita vuosia sitten. Sisaruksia en valitettavasti ehtinyt tavata. Siitä asti olen saanut kärsiä jatkuvasta puhelinrumbasta, jota pyörittävät biovanhemmat, -serkut, -mummot, -tädit, -sedät sekä osa heidän puolisoistaan. Puhelinnumeroni olen vaihtanut muutamaan kertaan ja muuttaessa en ole uutta heille ilmoittanut. Alunperin annoin bioäidilleni luvan kirjoittaa kirjeen, en enempää. Olen myös tehnyt heille hyvin selväksi, ettei minua kiinnosta nähdä eikä kuulla heistä enää mitään. Jostain kumman syystä he vaan tuntuvat ajattelevan, että olen kauan kadoksissa ollut sukulainen, joka on palannut takaisin sukuun (vaikkakin lähdin "suvusta" 6 päivän ikäisenä suoraan synnytyssairaalasta). Mitä jos et kyseenalaistaisi muiden ihmisten omakohtaisia kokemuksia, hieman luottamusta!
Meinaan vaan että sut on siirretty adoptioperheeseen jo ennen kuin bioäidin adoptioharkinta-aika on päättynyt. Se ei ole laitonta nykyään eikä se ollut ennenkään. Lapsi voi siis olla sijaislapsena ensin perheessä ja vasta myöhemmin adoptoidaan. Tuohon aikaan useimmat adoptioperheet kuitenkin halusivat puolivuotiaita lapsia. Tähän vaikutti sekin, että adoptioäiti ei silloin saanut kuin minimaalisen lyhyen hoitovapaan vauvan hoitoa varten. Osa perheistä otti vauvan vastaan suoraan synnytyssairaalasta, mutta useimmiten näissä perheissä äiti oli kotiäitinä tai kotirouvana muutenkin. Puhelinrumba sinun on hyvin helppo estää tosiaan noilla numeron muutoksilla ja salaiseksi laittamisella. Useimpien ihmisten luulisi toki ymmärtävän pyyntöjäkin. Et ole vielä kertonut, miksi kadut sitä päivää kun tapasit biovanhempasi. Ainakin minä palan halusta kuulla sen. Minkä takia biosukulaiset ovat sinulle soittaneet?
Eiköhän adoptioasia ole jo itsessään vaikea asia.
En mä ala ainakaan moiseen.
Jokainen itse tietää,jos on kerrottu, että on ottolapsi.
Hölmöä tulla edes sanomaan:-TOTTA VAI VALETTA!!
Kerrotkos senverran,mitä hyötyä jollekulle olisi valehdella olevansa ottolapsi?
Odotan vastaustasi mielenkiinnolla.
Syy, miksi minusta tuntuu etten saa hetken rauhaa on se, että puheluita tulee lähes viikoittain. Biomummot haluaa tavata minut ennen kuolemaansa. Bioäiti on tällä hetkellä yksin ja olen hänen ainoa elossa oleva jälkeläisensä, joten hän haluaisi purkaa kaiken oman elämänsä "pahan" minun harteilleni. Syyttää yksinäisyydestään minua. Bioisäni vaimo kuuluu erääseen uskonnolliseen lahkoon ja he toivoisivat myös minun liittyvän siihen (että pelastuisin!). Kutsuja satelee kaiken maailman kissanristiäisiin ja kesäloma pitäisi viettää heidän kanssaan. Suurin osa puheluista on hyvinkin lämminhenkisiä, mutta minun puoleltani en tunne kuuluvani siihen joukkoon, eikä mielestäni minulla ole tapaamisiin velvollisuuksiakaan. Minulle tulee syntymäpäivinä ja jouluisin heiltä paketteja, samoin lapseilleni. Tunnen vain suuren harmaan kiven harteillani heidän takiaan (mm. kiitollisuudenvelka lahjoista), itse en edes joulukorttia lähetä, koska en lähetä niitä muillekaan (omille oikeille sukulaisilleni). Puhelinnumeroani en oikeastaan voi laittaa salaiseksi, koska se näkyy mm. työpaikkani nettisivuilla. Lisäksi olen erään järjestön aktiivijäsen ja siksi minut pitää saada puhelimitse kiinni...
Täällä keskustelussa aika monetkin kirjoittavat keksittyjä tarinoita. Täällä nimittäin ihan selvästi harjoitetaan aivopesua. En väitä että sinä tai tämä nimimerkki "ottotyttönen" syyllistyisi siihen. Se on kuitenkin valitettavasti totta. Adoptiovanhemmat kirjoittavat keksittyjä kauhutarinoita biojen tapaamisista ja taustoista. Motiivina heillä on ehkä pelotella adoptoituja niin, että adoptoidut eivät lähtisi etsimään juuriaan. Jotkut biosukulaiset kirjoittavat täällä (tai ainakin luulen niin?) keksittyjä tarinoita onnistuneista tapaamisista. Heidän motiivinsa on kai rohkaista adoptoituja etsimään juuriaan. Osa adoptoiduista puolestaan kirjoittaa täällä kauhutarinoita adoptoituna elämisestä. Ainakin osa niistäkin on liioittelua, vaikka se on totta, että adoptoituna eläminen on usein aika rankkaa. Nämä eri osapuolien keksityt tai suurennellut jutut kertovat minun mielestäni siitä, että ihmisillä on paha olo adoptioon liittyen. Tämän palstan juttuihin on syytä suhtautua siis varauksella. Ainakin kannattaa lukea kirjoituksia pidemmältä ajalta niin alkaa ymmärtää kirjoittajien motiiveita. Minusta on kuitenkin hyvä, että näistä asioista ylipäänsä kirjoitellaan. Adoptio on vaikea juttu. Ihan liian paljon ihmiset joutuvat sensuroimaan ajatuksiaan esimerkiksi sen takia, kun pelkäävät loukkaavansa muita. Kirjoittakaa hyvät ihmiset jatkossakin ajatuksistanne ja tunteistanne. Lukijoita muistutan suhtautumaan kirjoituksiin realistisesti ja kriittisesti.
Tämä nyt on selkeä provo! Tuossa tilanteessa voit jos sulla luonnetta riittää niin katkaista kaikki välit bioihin. Uhkaa niitä vaikka oikeustoimilla jos eivät usko. Jotenkin tuntuu että jos tämä juttu on totta niin itse provosoit bio sukuasi.
Jos olet niin kylmä kuin annat ymmärtää niin sinun luona ei tuskin viipuis edes aaveet.
Tuossa edellisessä viestissäni ei todellakaan ollut se kaikki mitä tunnen. Jätän asioita tietoisesti kirjoittamatta, koska joku heistä saattaa joskus tänne eksyä lueskelemaan viestejä. Nyt kun luin viestini uudestaan, se ei kerro paljoakaan. Voin vain sanoa, että elämäni olisi huomattavasti helpompaa ilman tätä lisäsukua. Minun puolestani voit rauhassa olla uskomatta, mutta itsepä kysyit asiaa. Se ei maailmaani kaada, jos teikäläisellä ei luottamus riitä. Ja jos tämä on sinulle jotakin kieroutunutta kilpailua siitä, kummalla menee huonommin, niin voin sanoa, etten myöskään haluaisi olla sinun housuissasi, kyllä sinä saat kisan voittaa, onnea. Itse olen selviytynyt ilman lääkitystä ja terapiaa, enkä tule sitä tämän asian takia koskaan tarvitsemaankaan.
viestisi ovat hyvin agressiivis sävyisiä. Onkohan asia niin ettet ole saanutkaan bioperheesi hyväksyntää ja heihin kontaktia ja käännät näin asian voitoksesi purnaamalla ja haukkumalla heitä täällä.
Puhuit ettet ole tarvinnut terapiaa ja lääkitystä,,,,olet tainnut kuitenkin harkita niitä , vai? adoptio on aina tragedia ja voi jättää syvät haavat loppu elämäksi joten ota apu vastaan jos koet ette asian yli muuten pääse. Ei adoptio ole mikään pikkujuttu.
...ottaisit asiat sellaisina kuin ne sinulle kerrotaan, etkä vetäisi omia johtopäätöksiäsi jokaisesta kommentista. Jos sinulla on noin vähäinen luottamus muihin ihmisiin, niin ehkä se apu on todella tarpeen. Täällä on ennen voinut kertoa omia kokemuksiaan ja mielipiteitään, sen tein. Onnea jatkossa.
Minusta on aina mielenkiintoista kun joku väittää toisten valehtelevan ilman että voi siitä olla mitenkään varma. Onko siis lähtökohta aina se että julkisilla palstoilla kaikki valehtelee?
Mistä sinä erotat kuka valehtelee, kuka ei ??
JOKAINEN MUISTAKOON: kokemukset ovat aina yksilöllisiä ja henkilökohtaisia.
Yleistää ei voi. Tosi yhdelle voi olla epätosi toiselle - lähes valhetta toisen mielestä.
Adoptiovanhemmista, biovanhemmista ja adoptoiduista täällä kirjoittelee vain hyvin, hyvin, hyvin pieni murto-osa.
Itse adoptioäitinä kirjoittele täällä joskus harvoin, mutta mielummin kirjoittelen (suljetuilla) palstoilla joilla keskustelu pysyy asiallisena.
Ja asiallisuus ei todellakaan tarkoita kritiikitöntä suhtautumista adoptioon (adoptiossa on paljon parantamisen varaa) vaan keskustelua jossa ei keskitytä toisten haukkumiseen, nimittelyyn, vähättelyyn, toisen sanomisten vääristelyyn tai vastaavaan. Vaan annetaan ja saadaan miettimisen arvoisia näkökulmia keskustelemalla ja kuuntelemalla.
..sairas psykiatria?
tuskin täällä sen alan edustajia on.
vaikka kyllä työsarkaa riittäiskin tällä "harmaalla aluella".
adoptio on sen verran iso asia että psykiatri pitäisi olla sosiaalityöntekijöille, adoptiohakijoille, adoptiolapsille ja biovanhemmille..puhumattakaan kaikille näitten läheisille.
Olen kiinnostuneena lukenut viestejäsi, kiitos kun olet niitä kirjoittanut. Sinulla on mainio ulosanti etkä näköjän menetä hermojasi epäas. viestien kirjoittajien takia, hienoa! Oikein reipasta syksyä sinulle.
Kyllä mä nyt ihan itse tiedän olenko mä ns. oma lapsi vai adoptiolapsi.
Älä kuule tuu urputtaan tänne, kun näköjään sun asiat on mukamas niin hyvin, että voit kehuskella asioillasi.
Ota huomioon, ettei kaikilla adoptoiduilla asiat ole mennyt niin, kuin vaikka sulla.
Sulla tarvii olla k...a päässäs!!!Sory vaan!
Mun Folkhälsanin tädit kävivät mua vauvana katsomassa ihan koska tahansa. Eivät ilmoittanet mitään etukäteen. Tottakai halusivat nähdä, millaisiin oloihin mut oli annettu.
EN JAKSA ENÄÄ!
ETTE YMMÄRRÄ!!
ANTI OLLA!!!
SILLE VOIN, ETTÄ SYNNYIN SILLOIN, KUN MUT ON SIITETTY.
Vuonna 1968 siitos tapahtui ja synnyin 1969.
Häpeä syytöksiäsi, sillä ne eivät todellakaan kohdistu pelkästään muhun.
Joku toinen, tai moni muu saattaa loukkaantua sun kirjoituksistasi.
Jos sussa on naista/miestä...pyydäppä anteeksi!!
(et tietenkään nöyrry).
löytyy sielunkumppanii? Kantsis jättää toi toisten vähättely vähemmälle. Jos et voi uskoo ku omaan tarinaas (mahtaaks sekään olla tosijuttu) ni jätä sekin ens kerralla kertomatta.
Millä perusteella meinaat, ettei löytynyt sielunkumppania? Mistä tiedät musta mitään??
Miksi jaksaisin vaivautua kirjoittamaan tänne asiasta, joka ei olisi tosi?
En jaksa ymmärtää, eikä mun ONNEKSI tartte sunkaltaisia pas......a!!!
Mitä sä muuten tällä palstalla teet,kun sulla ei näytä olevan kenellekään mitään annettavaa?
PERUSTELUJA jos vielä tänne eksyit,senkin vieraiden ihmisten elämää tuomitseva sontiainen.
Käy kiireesti apua ongelmaas!!
Meinaakko, etten olis jo ajat sitten saanut apua?
Mikä PÖLJÄ oletkaan!!! Sairas tyyppi. Sun tarttee lähtee siittä palliltas nyt ja heti HOITOON.Ne pitää susta siellä hyvää huolta, eikä tule kylmä liki, eikä nälkä vaivaa.... Huomaatkos? OLEN SAANUT ITSE HOITOA!´Se kannattaa, etenkin sun brobleemassas.
Jos olisit tässä, tekisin sut selväx.....
PAINU HELVETTIIN MANAAMASTA IHMISTÄ, JOLLA ON ASIAT, KUTEN EI ITSE NIIHIN OLE VOINUT MITNKÄÄN VAIKUTTAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
jäikö se hoitoprosessi kesken??? Muista että hoitoihin pitää sitoutua ja psykoterapian avuksi lääkehoito tarvittaessa.
Saa alkaa nyt! Heti soitto ja huh huh sanot sinne! Nyt sulla liiraa, kuten aiemmin mainitsin.
Mitä sulle kuuluu mun hoidot ja onko ne missä vaih.sun muuta.
HAISTA KUULE P...A JA ISO SELLAINEN !!
Olen siis sama vm.-69 ja kuten tuo tyyppi aiemmin kirjoitti, niin hämpä ei osaa tai PAREMMINKIN, hän ei ymmärrä suomenkieltä, koska johan kirjoitin, että olen saanut apua.
Hän kehoitti mua hakemaan apua.
Älkää te RAKKAAT HYVÄT ADOPTOIDUT ihmiset välittäkö tommosista paskiaisista!!!!
Niitä ikävä kyllä suomenmaassa riittää.
Saisivat painua Siperiaan oppimaan läksynsä.