Passaakos kustantajalle lähettää muokattua versiota kässäristä, joka on puolen vuoden odottelun aikana kasvanut rumasta ankanpoikasesta joutseneksi? Tuleeko vastineeksi pelkkää finkkua?
kuis protokolla menee?
Miller
11738
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Saavatpahan ainakin muistutuksen olemassaolostasi, ja tiedon siitä että olet tosissasi. Tsemiä!
Mutta mitä itse ajattelisit, jos olet hyvää vauhtia tutkimassa jonkun tekemää käsistä ja sitten saatkin yhtäkkiä siitä toisen version? Menisikö ensimmäisen version kanssa tekemäsi työ hukkaan?
Ja se kaikkein tärkein kysymys: miksi alunperin lähetit kustantajalle käsikirjoituksen, jota halusit itsekin heti muuttaa?
Lähetin mokoman, koska luulin sen olevan valmis, mutta eihän se koskaan ole, eikä tule koskaan olemaankaan, vaikka piru vie, saisi jo olla. Kävi kerran suorastaan hirvittämään, kun äkkäsin aloituskappaleesssa kielellisiä kukkasia, jotka oli viljelty kieli poskessa ja lannoitettu tautofonisella toistolla. siis änkkäämistä jo aloituskappaleessa!
Kun kynsiä purren kävin pohtimaan kuinka se kustannustoimittaja työtänsä oikein toimittaa, päädyin päätelmään, että se tekee sen aloittamalla lukemisen aina alusta, eikä lopusta, joka olisi toistosta vapaa ja muutenkin kaunis! Silloin tunsin otteen lipeävän ja putoavani pohjattomaan kuiluun, joka oli siis syvä. Se kustantajahan äkkää ekana ne kloonatut kielikukkaset ja heittää koko taimitarhan suoraan kompostiin kuopimatta sen kummemmin, koska ei voi työnsä puolesta sietää toistoa toiston vuoksi tai änkkäämistä änkkäämisen, vuoksi sen enempää kuin muusikko riitasointua ja siksi minä jään ilman sopparia ja yhyy, se on kurjaa, koska haluaisin sellaisen.
miksi lähetit keskeneräisen version kustantajalle? Jos se on niin ruma ankanpoikanen, niin se varmaan viruu vieläkin heidä lukemattomien, pyytämättömien käsikirjoitustensa pinossa. Tai roskiksessa. Sen puoleen ei varmaan ole haittaa, jos lähetät toisen version. Ehkä on parempi olla mainitsematta siitä ensimmäisestä - tuskin he sitä muistavat.
Ja olet kai lukenut kustantajien erikoistumisalueista ja käsikirjoitusten lähettämisen ohjeet? Ne vaihtelevat kovasti. Jos lähetät kirjoituksesi kustantajalle, joka sentyyppisiin kirjoitelmiin keskittyy, mahdollisuutesi ovat paremmat. Ei kannata lähettää esikoisromaania tietokirjojen tai keittokirjojen julkaisijalle.
Pieni kustantaja on usein paras vaihtoehto ensikertalaiselle - he ovat joskus valmiita ottamaan taloudellisia riskejä, jos pitävät kirjasta, ja jos sille näyttää olevan tietty lukijakunta, pienikin.
Keskeneräiset käsikset ovat ajan tuhlausta, kirjoita valmiiksi ja lähetä sitten. Tuolla on muuten hyvät ohjeet käsikirjoituksen lähettäjälle: http://www.robustos.fi/kirjailijaksi.htm
En usko että pienet kustantajat ottaisivat riskejä. Kun toiminta on pientä, silloin jos koskaan on pelattava varman päälle.
Aivan niin mutta päin vastoin. Pienillä kustantamoilla ei ole paljon menetettävää, ja heidät sitä paitsi tunnetaan nimen omaan valtavirtaan kuulumattomien kirjojen julkaisemisesta, mitä monet lukijat arvostavat.
Monet pienkustantamot ovat nykyisin erittäin arvostettuja, eikä niitä tulisi kenekään kirjailijan ylenkatsoa. Esim. vastikään edesmennyt Jarkko Laine oli juuri siirtymässä eräälle pienelle kustantamolle, mutta valitettavasti hänen aikansa loppui kesken.
Kai sen nyt järkikin sanoo, ettei pienellä kustantamolla ole rahaa niin paljon kuin isolla. Joka kirjan on tuotettava omansa pois, muuten homma loppuu lyhyeen. Pienellä kustantamolla on usein kaikki pelissä.
koska sen lukijakunta oli selvärajainen, helposti tavoitettavissa, ja siksi halpa mainostaa. Myynti on ollut tasaista, tuhatkunta vuodessa. Bestselleriä siitä ei koskaan tule, mutta minulle se oli tavattoman ihana asia, että sain kirjan julkaistua, ja kustantajalle se on tuottoisa. Kaikki on suhteellista. Jollekin isolle yhtiölle siitä olisi tullut riesa, koska sitä olisi pitänyt painaa suuria määriä, ja ne olisivat sitten istuneet varastossa vuosikausia, ja luultavasti myyneet pilkkahintaan parin vuoden päästä.
Pieni kustantamo voi hyvin tehdä pienestä kirjasta menestyksen. Ja heidän kanssaan on ilo toimia, koska kyseessä on sama henkilö aina, ja hänelle työ on samanlainen rakkauden tulos kuin (aloittavalekin) kirjoittajalle kirjansa.
En voisi olla tyytyväisempi pieneen kustantajaani.
Se on aika helppo juttu nykykoneilla. Moni hieno kirjailija julkaisi ensimmäisen kirjansa itse. Nykyisin on helppo suunnitella ja tulostaa, ja sitoakin itse, ja markkinoida netin kautta.
Tein niin itse, ja hyvin meni kaksi ensimmäistä tekelettä, uusia on jo tulossa. Saa pitää kaikki tulot itsellään, eikä tyytyä 10 prosenttiin. Myynti ei huimaa päätä, mutta se on jatkuvaa tuloa. Kustantaja ehkä olisi lakkauttanut painamisen, kun ei heti alussa myynyt kymmeniä tuhansia. Koko prosessi on omassa hallinnassani. Se on hieno juttu. Ja tuntuu mukavalta mainita julkaisseensa kaksi kirjaa.
Jos kirjallasi on selvästi rajattu lukijakunta (tai sillä on mahdollisuuksia bestselleriksi...), itse kustantaminen voi olla hyvinkin vaivatonta. Tietokirjat ja opaskirjat saattavat sopia tähän paremmin kuin romaanit.
En, en, en.
Kai se on aika yleistä että kässäreitä lähetetään muokattuina uudestaan tyrkylle. Itse en tosin ole vielä ehtinyt, mutta aion muokata käsiksen jonka lähetin runsas vuosi sitten muutamaan kustantamoon.