Voisitteko kertoa mielipiteenne/kokemuksenne/lukemaanne tietoa siitä, mikä olisi lapselle parasta erotilanteessamme.
Lapsi oli kotihoidossa kolmivuotiaaksi. Sen jälkeen päiväkodissa 6-7h/pvä. Äiti ollut koko ajan päävastuussa hoidosta, vienyt ja hakenut päiväkotiin, hoitanut sairaana, hankkinut vaatteita ja tarvikkeita jne. Yrittäjäisä tehnyt aina pitkää työpäivää, ei näe lasta kuin iltaisin, useimmiten 2 krt viikossa viikonloput, mutta silloinkin usein töissä ainakin toisena päivänä. Isällä myös paljon ystävä/harrastusmenoja iltaisin.
Nyt tulossa ero ja isä haluaisi yhteishuoltajuuden. En millään usko, että pystyy juostamaan töistään joka toinen viikko siten, että lapsi ei olisi klo 8-17 hoidossa ja joutuisi lisäksi usein turvautumaan hoitajiin.
Asuinpaikkakunta sama, pkpaikka pysyisi samana. Lapsi "jo" 5 ja 1/2v, mutta hyvin herkkä luonteeltaan. Äidin (siis minun) mielestä ero olisi hänelle helpompi, jos arki ei muuttuisi, eli jos asuisi äidin kanssa ja tapaisi isäänsä mahdollisimman usein eli minusta vakioratkaisu joka toinen viikonloppu isällä joka toinen äidillä kuulostaa parhaalta. Lisäksi haluaisin, että näkisi isänsä myös viikolla.
Kertokaa, kiltit, mielipiteenne, nyt on ollut niin paljon puhetta kahden kodin lapsista ja yhteishuoltajuudesta, mutta en ole seurannut keskustelua, koska olettanut tyhmästi, että ei tule ikinä koskettamaan minua.
Isä on siis hyvä isä ja vanhempi, mutta minua pelottaa työ- ym sitoumukset. En usko, että pystyy olemaan niin joustava, kun nyt lupaa, ja yhtäkkiä olemaankin kotona iltaisin ja viikonloppuisin vaan lapsen arki olisi eron lisäksi pitkää päiväkotipäivää ja hoitajarumbaa. (Meillä ei ole ketään vakiohoitajaa tai isovanhempia apuna).
Lapsi oli kotihoidossa kolmivuotiaaksi. Sen jälkeen päiväkodissa 6-7h/pvä. Äiti ollut koko ajan päävastuussa hoidosta, vienyt ja hakenut päiväkotiin, hoitanut sairaana, hankkinut vaatteita ja tarvikkeita jne. Yrittäjäisä tehnyt aina pitkää työpäivää, ei näe lasta kuin iltaisin, useimmiten 2 krt viikossa viikonloput, mutta silloinkin usein töissä ainakin toisena päivänä. Isällä myös paljon ystävä/harrastusmenoja iltaisin.
Nyt tulossa ero ja isä haluaisi yhteishuoltajuuden. En millään usko, että pystyy juostamaan töistään joka toinen viikko siten, että lapsi ei olisi klo 8-17 hoidossa ja joutuisi lisäksi usein turvautumaan hoitajiin.
Asuinpaikkakunta sama, pkpaikka pysyisi samana. Lapsi "jo" 5 ja 1/2v, mutta hyvin herkkä luonteeltaan. Äidin (siis minun) mielestä ero olisi hänelle helpompi, jos arki ei muuttuisi, eli jos asuisi äidin kanssa ja tapaisi isäänsä mahdollisimman usein eli minusta vakioratkaisu joka toinen viikonloppu isällä joka toinen äidillä kuulostaa parhaalta. Lisäksi haluaisin, että näkisi isänsä myös viikolla.
Kertokaa, kiltit, mielipiteenne, nyt on ollut niin paljon puhetta kahden kodin lapsista ja yhteishuoltajuudesta, mutta en ole seurannut keskustelua, koska olettanut tyhmästi, että ei tule ikinä koskettamaan minua.
Isä on siis hyvä isä ja vanhempi, mutta minua pelottaa työ- ym sitoumukset. En usko, että pystyy olemaan niin joustava, kun nyt lupaa, ja yhtäkkiä olemaankin kotona iltaisin ja viikonloppuisin vaan lapsen arki olisi eron lisäksi pitkää päiväkotipäivää ja hoitajarumbaa. (Meillä ei ole ketään vakiohoitajaa tai isovanhempia apuna).
Vastaukset 7
Vanhimmat
yhteishuoltajuudessa tai yksinhuoltajuudessa ei sinänsä ole muita eroja kun se että yhteishuoltajuudessa yhdessä päätätte lapsen asioista.yksinhuoltajuudessa vain sinä tai ex-miehesi.
vaikka on yhteishuoltajuus niin tapaamiset voitte sopia miten haluatte,ei se todellakaan ole mikään viikko-viikko pakko.
ex-miehesi mieltä varmasti rauhottaisi saada se yhteishuoltajuus.vaikka ei sopimuksesta kiinni aina pitäisikään,niin ei ainakaan tuntisi täysin hylänneensä lastaan.
jos sovussa pystytte puhumaan niin eikun lastenvalvojalle asioista sopimaan ja kyselemään.
voithan aluksi vaikka soittaa sinne ja kysellä asioista.tsemppiä teille!
aikatauluarvio, jossa hän erittelee päivittäisen rytminsä. Saman teet itse. Sitten siitä arvioimaan, minä päivinä mies pystyy olemaan lapsensa seurassa enemmän kuin sinä. Mun mielestä neljä tuntia arkipäivässä (huom. lapsen ollessa hereillä) on riittävä, jotta lapselle tulee tunne aikuisen paikallaolosta.
Jos asutte samalla paikkakunnalla, niin voittehan harkita viikko-viikko-systeemin sijaan tiettyjä viikonpäiviä, jolloin lapsi isällään (esimerkiksi ne päivät, kun ei ole muita harrastuksia), vaikka äidin luona pääsääntöisesti asuukin.
Lapselle on tietysti parasta nähdä molempia vanhempiaan mahdollisimman paljon.
Vaikuttaa siltä että lapsen isä on kuitenkin niinsanotusti vastuunsa tunteva, joten eiköhän yhteishuoltajuus kuitenkin ole reiluin vaihtoehto.
Kuten edellä jo mainittiinkin, huoltajuusmuoto ei määrää tai millään lailla edellytä tiettyjä tapaamistapoja. Teillä vaikuttaisi olevan luonnollisinta että lapsi asuu sinun luonasi ja isä hakee sitten sopimuksen mukaan vaikka sitten joka toinen viikonloppu. Eihän tuo oikeastaan edes teidän tapaamisianne juurikaan muuttaisi.
Monista täällä olevista jutuista voisi päätellä että tapaamiset pitäisi sopia vuosiksi eteenpäin päivän tarkkuudella ja jos jompikumpi ei tarkkaa aikataulua noudata niin heti ollaan haastamassa toista oikeuteen.
Näin ei todellakaan aina ole. Sopimukset on täysin teidän yhteisessä päätöksessänne. Esimerkiksi minulla ja exällä ei ole mitään muuta sopimusta kuin suullinen viikko/viikko -sopimus. Jos jommallakummalla tulee tarvetta muuttaa rytmiä niin asioista on sovittu lennossa ihan sovussa.
Koittakaa pysyä aikuisina vaikka ero onkin tulossa.
Taitaa olla jo käsitteissä opettelemista, taisi kyllä mieskin ajatella, että yhteishuoltajuus=yhtäpaljonlapsikummankinluona :)
Onko yhteishuoltajuudessa sitten lapsen menot tasan vai onko elatusasiat erikseen? Täytyypä perehtyä paremmin myös tähän!
..siihen huoltomuotoon. Lapsilisät menevät AINA lähivanhemmalle, muusta rahaliikenteestä voidaan sitten sopia. Käsittäänkseni yhteishuoltajuudessa on yleensä ihan samat ja vastaavat elatusmaksut kuin yksinhuoltajuudessa. Tietenkin muunkinlaisia sopimuksia voi tehdä. Nollaelareita käytetään kai yleensä lähinnä viikko/viikko -systeemeissä, eikä siinäkään aina.
Eli samat laskukaavat molemmissa tapauksissa, mutta elatusmaksujahan ei MÄÄRÄTÄ kuin oikeudessa (ja siihen ruljanssiin taas ei ole mikään pakko ryhtyä), muulloin asiat voidaan SOPIA yhdessä (yleensä lapsenhuoltajan avustuksella).
Käsitteet kannattaa opetella, niin loppu sujuu.
Syytä on eritellä käsitteinä niin elatus, huolto kuin tapaamisetkin (Ja nyt kyse siis pelkästään lapsen asioista).
Itse pääsin jyvälle käsitteistä eroperhe.net -sivuston selkeillä selityksillä.
Ja tässä lyhyesti:
Huoltajuus.
Eli kaksi käsitettä: yksin- tai yhteishuoltajuus. Vaikuttaa lähinnä siihen, että PÄÄTTÄÄKÖ lapsen asioista molemmat vai vain toinen vanhemmista. Tällaisia asioita on esim.
- lapsensa nimestä
- passista
- asuinpaikasta
- uskontokunnasta
- koulutuksesta ja
- terveydenhuollosta sekä
- lapsen omaisuuden käytöstä.
Yhteiskunnassamme yhteishuoltajuus on se, joka tulee "automatic" eli Yksinhuoltajuus pitää käytännössä "käräjöidä" JOS sitä ei vanhemmat sovussa YHDESSÄ HALUA. Ja käräjiltä yksinhuoltajuuden saa lähinnä jos toinen vanhempi on vaaraksi lapselle. Toki poikkeuksiakin tietysti on.
Tapaamiset:
Voisi verrata vanhempien "työn jako".
Ei liity siihen onko yksin- vai yhteishuoltajuus.
Lähtökohtana: Lapsella(!) oikeus tavata molempia vanhempia ja lähivanhemman on lainkin mukaan tuettava näitä tapaamisia. Eli voi olla yksinhuoltajuus, mutta silti lapsi on "huollosta erotetulla vanhemmalla" vuoroviikoin tai joka toinen viikonloppu ja kesällä 2 vkoa tms. Miten tämä osa-alue sovitaankin... Niin ja tietty jos yksinhuoltajuuden on saanu sillä perusteella, että toinen vanhempi on vaaraksi lapselle, niin nää tapaamiskuviothan on sit aivan eri juttu kuin jos sovussa on sovittu yksinhuoltajuus..
Elatus: Lähtökohtana lapsen kulutus, josta vähennetään lapsilisä (lapsella on AINA vain yksi osoite (ns. lähivanhempi) ja hänelle maksetaan lapsilisä). Ja sitten menot jaetaan "tulojen suhteessa" (elatuskyvyn mukaan) eikä tasan. Esim. jos A tienaa 1000e ja B 2000e, niin suhde on 1/3 ja 2/3. Tästä on laskuesimerkki tuolla eroperhe.net -sivuilla.
Ja sitten jos lähdetään yhdistämään näistä tapaamisia ja elatusta, niin sitten vaan matematiikkaa kehiin. Eli jos tapaamiset on viikko/viikko ja vanhempien elatuskyky tasan, niin silloin ei elareita käytännössä makseta. Mutta jos viikko/viikko-tapaamiset ja lapsen elatuksen tarve on 300 e, josta A maksaa vaikka 100 e ja B 200 e, niin B maksaa A:lle 50 e, vaikka lapsi on sen yhtäpaljonkummankinluona.
Ja sitten varoituksen sana näistä viikko/viikko elarit tasan -sopimuksista. Sivusta olen seurannut nyt kahta tällaista sopimusta, jotka käytännössä kuitenkin toteutuvat niin, että lapsi on kuukaudessa pari viikonloppua isällä. Molemmissa tapauksissa isät olivat niitä, jotka halusivat yhtäpaljonlapsikummankinluona -tapaamiset ja siten elarit "nolliin" ja nyt tilanne on siis mikä on.
Löysin Soccan Raijan Panttilan julkaisun "Kahden kodin lapsuus" netistä. Moni vuorotteluasumista koskeva tutkimus päätynyt samaan lopputulokseen, VANHEMPIEN kannalta asia onnistuu, jos siihen päädytty sopuisasti, yhteisymmärryksessä ja tämä tila jatkuu.
LAPSEN kannalta ei asiaa ole tutkittu, mutta Panttila päätyy pohtimaan:
" Ajan jakaminen tasan vanhempien kesken asettaa vanhemmat keskenään samanarvoiseen asemaan, mutta miltä tilanne lapsen näkökulmasta näyttää? Onko lapsella kaksi pääasiallista vanhempaa, ns. arkivanhempaa vai onko hänellä kaksi tapaajavanhempaa? Lapsi elää ja kehittyy koko ajan. Vanhemman tehtävänä on tukea lapsen kehitystä ja olla mukana lapsen arjessa: lohduttaa, jakaa kokemuksia ja ajatuksia, auttaa tunteiden käsittelyssä...Miten vanhempi pysyy "ajan tasalla" lapsen elämässä, kun kosketus lapsen arkipäivään katkeaa säännöllisesti?"
Olen lähtenyt ihan väärin asiaan liikkeelle, eli pohtimaan vain, onko lapsen isä tarpeeksi paikalla. LAPSEN ETU kyllä ainakin tämän perusteella ja lapseni tuntien vaatii ehdottomasti sitä, että hänellä on yksi lähivanhempi ja yksi tapaajavanhempi. Meidän tapauksessamme näin lapsen elämä säilyy täten mahdollisemman muuttumattomana ja hänen lähin aikuisensa (minä) pysyy lähimpänä jatkossakin.
Isän kanssa suhde jatkuu kuten ennenkin, tärkeänä, mutta enemmän vapaa-aikavanhempana kuin arkivanhempana.