Mä oon 17v jannu, mä olen lähes joka oppitunti ihan omissa maailmoissani enkä näe/kuule mitään. Mä oon siis ihan muualla henkisesti, kuin siinä luokassa. Sitten kun joku survasee aina kynällä mua kylkeen niin mä hätkähdän suunnattomasti ja saatan huomata katsovani tyyliin jonkun tytön persettä/rintoja, vaikken oikeasti katsonutkaan. Se on aika ...vetin noloa sitten kun muut vaan nauraa eikä itse aina edes tiedä mitä on tullut tehtyä tällä kertaa.
Kerran menin omissa maailmoissani ollessani kävelemään luokassa ihan kesken opetuksen kraanalle ja avasin hanan ja jäin tuijottamaan juoksevaa vettä. Sitten joku huusi: "Herää pässi!!". Sitten seuraavalla tunnilla (ruotsia) olin lähtenyt kävelemään toiseen luokkaan ja heräsin vasta luokassa kun olin siellä istumassa tyhjällä paikalla. Heräsin siihen, että opettaja kysyi: "Kukas olet ja miksi tänne luokkaan eksyit? Nimesi?". Mä taas aivan suunnattomasti säpsähdin ja rupesin kattoo et onpas vieraan näköstä porukkaa yhtäkkiä täällä. Sitten nousin ylös ja sanoin "Siis mitä ****** taas tapahtu ja kuka vois selittää miten mä tähän ilmestyin?!". Ja luokka vaan jaksaa nauraa mulle.
Mä en oikeesti tiedä missä mää oon sillon, kun mun ajatukset lähtee liitelemään, enkä ees aina muista mitä mä ajattelin. Moni opettaja on uhannu antaa mulle poissaoloja, koska oon vain fyysisesti läsnä. Yks opettaja (joka uskoo mua) sano, et mun pitää mennä terkkarille juttelee. En kyllä ymmärrä mikä mun on. Onko kellään muulla mitään vastaavaa tai edes melkein yhtä 'pahoja' juttuja?
Kerran menin omissa maailmoissani ollessani kävelemään luokassa ihan kesken opetuksen kraanalle ja avasin hanan ja jäin tuijottamaan juoksevaa vettä. Sitten joku huusi: "Herää pässi!!". Sitten seuraavalla tunnilla (ruotsia) olin lähtenyt kävelemään toiseen luokkaan ja heräsin vasta luokassa kun olin siellä istumassa tyhjällä paikalla. Heräsin siihen, että opettaja kysyi: "Kukas olet ja miksi tänne luokkaan eksyit? Nimesi?". Mä taas aivan suunnattomasti säpsähdin ja rupesin kattoo et onpas vieraan näköstä porukkaa yhtäkkiä täällä. Sitten nousin ylös ja sanoin "Siis mitä ****** taas tapahtu ja kuka vois selittää miten mä tähän ilmestyin?!". Ja luokka vaan jaksaa nauraa mulle.
Mä en oikeesti tiedä missä mää oon sillon, kun mun ajatukset lähtee liitelemään, enkä ees aina muista mitä mä ajattelin. Moni opettaja on uhannu antaa mulle poissaoloja, koska oon vain fyysisesti läsnä. Yks opettaja (joka uskoo mua) sano, et mun pitää mennä terkkarille juttelee. En kyllä ymmärrä mikä mun on. Onko kellään muulla mitään vastaavaa tai edes melkein yhtä 'pahoja' juttuja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
et oo ainoa, minäkin olen monesti poissa fyysisestä maailmasta ja elän omassa maailmassani koppani sisällä. Siellä on vain niin hyvä olla ja kaikkea, mutta en yleensä lähde harhailemaan minnekkään, ainoa asia vain on etten kuuntele ja siitä olenkin saanut joskus kuullakkin...
Kyllä sinun kannattaisi tuohon jotain apua hakea, kun se näyttää haittaavan opiskeluasi (ehkä muutakin elämääsi?) ja aiheuttavan sinulle varsin kiusallisia tilanteita. Aloita vaikka menemällä terkkarille.
Se voi olla jotain vakavaakin tai sitten ei. Parempi ottaa selville, eikö?
Itsekin harrastan omissa maailmoissani liitelyä, mutta hallitsen toimintani silloinkin. Tuo sinun tapauksesi kuulostaa oudolta ja ehkä hieman huolestuttavaltakin, koska et tiedä mitä teet.
Mulla on tollasta oiretta lievenpänä. Mä saatan istua tai seisoa yhdessä paikassa tuntikausia ilman, että edes hädintuskin tajuan aikaa kuluneen 10min enempää. Mihinkään liikkumaan en oo menny.
Jotenkin vaan tajunta kääntyy sisään päin tai jotain. :S Havahdun takas kun joku huutaa lähistöllä tai koskee mua. Vissiin pisin aika minkä oon istunu taitaa olla jotain lähemmäs 5h.
joo siis mä saatan syventyy ajattelee jotai tarinoit joita syntyy mun pääs vaa moneks tunniks ja kerran rupesin itkee ku meininki meni pääkopan sisäl niin surulliseks mut yleensä mulle käy näin vain jos oon yksin...
paitsi kerran koulus mä kävelin kamujen kaa käytäväl ja aattelin jotai tyyppii joka oli jotain vinenny mulle ja sit aattelin et mitäs jos söisin koko kesän ja sitte musta tulis sumopainija ja menis jotai uhoo sille takas ja istuisin päälle ja jotai... ja sit "heräsin" siit ku kaverit kattoo tosi oudosti ja kysyy mitä helvettiä sä teet??! ku mä olin alkanu kävälee keskel koulun käytävää niinku sumopainia :D :D :D :D :D :D joo siin oli selittämist mut näin on käyny toistaseksi vain kerran et oisin jotenki fyysisesti alkanu tekeen jotain mistä en oo tietoinen....
mä en kans keskity yhtää tunneilla. opettajat on kans huomannu sen ja kun ne näkee etten oo yhtää mukana nii ne kyselee sit multa vastauksia. esim. tänäänki matikalla en ollu yhtää mukana tunnilla ja sit opettaja kysy jotai vatstausta multa.. niin olin vaan sillai et "niin mitä?" tosi ärsyttävää ;/ mut en vaa pysty keskittyy. joskus ku oon kavereidenki kans nii alan miettii vaa yhtäkkii omia asioitani ja ne kaverit puhelee siin kaikkee sit ne kysyy jotai et "kuuliks sä" oon iha vaa et: "juu niin mitä?" :S
mullekkin käy näin vieläkin, mut ei niin vahvasti. Eniten tulee, kun yritän lukee kokeisiin.
Esim. klo 15 :"No niin, nyt luen huomisen kokeeseen"
ja sitten klo 20 samalla sivulla:"oah! enhän mä kerinnyt lukee ollenkaan!"
Ja sitten menee kokeet päin...
Epilepsiassa voi ilmetä juuri tuollaista.. Linkeissä on lisää aiheesta.
http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2004/100204_d.htm
http://www.tohtori.fi/?page=6625671&search=Epilepsia